Pau­li Uu­si-Kil­po­nen

Sa­ta­kun­nan hy­vin­voin­ti­a­lu­een toi­mi­a­la­joh­ta­jan Jaa­na Män­ni­kön mu­kaan on jär­ke­vää siir­tää teh­tä­viä omaan tuo­tan­toon yk­si­tyi­sil­tä ko­ti­pal­ve­lui­den tuot­ta­jil­ta, kos­ka omaa vä­keä on va­paa­na.

– Olem­me jou­tu­neet muu­tos­ti­lan­tees­sa jär­jes­tä­mään yh­teis­toi­min­ta­neu­vot­te­lui­ta lä­hin­nä teh­tä­vien siir­ron ta­kia. Eli työ­voi­maa siir­re­tään sin­ne, mis­sä heil­le on tar­vet­ta ja pois siel­tä, mis­tä se on mah­dol­lis­ta, sa­noo Jaa­na Män­nik­kö.

Hän tun­nus­taa hy­vän pal­ve­lu­ta­son yl­lä­pi­don ole­van haas­teel­lis­ta ti­lan­tees­sa, jos­sa suu­ria muu­tok­sia pi­tää teh­dä no­pe­al­la ai­ka­tau­lul­la.

– Nyt kor­ja­taan nii­tä va­lu­vi­ko­ja, joi­ta alu­ei­ta pe­rus­tet­ta­es­sa syn­tyi, Män­nik­kö to­te­aa.

Yk­si­tyi­set pal­ve­lu­tuot­ta­jat ovat saa­neet asi­ak­kait­ten omai­sil­ta pa­lau­tet­ta sii­tä, mi­ten pal­ve­lui­den siir­rot ovat ai­heut­ta­neet ikäih­mi­sil­le häm­men­nys­tä, suo­ra­nais­ta pel­koa ja ah­dis­tu­nei­suut­ta.

– Meil­le ker­ro­taan, et­tä kun tut­tu hen­ki­lö vaih­tuu uu­teen tun­te­mat­to­maan tu­li­jaan, niin eten­kin muis­ti­sai­raat ko­ke­vat tur­vat­to­muut­ta. He ei­vät ai­na ym­mär­rä, mitä asi­aa tu­li­jal­la on, sa­noo Ai­to-Hoi­to­tii­min yrit­tä­jä Kat­rii­na Lind­fors.

Hän pi­tää on­gel­ma­na myös hoi­ta­jien run­sas­ta vaih­tu­mis­ta. Lind­for­sin mu­kaan hei­dän yri­tyk­ses­sä ei ole vas­taa­vaa ti­lan­net­ta, vaan yleen­sä kul­la­kin ikäih­mi­sel­lä on pää­sään­töi­ses­ti sama tai sa­mat hoi­ta­jat.

– Kyl­lä täl­lai­sel­la hoi­to­suh­teel­la on iso etu. Tun­ne­taan ih­mi­nen, hä­nen mah­dol­li­set sai­rau­det, lää­ki­tys, ruo­kai­lu jne. On myös jo­tain haa­vo­ja ja mui­ta vai­vo­ja, joi­ta pi­tää hoi­taa. Täl­lai­set saat­ta­vat jää­dä huo­maa­mat­ta, jos vaih­tu­vuus on suur­ta, hän poh­tii.

Lind­fors pi­tää tär­ke­ä­nä myös luot­ta­muk­sel­lis­ta suh­det­ta ikäih­mi­seen.

– Mo­nil­la on tar­vet­ta ker­toa tun­neis­taan ja mie­li­a­lois­taan. Täl­lai­nen avau­tu­mi­nen edel­lyt­tää luot­ta­muk­sel­lis­ta suh­det­ta hoi­ta­jan ja hoi­det­ta­van vä­lil­lä.

Ihan ai­nut­laa­tuis­ta ei ole se, et­tä ikäih­mi­nen ker­too it­se­tu­hoi­sis­ta aja­tuk­sis­taan tai lääk­kei­den vää­rin­käy­tös­tä.

– Jos hoi­ta­jal­le pu­hu­mi­nen aut­taa täl­lais­ten on­gel­mien yli pää­se­mi­seen, ko­kee oman työn ää­rim­mäi­sen tär­ke­äk­si, Lind­fors sa­noo.

Jaa­na Män­nik­kö sa­noo mur­ros­vai­het­ta haas­ta­vak­si, kun vie­lä hen­ki­lö­kun­nan vaih­tu­vuus on suur­ta. Hän ei myös­kään kiis­tä kaik­kea pa­lau­tet­ta, joi­ta ikäih­mi­sil­tä on tul­lut pal­ve­lu­tuot­ta­jan vaih­dos­ta.

– On tär­ke­ää pal­ve­lun pa­ran­ta­mi­sen kan­nal­ta, et­tä mei­dän esi­hen­ki­löi­hin ote­taan suo­raan yh­teyt­tä. Näi­den yh­tey­de­not­to­jen jäl­keen voi­daan mah­dol­li­siin on­gel­miin puut­tua ja teh­dä pa­ran­nuk­sia.

Män­nik­kö sa­noo, et­tä kun käyn­te­jä ikäih­mi­sen luo­na tu­lee enem­män, myös luot­ta­mus tu­li­jaan voi syn­tyä, ku­ten ai­kai­sem­paan­kin hoi­ta­jaan.

Omai­set ovat vies­ti­neen myös ta­pauk­sis­ta, mi­ten lääk­kei­tä ja ruo­kaa on unoh­det­tu an­taa, kun oh­jei­ta eri ole osat­tu esi­mer­kik­si puut­teel­li­sen kie­li­tai­don vuok­si lu­kea.

– Täl­lais­ta ei ole mi­nun tie­too­ni tul­lut, sa­noo Män­nik­kö ja tois­taa ke­ho­tuk­sen ot­taa yh­teyt­tää esi­hen­ki­löön tai hen­ki­löi­hin.

Ne pal­ve­lun­tuot­ta­jat, jot­ka ei­vät ole lo­pet­ta­neet, jat­ka­vat esi­mer­kik­si Rau­mal­la pie­nem­mäl­lä hen­ki­lö­kun­nal­la ja tar­jo­a­vat pal­ve­lui­taan niil­le, joil­la on ky­kyä mak­saa. Ylei­nen tak­sa on noin 30 eu­roa käyn­nil­tä.

– Jos hen­ki­lö tar­vit­see use­am­man käyn­nin päi­väs­sä, niin hin­taa toki so­vi­tel­laan, ei­kä jo­kai­ses­ta tun­nis­ta las­ku­te­ta, sa­noo Lind­fors.

Hän tun­nus­taa ti­lan­teen pa­hen­tu­neen mon­taa kaut­ta: hy­vin­voin­ti­a­lu­een tar­peen li­sä­tä omaan pal­ve­lu­tuo­tan­to­aan, kil­pai­lun ki­ris­ty­mi­nen ja ko­ti­ta­lous­vä­hen­nyk­sen hei­ken­tä­mi­nen.

Ko­ti­ta­lous­vä­hen­nys­tä voi vuo­des­sa saa­da 1 600 eu­roa hen­ki­lö, kun se en­nen oli 2 250 eu­roa ja työ­kor­vaus ale­ni 40 pro­sen­tis­ta 35 pro­sent­tiin.

– Kyl­lä muu­tos hei­ken­si il­man muu­ta mei­dän ti­lan­net­ta. Moni ha­lu­ai­si yhä käyt­tää en­tis­tä tut­tua pal­ve­lua tu­tul­la hen­ki­lö­kun­nal­la, mut­ta kun mo­nil­la ikäih­mi­sel­lä on pie­ni elä­ke, niin pal­ve­lui­tam­me ei ole va­raa käyt­tää, har­mit­te­lee Lind­fors.

Ai­to-Hoi­to­tii­mi työl­lis­tää nel­jä va­ki­tuis­ta ja kol­me keik­ka­työ­tä te­ke­vää.