Ojala-Seppä: Vaarantaako kielitaidon puute potilasturvallisuuden?
Sosiaali- ja terveystyössä pitää ymmärtää ja tulla ymmärretyksi. Hiljattain tuttavani työvuorosta puuttui työntekijä. Sijaiseksi lähetettiin hoitopaikassa koskaan käynyt, huonosti suomea puhuva henkilö. Vakituinen työntekijä oli kauhuissaan: tiimi oli alimiehitetty, ja nyt arvokas aika kului täysin vieraan, yhteistä kieltä osaamattoman hoitajan jatkuvaan ohjaukseen. Työtiimiin ei tullut vahvistusta, vaan lisäheikennystä.
Tätä on sote-alan raadollinen arki. Kyse ei ole maahanmuuttovastaisuudesta, vaan työntekijöiden jaksamisesta ja ennen kaikkea potilasturvallisuuden takaamisesta. Terveydenhuollossa ja vanhustenhoidossa pienikin väärinkäsitys lääkityksessä, oireiden kuvailemisessa tai hätätilanteessa voi olla kohtalokas. Kun yhteistä kieltä ei ole, hoitotyöstä tulee vaarallista arpapeliä.
Vanhuspalveluiden yleinen taso on Suomessa edelleen hyvä, mutta kehityssuunta huolestuttaa. Merkittävänä syynä tähän on kielitaidoltaan ja ammattitaidoltaan puutteellinen henkilökunta, joka on pahimmillaan aiheuttanut vakavia vaaratilanteita ja jopa kuolemantapauksia. On tiukennettava lainsäädäntöä, ettei puutteellisella osaamisella ja kielitaidolla voi päästä tehtäviin, joissa on kyse ihmisten hengestä ja terveydestä.
Onneksi perussuomalaiset ajavat muutosta. Parhaillaan valmisteilla on kaksi merkittävää lakiesitystä. Ammattihenkilölainsäädännön uudistuksessa kielitaitovaatimuksiin kiinnitetään entistä enemmän huomiota. Toiseksi valvontalaki, jolla lupa- ja valvontavirastolle säädetään lakisääteinen velvollisuus huolehtia kielitaidon toteutumisesta hoivayksiköissä.
Vastuu ei saa jäädä yksittäisen, jo valmiiksi kuormitetun hoitajan harteille työvuorossa. Meillä on oikeus saada hoitoa omalla äidinkielellämme ja luottaa siihen, että meitä ymmärretään.
Soile Ojala-Seppä
Kansanedustajaehdokas (ps.), Alue- ja kuntapoliitikko, sote-ammattilainen


