Sota Ukrainassa jatkuu ja apua tarvitaan – Raumalta on koordinoitu apua jo kaksi vuotta
Samu Vahteristo
Raumalla jo pitkään asuneet, Ukrainalaiset Tanja Kylander ja Tetiana Vidiakina ottavat videopuhelun ystävänsä Yuliya Kiselyovan kanssa. Kiselyova pitää kahvilaa Hersonissa ja koordinoi kansainvälistä hyväntekeväisyyttä ja apua alueelle.
– Viime yönäkin kuului pommien ääniä jossakin lähellä. Aamulla oli taas hetken rauhallista, Kiselyova kuvasi.
Hän ottaa puhelimensa ja kävelee ulos näyttääkseen kahden talon päässä naapurissa olevaa rauniota. Venäläisten pommi iski siihen pari kuukautta sitten. Rintamalinja on Dnipro-joen toisella puolella miehitetyn Krimin niemimaan suuntaan ja pommitukset ovat jatkuvia.
Kaupungissa yritetään elää normaalia elämää, vaikka pommitusten uhka on koko ajan olemassa.
– Suojaliivejä käytettiin ensin todella paljon, pikkuhiljaa niiden käyttö on vähentynyt. Ihmiset eivät enää pelkää, vaan ovat tottuneet jatkuvaan uhkaan. Ainoastaan pelastus- ja hoitohenkilökunta käyttää suojaliivejä, Kiselyova kuvailee.
Sota on Hersonissa muuttunut asemasodaksi Antonivkan sillan tuhoamisen jälkeen. Silta oli keskeinen yhteys Krimiltä Odessaan.
– Ennen matkaa joen toiselle puolelle saattoi olla sillan kautta 30 kilometriä, nyt matkaa tulee 1800 kilometriä, kuvailee Tetiana Vidiakina.
Koska rintamalinja on lähellä, Dnipro-joen vastarannalla, Hersonissa sähkön ja lämmönjakelu on jatkuvasti keskeytynyt. Joen rannan asuinalueelta ei vikoja edes yritetän korjata. Ihmiset kuitenkin asuvat siellä edelleen.
– Ihmiset eivät halua muuttaa pois kodeistaan, vaikka pommitusten uhka on jatkuvaa. Siellä asuu paljon vanhoja ihmisiä, joilla ei ole paikkaa mihin mennä.
Keskustelu velloaa ja välillä naisten välillä kieli muuttuu ukrainasta venäjäksi. Hersonissa ennen Venäjän hyökkäystä puhuttiin valtaosin venäjää.
– Sodan alkamisen jälkeen vuonna 2014 se muuttui. Itse olen kotoisen kaupungin ulkopuolelta, pienemmästä kylästä ja siellä puhuttiin ukrainaa. Venäjän kielestä haluttiin tehdä ”parempi kieli”, jota puhutaan kaupungissa ja yritetään saada ukraina tuntumaan ”maalaiselta”, Tanja pohtii.
Nyt Hersonissa valtakieli on ukraina ja venäjän merkitys vähenee koko ajan. Muutokseen menee kuitenkin aikansa.
Ukrainalaisia sekä sodan keskellä että kaukana Suomessa auttaa yhteydenpito ja tunne yhdessäolosta. Nykypäivän tekniikka auttaa pitämään yhteyttä, vaikka ajoittain televerkot ovatkin poikki Ukrainassa.
– Minulla on kaikki sukulaiset Ukrainassa, ja joka päivän puhun äitini kanssa. Veljeni on sähkömies ja hänellä on koko ajan tuhoutuneita verkkoja korjattavana.
Pommit ovat yltäneet myös Umaniin, keskelle Ukrainaa, Tetiana Vidiakina sanoo.
– Puoli kerrostaloa hajosi pommituksessa, lähellä yliopistoa, jossa olen opiskellut. Mutta kuten äitini sanoo, ihan sama millaista pommia tulee, pitää keväällä laittaa perunat maahan. Eli elämä jatkuu.
Raumalla avun keräämistä ja toimittamista Ukrainaan koordinoivat Tanja Kylander Hersonista ja Tetiana Vidiakina Uman kaupungista. Molemmat ovat asuneet Suomessa jo vuosia.
Samu Vahteristo
Hersoniin virtaa kansainvälistä apua eri maista. Eniten suurista maista, kuten Ranskasta, Saksasta, Puolasta ja Italiasta. Mutta myös pienemmistä kuten Suomesta.
– Kun sota alkoi ja aloitin tekemään vapaaehtoistyötä, olen saanut paljon uusia tuttuja eri puolilta maailmaa. On hyvä merkki, että maailma on meidän kanssamme, sanoo Kiselyova liikuttuneena.
Sotaa käyvään Ukrainaan tarvitaan edelleen monenlaista apua maailmalta. Raumalla avun keräämistä ja toimittamista Ukrainaan koordinoivat Tanja Kylander Hersonista ja Tetiana Vidiakina Uman kaupungista. Molemmat ovat asuneet Suomessa jo vuosia.
He alkoivat järjestää keräyksiä heti sodan alettua. Ensimmäisessä vaiheessa keräys herätti raumalaisten halun auttaa ja tavaraa tuli todella paljon.
Vähitellen avun määrä on vähentynyt.
– Ymmärrän, että ihmiset ovat väsyneet sotaan. Mutta sota jatkuu edelleen ja Ukraina tarvitsee tukeamme. Lähetämme joka viikko vähän. Aina se on parempi kuin ei mitään.
– Ukrainan pitää voittaa, muuten Venäjä jatkaa jossakin toisessa suunnassa. Toivon, että sota loppuu mahdollisimman nopeasti ja että he lopettaisivat tuhoamasta meidän kotiamme, Kylander sanoo hiljaa.
