Tiia Jo­ki­sa­lo

Tä­män pin­kin, Vil­la Va­tuk­si ris­ti­tyn unel­man suo­jis­sa kel­paa la­tau­tua kaik­kien ai­ko­jen ke­sää viet­tä­es­sä. Ruo­ho ku­tit­te­lee pal­jai­den jal­ko­jen al­la puu­tar­has­sa, ja sa­teel­ta tai paah­teel­ta voi tar­vit­ta­es­sa men­nä suo­jaan vaik­ka te­ras­sin ke­sä­pe­dil­le.

Jon­na Oja­lan luo­man Meik­ki­mui­ja-brän­din il­me on hem­pe­än pas­tel­li­nen, jo­ten mik­sei sitä oli­si myös hä­nen ja sis­kon­sa omis­ta­ma, vii­me ke­vää­nä os­tet­tu siir­to­la­puu­tar­ha­mök­ki­kin. Al­ku­ke­sän pro­jek­ti on ol­lut saat­taa pu­na­mul­ta­maa­lat­tu mök­ki vaa­le­an­pu­nai­sek­si.

Oja­la on al­ku­jaan Ul­vi­las­ta, mut­ta vii­me mar­ras­kuus­sa rin­ta­ma­mies­ta­lon tun­nel­ma vaih­tui ker­ros­ta­lo­a­sun­toon Po­ris­sa. Nyt kun omaa pi­haa ei ole, tuo mök­ki luon­nos­sa viih­ty­väl­le Oja­lal­le toi­vot­ta­vaa vaih­te­lua. It­se asi­as­sa mök­ki on Oja­lan pit­kä­ai­kai­nen unel­ma, hän muis­taa haa­veil­leen­sa ke­sä­mö­kin omis­ta­mi­ses­ta jo en­nen haa­vei­ta oman ko­din os­ta­mi­ses­ta. Tu­le­vai­suu­des­sa ken­ties mök­ki ve­den ää­rel­lä on tot­ta, mut­ta nyt siir­to­la­puu­tar­ha­mök­ki on en­sim­mäi­nen as­kel koh­ti sitä unel­maa.

– Olen ai­na ol­lut mök­kei­li­jä­luon­ne ja lap­suu­des­ta on pal­jon muis­to­ja esi­mer­kik­si iso­van­hem­pien mö­kil­tä Po­mar­kus­ta.

Kesällä tasapainoa menojen rinnalle tuo Jonna Ojalan ja siskon omistama siirtolapuutarhamökki. Mökki oli alkujaan punamullalla maalattu, mutta sai tänä keväänä pinkin ulkomaalin ja nimekseen siihen sopivan Villa Vatun. Kuva: Tiia Jokisalo

Mut­ta ei täs­sä nyt koko ke­sää pel­käs­tään kuk­kia kuop­su­tel­la siir­to­la­puu­tar­han uu­me­nis­sa, vaan vauh­tia pii­saa kyl­lä. Oja­lan ka­len­te­ri pal­jas­taa, et­tä ke­säs­sä on ai­no­as­taan yk­si tyh­jä vii­kon­lop­pu ja se­kin ai­van maa­li­vii­voil­la elo­kuun lo­pul­la.

– Ai­on kier­tää tosi, tosi, tosi pal­jon fes­ta­rei­ta ja eri­lai­sia ke­sä­ta­pah­tu­mia. Luon täs­tä ke­säs­tä kun­non ke­sän, hän nau­raa.

Po­ris­pe­re on Oja­lal­le tie­ten­kin yk­si ke­sän va­ki­o­fes­ta­ri, sa­moin Tam­pe­reel­la jär­jes­tet­tä­vä in­die­ta­pah­tu­ma Fes­ti­vaa­li-fes­ti­vaa­li. Tu­run ke­sä­rau­ha, Har­ja­val­lan Kar­ma­rock ja Hel­sin­gin Flow ovat myös plak­ka­ris­sa. Mu­sii­kil­lis­ten ta­pah­tu­mien ul­ko­puo­lel­ta Oja­la on bon­gan­nut Re­po­saa­ren Sen­som­mar-elo­ku­va­fes­ti­vaa­lin, joka se­kin on mer­kat­tu jo ka­len­te­riin.

Ak­ku­ja on la­dat­tu tal­ven ai­ka­na niin, et­tä tätä ke­sää var­ten tah­to men­nä on hui­pus­saan.

– Tä­män ke­sän suh­teen on nous­sut tun­ne sii­tä, et­tä tänä nyt on kiva teh­dä, näh­dä ja ko­kea pal­jon.

Työnjako on melko selvä, Jonna vastaa sisätiloista ja puutarhassa viihtyvä sisko huolehtii pihasta. Kuva: Tiia Jokisalo

Oja­lan ke­sään kuu­luu vah­vas­ti myös Yy­te­ri, hiek­ka­dyy­neil­le suun­na­taan mah­dol­li­sim­man mon­ta ker­taa ke­sän ai­ka­na.

– Lai­tan jo il­lal­la eväät val­miik­si jää­kaap­piin, aa­mul­la nap­paan tyy­nyn ja vil­tin mu­kaan ja vie­tän koko päi­vän ran­nal­la le­päil­len, eväi­tä syö­den ja ui­den. Se on ai­van iha­naa ja it­sel­le tär­keä ke­sät­ra­di­tio.

Täl­lä het­kel­lä Meik­ki­mui­ja-some on Oja­lan pää­työ. Vaik­ka lo­mai­lu so­mes­ta saat­taa ol­la häi­ly­vä kä­si­te, ai­koo hän ot­taa etäi­syyt­tä si­säl­lön tuot­ta­mi­seen ai­na­kin hei­nä­kuun ajan. Mut­ta si­vel­ti­mis­tä ja kos­me­tii­kas­ta ei lo­maa ote­ta.

– Toki kun on kuu­ma ja ui­daan, vaa­di­taan myös mei­kil­tä eri asi­oi­ta ja meik­kaus­tyy­li­ni poik­ke­aa tal­ves­ta, mut­ta kos­me­tiik­ka kuu­luu ar­keen kaik­ki­na vuo­de­nai­koi­na, hän ker­too.

Mök­kei­lyä, pit­kiä ke­sä­öi­tä, paah­tei­sia ran­ta­päi­viä, ih­mis­vi­li­nää, li­ve­mu­siik­kia ja Suo­mi-mat­kai­lua on siis toi­vot­ta­vas­ti lu­vas­sa Meik­ki­mui­jal­le seu­raa­vien kuu­kau­sien ai­ka­na.

– Tun­tuu, et­tä ke­vääl­lä suo­ma­lai­set ai­na to­te­a­vat, et­tä täs­tä tu­lee elä­mä­ni kesä. Eh­kä se on ihan hyvä läh­tö­koh­ta jo­kai­seen ke­sään, päi­vit­tää tu­le­va kesä ai­na edel­lis­tä pa­rem­mak­si, hän nau­raa.