Ari An­te­roi­nen

Rau­ma­lais­läh­töi­nen, ny­ky­ään Po­ris­sa asu­va An­na Ro­sa­lii­na Kau­no sai Jus­si-pat­saan lä­pi­mur­to­roo­lis­taan Lau­ri-Mat­ti Parp­pein elo­ku­vas­sa Jos­sain on valo joka ei sam­mu. Vah­vas­ti rau­ma­lai­nen elo­ku­va roh­mu­si pe­rä­ti seit­se­män Jus­sia.

Puo­li­tois­ta vuot­ta sit­ten Kau­no ker­toi haas­tat­te­lus­sa, et­tä vä­lil­lä hän koki jon­kin­lais­ta hui­ja­ri­synd­roo­maa näy­tel­les­sään am­mat­ti­näyt­te­li­jöi­den jou­kos­sa. Joko hän on pääs­syt me­nes­tyk­sen myö­tä eroon moi­sis­ta aja­tuk­sis­ta?

– Eh­kä tun­nen vie­lä hiu­kan niin. Kun on tuol­lai­seen ajat­te­luun tai­pu­vai­nen. Luot­ta­mus­ta on toki tul­lut li­sää. Mut­ta jos­kus miet­tii, et­tä voi­ko tämä kaik­ki ol­la to­si­kaan.

Mitä täl­lä het­kel­lä on me­neil­lään?

–  Ke­vään ai­ka­na olen jat­ka­nut tans­si­oh­jaa­jan hom­mia, oh­ja­sin täl­lä kau­del­la yh­dek­sää eri ryh­mää. Ke­vät­näy­tös­ten jäl­keen sii­tä hom­mas­ta al­koi ke­sä­lo­ma. Pri­me­A­dults ja Sas­sy Sha­kers -kil­pa­ryh­mien kans­sa ki­sa­sim­me vie­lä tou­ko­kuus­sa, vas­taa Kau­no.

– Po­rin Te­at­te­ris­sa tein pari paik­kaus­ta. En­sim­mäi­sen paik­kauk­sen jäl­keen sain pu­he­lun, jos­sa tar­jot­tiin pa­rin vuo­den kiin­ni­tys­tä. Se al­kaa ke­sän jäl­keen.

Po­ris­sa­han ha­e­taan ko­vas­ti Myrs­ky­luo­don Mai­jaa. Si­nul­la­han on näy­tel­mäs­tä ko­vas­ti­kin ko­ke­mus­ta?

– Pari ke­sää sitä ni­mi­roo­lia to­si­aan tein Sant­ti­ol­la. Siel­lä teh­tiin Jus­si Hel­mi­sen ver­si­o­ta ja hän it­se käy­ty­ään kat­so­mas­sa näy­tel­mäm­me, kiit­te­li ko­vas­ti ja ke­hui suo­ri­tus­ta­ni yh­dek­si par­haim­mis­ta, joi­ta hän on näh­nyt. Po­riin et­si­tään roo­liin vie­rai­le­vaa näyt­te­li­jää ja au­di­ti­ot ovat vie­lä käyn­nis­sä, eli vie­lä ei ole tie­toa, kuka roo­lin tu­lee te­ke­mään.

Po­rin Te­at­te­ris­sa Kau­no on mu­ka­na ai­na­kin syys­kau­den en­si-il­tois­sa Rou­ta­vuo­si sekä Sota ja rau­ha.

– Hyp­pään myös mu­kaan pro­duk­ti­oi­hin, jot­ka jat­ka­vat vie­lä ke­vääl­tä syk­syl­le.

On­ko elo­ku­van jäl­keen tar­jot­tu li­sää ka­me­ra­töi­tä?

– Ei. Kau­he­an mie­lel­lään nii­tä te­ki­sin, vink­kaa Kau­no.

On­ko mu­siik­ki vie­lä ku­vas­sa mu­ka­na?

– Viu­lua tu­lee soi­tet­tua. Viu­lu­ryh­mä Ani­tan Viu­lut pors­kut­taa. Esiin­nym­me ke­sä­kuus­sa Tam­pe­reen Fin­la­y­son soi -ta­pah­tu­mas­sa, vas­taa Kau­no.

– Bi­le­bän­di­hom­mat ovat hor­rok­ses­sa. Jos keik­ko­ja tar­jo­taan, niin sit­ten he­räil­lään.

Raumajoen paloportailla Kirstin talon takana on hyvä istuskella ja kuunnella veden solinaa. Kuva: Ari Anteroinen

Kau­no sai miet­tiä ja eh­dot­taa niin Rau­mal­ta kuin Po­ris­ta­kin muu­ta­mia suo­sik­ki­paik­ko­jaan, mis­tä ta­ri­noi­da ja nap­sia ku­via. Rau­man en­sim­mäi­nen koh­de on Få­fän­gan kär­ki, mis­sä ai­ka­naan oli ran­nal­la be­to­ni­nen muun­ta­mo­ra­ken­nus. Nyt se on muis­to vain. Siel­lä Kau­no ta­pa­si jon­kun ka­ve­rin­sa kans­sa is­tus­kel­la. Kuva ote­taan vie­rei­sel­lä ran­ta­kal­li­ol­la. Isom­pi Otan­lah­den kal­lio, min­kä lä­hei­syy­des­sä ku­vat­tiin myös Parp­pein elo­ku­van huu­to­koh­taus, on vuo­ros­sa seu­raa­va­na.

Mat­ka jat­kuu Rau­ma­jo­en var­teen Kirs­tin ta­loa vas­ta­pää­tä ole­vil­le pa­lo­por­tail­le. Kier­ros päät­tyy Van­han kir­kon rau­ni­oil­le, mis­sä jo lap­se­na ol­tiin pik­ni­kil­lä ja pe­lat­tiin hip­paa.

Vanhan kirkon rauniot Raumalla olivat jo pienen Annan mieleen. Mutta siellä tuli käytyä vielä viime kesänäkin. Kuva: Ari Anteroinen

Ovat­ko meri ja vesi tär­kei­tä ele­ment­te­jä?

– Kyl­lä kai. Pai­kat tai­si­vat ol­la ai­ka vesi- ja luon­to­ve­toi­sia ja vä­hän syr­jäi­sem­piä, vaik­ka täl­lai­nen ur­baa­ni ih­mi­nen olen­kin ja Si­ni­saa­res­ta ko­toi­sin. Olen ha­ke­nut rau­hal­li­sem­pia ja suo­jai­sem­pia paik­ko­ja. Usein ol­laan ol­tu ka­ve­rei­den kans­sa liik­keel­lä, ei niin­kään yk­sin, ker­too Kau­no.

– Vii­me ke­sä­nä­kin käy­tiin rau­ni­oil­la is­tus­ke­le­mas­sa. Mi­nul­la on vä­hän pai­kal­li­sop­paan vi­kaa ja käym­me kat­so­mas­sa myös vaik­ka Otan­lah­tea ja Van­haa Rau­maa.

Porin Kirjurinluodossa on hyvä viettää piknikhetkiä koivujen katveessa. Kuva: Ari Anteroinen

Po­ris­sa tee­ma jat­kuu. En­sin käy­dään Kir­ju­rin­luo­dol­la.

– Soi­te­taan ka­ve­ril­le, ote­taan vilt­ti mu­kaan ja kau­pan kaut­ta sit­ten vaan tän­ne. Sel­lais­ta ren­toa oles­ke­lua, Kau­no ku­vai­lee.

Rau­hal­lis­ta is­tus­ke­lua voi har­ras­taa myös kir­kon ku­pees­sa Ko­ke­mä­en­jo­en ran­nas­sa. Siel­lä­kin on jon­kin­lai­nen pöm­pe­li, mis­sä on pie­net por­taat.

– Ol­tiin joku il­ta sii­nä puo­li­son kans­sa is­tus­ke­le­mas­sa ja yh­täk­kiä edes­säm­me vi­lah­ti jo­tain. Il­mei­ses­ti sii­nä koh­din oli tör­mä­pääs­kyn pesä. Oli hie­noa seu­ra­ta sitä tuo­hua ja ol­la his­suk­seen, muis­te­lee Kau­no.

Anniksen piha on Kaunolle tuttu paikka, jonne on aina mukava välillä poiketa. Kuva: Ari Anteroinen

An­nan­ka­tu 6, eli An­nis, on Kau­non eh­kä loo­gi­sin va­lin­ta ku­vaus­koh­teek­si.

– Muu­tet­tu­a­ni Po­riin me­nim­me sis­kon kans­sa sin­ne hom­miin. Kai­ken­lais­ta on tul­lut teh­tyä. An­nik­sen pi­hal­la on tul­lut muu­ten­kin hen­gail­tua. Se on sel­lai­nen ur­baa­ni puu­tar­ha.

Pömpeli löytyi Poristakin. Keski-Porin kirkon takana Kokemäenjoen rannalla voi nähdä monenmoisia luonnonihmeitä. Kuva: Ari Anteroinen

Kau­no bon­gai­lee luon­no­nih­mei­tä myös ko­tin­sa lä­his­töl­lä.

– Siel­lä on pal­jon ket­tu­ja! Par­vek­keel­lam­me käy pik­ku­lin­tu­ja ja pi­ha­kuu­ses­sa pe­sii joka vuo­si pu­lu­pa­ris­kun­ta.