Vähä-Ruka: Velkajarru on vain puolet ratkaisusta
Parlamentaarisesti sovittu velkajarru ei ratkaise Suomen elinvoimaisuutta tulevaisuudessa. Samalla olisi pitänyt sopia myös tuottavuuden kasvun periaatteista ja tavoitteista samalle aikajaksolle. Velan kokonaismäärä ei sinänsä ole huolestuttavin asia, vaan jatkuva alijäämän kasvu valtion tuloissa ja menoissa.
Valtionvelan määrän kasvu johtuu osittain myös tilastointitavan muutoksista. Aiemmin valtion varallisuudeksi laskettiin työeläkerahastot, jotka ovat määrältään velkoihin nähden huomattavasti suuremmat. Lisäksi valtionvelkaan lasketaan nykyään mukaan tuetun asuntorakentamisen takaukset – tällä hetkellä noin 20 miljardia euroa – vaikka niiden realisoituminen on hyvin epätodennäköistä.
Tuottavuuden kasvu on ollut Suomessa miltei pysähdyksissä jo parinkymmenen vuoden ajan. Sipilän hallituksen aikana Suomen hintakilpailukyky parani työajan palkattomien pidennysten ansiosta, mutta reaalinen tuottavuus ei silloinkaan merkittävästi kasvanut.
Millä tavalla tuottavuuden kasvu sitten saataisiin vauhtiin? Tulisi yhdessä sopia ainakin yritystukien uudistamisesta niin, että ne suunnattaisiin ylläpitävän toiminnan sijaan enemmän tuottavuutta parantaviin investointeihin. Myös yritysverotusta tulisi ohjata siten, että investoinnit olisivat yrityksille houkuttelevampia kuin osinkojen maksaminen.
Listaamattomien osakeyhtiöiden nykyinen osinkoveromalli ei kannusta investointeihin. Se pikemminkin ohjaa siihen, että huojennuksen sallima maksimiosinko pyritään nostamaan ulos joka vuosi. Malli suosii erityisesti pääomavaltaisia yrityksiä. Esimerkiksi Ruotsin mallissa alennettu verokanta on sidottu yrityksen maksamien palkkojen määrään. Vastaava malli Suomessa parantaisi työllisyyttä ja kannustaisi yrityksiä voimakkaammin kasvuun. Palkkasumman lisäksi verohuojennus voitaisiin sitoa suoraan tehtyjen investointien määrään.
Lopuksi katse on suunnattava teknologiaan. Tekoälyn avulla varsinkin julkisten ja yksityisten palvelujen tuottavuutta voitaisiin parantaa ratkaisevasti. Valitettavasti tekoälyn mahdollisuuksiin ei vieläkään suhtauduta riittävän vakavasti. Sen alkutaipaleen kömmähdyksille mieluummin naureskellaan, vaikka samaan aikaan tekoälyä pyörittävistä datakeskuksista käydään kovaa kansainvälistä kilpailua.
Juhani Vähä-Ruka
Kokemäki (kesk.)


