Luuk­kaan evan­ke­liu­mis­sa ker­ro­taan Mar­tas­ta ja Ma­ri­as­ta, jot­ka oli­vat si­sa­ria (Luuk. 10:38–42). Kun Jee­sus saa­pui hei­dän vie­raak­seen, he ot­ti­vat hä­net vas­taan eri ta­voin: Mart­ta ryh­tyi val­mis­ta­maan ate­ri­aa Jee­suk­sel­le ja hä­nen ope­tus­lap­sil­leen, Ma­ria puo­les­taan aset­tui kuun­te­le­maan Jee­suk­sen ope­tus­ta.

Mart­ta tur­hau­tui, kun ei saa­nut sis­ko­aan avuk­seen, ja niin hän pyy­si Jee­sus­ta sa­no­maan asi­as­ta Ma­ri­al­le. Jee­sus ei kui­ten­kaan vas­tan­nut Mar­tan toi­vo­mal­la ta­val­la: Mart­ta huo­leh­ti mo­nis­ta tär­keis­tä asi­ois­ta, mut­ta vain yk­si oli tar­peen. Ma­ria oli va­lin­nut hy­vän osan aset­tu­mal­la kuu­le­maan Jee­suk­sen sa­no­ja.

Jee­suk­sen vas­tauk­seen si­säl­tyy myös pie­ni sa­na­leik­ki. ”Hyvä osa” tar­koit­taa pait­si hy­vää va­lin­taa, myös hy­vää ruo­ka-an­nos­ta. Mart­ta, joka huo­leh­ti tois­ten syö­mi­ses­tä, sai kuul­la, et­tä Ma­ria oli jo saa­nut it­sel­leen ai­mo an­nok­sen – Jee­suk­sen sa­nois­ta!

Me­kin voim­me val­mis­taa mo­nen­lais­ta hy­vää ja pal­vel­la toi­sia mo­nin ta­voin, mut­ta vie­lä tär­ke­äm­pää kuin mui­den pal­ve­le­mi­nen on kui­ten­kin ol­la it­se Jee­suk­sen pal­vel­ta­va­na. Hä­nen sa­nan­sa ovat Hen­ki ja elä­mä. Jo­kai­ses­sa ju­ma­lan­pal­ve­luk­ses­sa, jos­sa hä­nen sa­naan­sa lu­e­taan ja saar­na­taan, Jee­sus it­se ja­kaa meil­le elä­män sa­no­ja ja ar­mo­aan ai­mo an­nok­si­na.

Sik­si jo­kais­ta kris­tit­tyä, joka pal­ve­lee vii­kon ai­ka­na Mar­tan ta­voin lä­him­mäi­si­ään, kut­su­taan sun­nun­tai­sin Ma­ri­an ta­voin saa­maan Jee­suk­sel­ta oman run­saan an­nok­sen­sa.

Juk­ka Pe­ran­to

Pas­to­ri, Py­hän Ma­ri­an lu­te­ri­lai­nen seu­ra­kun­ta, Rau­ma