Kupari: Sieluton tekoäly
Tekoälyn kultaryntäyksen uhat ja mahdollisuudet ovat saaneet paistatella parrasvaloissa viimeisen parin vuoden ajan, mutta liian harvoin olen itse törmännyt puheeseen siitä, mitä tekoälyn matkimis- ja “luomis”kyvyt merkitsevät taiteen kaikille aloille.
Nyt muutama vuosi tekoälyvillityksen lähtölaukauksesta on vaikea uskoa, kuinka nopeasti nämä työkalut ovat kehittyneet. Generoidussa kuvataiteessa ja musiikissa on yhä havaittavissa pieniä tuntomerkkejä, mutta valokuvien ja videoiden kanssa alkaa olla jo aika vaikeaa erottaa oikeaa väärennöksestä. Tämän kehityksen ja kehittyneiden mallien saatavuuden vuoksi on sosiaalisessa mediassa nähty “tekoälytaiteilijoiden” nousu. Sen sijaan, että alaansa pitkään harjoittaneet kokeneet taiteilijat hyödyntäisivät työkalua omassa prosessissaan, kuka tahansa voi kirjoittaa pari riviä tekstiä chatbotille, joka luo oikeiden taiteilijoiden töiden pohjalta kopioidun tuotoksen. Myös suuret yritykset ovat pienentäneet grafiikkatiimien kokoja, sillä on halvempaa tuottaa kuva esimerkiksi mainokseen käyttämällä bottia, jolle ei tarvitse maksaa palkkaa, mikä vaikeuttaa taiteen alalla työllistymistä entisestään.
Monet taiteilijat ja taiteen ystävät ovat kritisoineet tekoälytaidetta. Tekoälytaiteen puolustajat yleensä vastaavat “Ajat muuttuvat”. Ja ehkä näin totisesti on. Olemme avanneet Pandoran lippaan eikä OpenAI:ta voi enää tunkea takaisin laatikkoonsa. Sen hyvät niinkuin pahatkin vaikutukset ovat nähtävästi tulleet jäädäkseen. Mutta jos tekoälyn kehitys jatkuu kohtaamatta hillintää tai tapaa erottaa tekoälyn ja ihmisen tuotosta toisistaan, mikä estää taiteita luisumasta sieluttomuuteen? Taiteelle “sielun” antaa sen tekijän kokemukset, tuntemukset ja asia, jota hän haluaa viestiä maailmalle, oli kyseessä sitten Mona Lisa tai lasten piirretty. Tekoäly sen sijaan lukee ihmisen kirjoittaman ohjetekstin, analysoi tonneittain dataa ja muiden luomuksia ja sitten pullauttaa ulos kylmän ja tunteettoman “tuotteen” taideteoksen sijaan.
Viimeaikaisesta S-marketin Einstein-tekoälymainoksesta aiheutunut reaktio on kuitenkin herättänyt minussa toivoa. Tukekaa oikeita taiteilijoita ja kritisoikaa niitä, jotka haluavat tehdä “taidetta” helpoimman kautta!
Aarni Kupari
Metropolia AMK musiikin opiskelija


