Uusi-Kilponen: Medioiden sisällöt eivät painotu poliittisesti
Viestinnän opiskelijoista jopa 78 prosenttia äänestää joko vasemmistoliittoa, demareita tai vihreitä. Näin kertoo Nordlic Journalism Students 2025 -kysely.
Tutkimusta ei ole virallisesti julkistettu, mutta siitä on vuotanut julkisuuteen tietoja tutkijoiden kautta.
Tästä etenkin perustuomalaisten leirissä on vedetty sellaisia johtopäätöksiä, että nämä opiskelijat ajavat sitten valmistuessaan omaa agendaansa lehtien palstoilla ja muissa ohjelmasisällöissä.
Tällaiset väittämät eivät kerro mitään todellisuudesta. Eniten kritiikkiä saaneet Yle ja Helsingin Sanomat ovat eurooppalaisessa luotettavuusvertailussa kärkipäässä. Yleensäkin suomalaiset tiedotusvälineet ovat riippumattomuudessaan huippuluokkaa.
Poliittisen agendan ajo näkyy lähinnä eri puolueiden lehdissä ja nettijulkaisuissa.
Mitä sitten tulee muihin perinteisiin medioihin, esimerkiksi maakuntalehtiin, niiden sisältöpainotuksia ohjaavat ihan muut asiat kuin puoluepoliittisuus. Toimituksissa seurataan silmätarkkana reaaliaikaisesti, millaiset jutut vetävät.
Vaikeaa ei ole arvata, että rikokset ja tunteita herättävät ihmiskohtalot kiinnostavat lukijaa. Julkaisujen sisällöt täyttyvät sairaskertomuksista, konkurssin tehneiden mielialoista tai onnellisista sattumuksista.
Aikaisemmin tällaiset ihmisten tarinat liittyivät laajempaan yhteiskunnalliseen tai paikalliseen ilmiöön, nyt ei tällaista vaadetta ole.
Lehtien sisällöt ovat muuttuneet nopeasti digilukemisen kasvun myötä. Klikkausten määrä ja kilkkauksista saadut etupäässä lyhyet tilaukset ovat se ajuri, millä mennään.
Kustantajia on helppo syyttä sosiaalipornosta. Pitää muistaa, että kustantajat elävät armottoman kovassa kilpailutilanteessa somejättien puristuksessa Mainostulotkin ovat romahtaneet ja päivälehdet elävät yhä enemmän tilausmaksuista.
Kun vielä 1990-luvulla 60 prosenttia tuli ilmoituksista, nyt vain ehkä kolmannes.
Päivälehtien ja muiden perinteisten julkaisujen uskottavuuden uhkana eivät olekaan poliittisesti värittyneet sisällöt, vaan kilpajuoksu lukijoiden sieluista tavalla, joka nakertaa hiljalleen uskottavuutta ja heikentää parhaan aineksen hakeutumista alalle.
Pauli Uusi-Kilponen
Päätoimittaja


