Saulia patistetaan työnhakuun, nollasopimus ja puolen vuoden työ ei riitä
Sauli Ahola, 63, jätti vuorotyön puolitoista vuotta sitten liian raskaana. Hän sai uuden puolen vuoden työsopimuksen ja nollasopimuksen toiseen firmaan. Lisätyötä pitää silti hakea.
Pauli Uusi-Kilponen
Sauli Ahola on tehnyt palkkatöitä 16-vuotiaasta lähtien. Työuraa pääasiassa vuorotöissä kesti 44 vuotta. Kun uni ei tahtonut enää tulla yövuoron jälkeen ja olo tuntui yhä vain raskaammalta, hän hakeutui lääkäriin. Lääkäri totesi, ettei enää suosittele vuorotöitä hänelle. Ahola ilmoittautui työttömäksi työnhakijaksi ja marssi työvoimaviranomaisten pakeille.
Hänet vastaanottanut virkailija tutustui Aholan työuraan ja totesi, ettei hänellä toistaiseksi ole työnhakuvelvoitetta. Samainen virkailija soitti noin puolen vuoden kuluttua ja kyseli Aholan vointeja.
– Ilmoitin hänelle sopineeni entisen työnantajani kanssa, että voin tehdä huhtikuun puolivälistä syyskuun loppuun töitä vuosittain. Virkailija kehui, että sehän on hienoa ja kirjasi työjakson tietokantaan, kertaa Sauli keskustelua.
Kun kesälomien tuuraus päättyi, ilmoittautui hän työttömäksi työnhakijaksi. Hänellä oli se vankka käsitys, ettei hänellä ole työnhakuvelvoitetta saadakseen työttömyyskorvauksen. Ahola oli vielä tehnyt nollatuntisopimuksen urheiluliikkeen kanssa, eli hän voisi tehdä silloin tällöin töitä tuon kesäajan ulkopuolella.
Luulo ei ollut tiedon väärtti. Kuvioihin astui uusi käsittelijä. Hän ehdotti Aholalle työuraeläkettä. Sellainen voidaan myöntää ennen varsinaista eläkeikää erityisen raskaita töitä pitkäaikaisesti tehneelle. Sauli Ahola tilasi lääkäriltä ajan hakeakseen niin sanottua B-lausuntoa, joka on edellytyksenä eläkkeen saamiselle. Hän toimitti lausunnon työvoimaviranomaisille.
– Se ei kelvannutkaan, koska olin kuulemma hakenut lausunnon väärältä lääkäriltä, päivittelee Ahola.
Tuossa vaiheessa Ahola alkoi tuskastua tilanteeseen. Hän ei voinut käsittää, miksi hänen saamansa B-lausunto ei muka kelpaa. Hän kieltäytyi hakemasta uutta lausuntoa toiselta lääkäriltä. Rahaakin olisi palanut 200 euroa toiseen kertaan. Nyt käsittelijä pyysi Aholaa henkilökohtaiseen tapaamiseen ja ilmoitti, että tapaamisessa on läsnä myös terveydenhoitaja.
– Tuossa vaiheessa tivasin uudelleen, että teillä on jo minun B-lausuntoni, josta selviää, millaisia töitä voisin vielä terveydentilani vuoksi tehdä.
– Vetosin myös siihen, miten pitkä ja raskas työura on takanani. Siihen sain vastauksen, että olen täysin samalla viivalla kuin muutkin vastaavat työttömät työnhakijat, Ahola kertaa.
Hän peruutti tapaamisen. Terveydenhoitajalta tuli kuitenkin lasku.
Seuraavaksi tapaamiskutsu oli muutaman viikon kuluttua. Ahola oli kuitenkin sairaana. Hän lähetti tästä lääkärintodistuksen käsittelijälle. Asiat menivät yhä pahemmin solmuun. Aholan olisi pitänyt perua tapaaminen työmarkkinasivujen kautta. Tästä oli tullut viesti hänelle sähköpostilla noin tuntia ennen tapaamista.
– En minä tällaista postia huomannut. Se maksoi minulle terveydenhoitajalaskun verran.
Sauli Ahola alkoi hakea aktiivisesti töitä, jotka olisivat hänen terveydelleen sopineet. Tapaamiset työvoimaviranomaisten ja työpaikkahaastattelujen kanssa menivät päällekkäin. Lain mukaan omaehtoinen haku on etusijalla päällekkäisissä tapauksissa.
– Lähetin näistä työhaastatteluista sähköpostin virkailijalle, vakuuttaa Ahola.
Tämän jälkeen Ahola ilmoitti virkailijalle, että miksi ihmeessä hänen pitää vielä tehdä työhakusuunnitelma, koska hänelle on nollatuntisopimus työstä, joka sopii hänelle ja lisäksi puoli vuotta kestävä kesätyö.
– Kyllä tämän pitäisi riittää, tiuskaisee Ahola.
Lopputulos on se, että Sauli Aholalta otettiin työhakuvelvoite pois. Käytännössä se merkitsee työttömyysetuuden epäämistä. Korvauksia ei tule!


