Tui­ja Saa­ri­nen

– ”La­jol­le ei ai­na­kaan kan­na­ta muut­taa” on kom­ment­ti, jo­hon tör­mää yleen­sä, jos on Rau­mal­ta et­si­mäs­sä asun­toa. Alu­et­ta pi­de­tään huo­no­na, mut­ta mei­dän ko­ke­muk­sem­me mu­kaan tämä on rau­hal­li­nen paik­ka asua. Lajo on mai­net­taan pa­rem­pi, to­te­aa rau­ma­lai­nen so­me­vai­kut­ta­ja Rami Kor­te, jon­ka moni tun­tee myös Tok­man­nin ai­na ys­tä­väl­li­se­nä kas­sa­myy­jä­nä.

La­jon pien- ja ri­vi­ta­lo­a­lue si­joit­tuu La­jon ker­ros­ta­lo­a­lu­een poh­jois­puo­lel­le, ja sen suu­rim­pia tei­tä ovat Vil­kun­tie ja Kalk­ken­tie. Alue on ra­ken­tu­nut 1970-lu­vun al­ku­puo­lel­la.

Kor­ten per­hee­seen kuu­lu­vat äi­ti An­ne Kor­te-Saa­ri­nen ja veli Tep­po Kor­te. Kol­mik­ko asuu vuon­na 1971 ra­ken­ne­tus­sa oma­ko­ti­ta­los­sa, jo­hon An­ne ihas­tui ai­ka­naan muun mu­as­sa sen ta­kia, et­tä sitä ei ol­tu vii­mei­sen pääl­le rem­pat­tu.

– Saim­me teh­dä täs­tä ihan oman­nä­köi­sen. Muu­tin tä­hän jo edes­men­neen puo­li­so­ni Ma­xin ja las­te­ni kans­sa vuon­na 2004. Heti muu­tet­tu­am­me uu­sim­me keit­ti­ön, ves­san, sau­nan ja käyt­tö­ve­si­put­ket. Myös maan al­la ol­lut öl­jy­säi­liö uu­sit­tiin ja siir­ret­tiin pan­nu­huo­nee­seen.

Ik­ku­nat ja ul­ko-ovet ta­loon vaih­det­tiin vuon­na 2013, jol­loin 1970-lu­vun ta­loil­le tyy­pil­li­sis­tä tum­man­rus­keis­ta ik­ku­nan puit­teis­ta ja pel­leis­tä maa­lat­tiin raik­kaan val­koi­set.

Vie­mä­ri­put­ket ovat al­ku­pe­räi­set.

– Saan rie­sak­si as­ti ny­ky­ään myyn­ti­pu­he­lu­ja, jois­sa tar­jo­taan vie­mä­ri­ku­vauk­sia tai put­ki­re­mont­te­ja, to­te­aa An­ne.

Keittiö uusittiin muuton yhteydessä vuonna 2004. "Hain ajatonta tyyliä, ja pidän keittiöstäni edelleen" toteaa Anne.

Rami on eh­ti­nyt asua muun mu­as­sa Hel­sin­gis­sä ja pit­kään Rau­man Kor­te­las­sa. Kol­mi­sen vuot­ta sit­ten, äi­din puo­li­son yl­lät­tä­en me­neh­dyt­tyä hän pa­la­si La­jon-ko­tiin. Ti­laa on kai­kil­le mu­ka­vas­ti, sil­lä nel­jän huo­neen ja keit­ti­ön ta­los­sa on 196 ne­li­ö­tä.

– Yleen­sä meil­lä säi­lyy hy­vin sopu. Mi­nul­la on leh­män her­mot, ja kun me po­jat olem­me mo­lem­mat töis­sä, äi­ti saa vä­lil­lä naut­tia yk­si­no­los­ta­kin.

Ko­vin pal­jon Rami ja An­ne-äi­ti ei­vät käy tois­ten­sa her­moil­le, sii­tä ker­too se, et­tä kak­sik­ko reis­saa pal­jon yh­des­sä muun mu­as­sa La­pis­sa.

Sisällä esikasvatetaan muun muassa tomaattia.

Tont­ti on alu­eel­la poik­keuk­sel­li­sen iso: lä­hes 900 ne­li­ö­tä. Sil­tä jou­dut­tiin kaa­ta­maan ai­ka­naan tois­ta­kym­men­tä koi­vua.

– Ne var­jos­ti­vat ta­loa niin pal­jon, et­tä ke­säl­lä­kin sai pi­tää va­lot pääl­lä.

Iso piha so­pii hy­vin Rau­man kau­pun­gin­puu­tar­hal­la pit­kän uran teh­neel­le An­nel­le. Ke­sän odo­tus nä­kyy si­säl­lä pie­nis­sä esi­kas­va­tus­ruu­kuis­sa, jois­sa kas­va­vat muun mu­as­sa hen­not to­maa­tin ja ol­ki­ku­kan, kes­ki­päi­vän­ku­kan ja akil­lei­jan tai­met.

1980-luvulta peräisin oleva Kissankello-lattiavalaisin on Ramin isänäidiltä Liisalta. Anne pelasti sen kaatopaikalle menevästä kuormasta tämän kuoltua. Kissankello-valaisimet ovat tänä päivänä haluttua vintagea.

Keit­ti­ön yh­tey­des­tä löy­tyy suo­ra­nais­ta luk­sus­ta, ni­mit­täin kyl­miö.

– Moni täl­lä alu­eel­la on pois­ta­nut ta­lon­sa kyl­mi­ön käy­tös­tä, ja tä­män ta­lon edel­li­set asuk­kaat­kin oli­vat niin teh­neet. On­nek­si se oli kun­nos­sa, ja riit­ti, et­tä vaih­doim­me kyl­mä­ai­neet. Se on eh­do­ton esi­mer­kik­si jou­lu­nai­kaan ja mui­den isom­pien juh­lien yh­tey­des­sä, to­te­aa An­ne.

Ja kuin­ka moni rau­ma­lai­nen voi ke­hus­kel­la sil­lä, et­tä keit­ti­ön ik­ku­nas­ta avau­tuu nä­ky­mä jär­vel­le?

– Tal­vi­sai­kaan nä­kee Äy­hön­jär­ven. Ke­säl­lä nä­ky­män peit­tä­vät pui­den leh­det ja muu kas­vil­li­suus.