Kotipalvelun siirtoja pois yksityiseltä eivät kaikki sulata
Pauli Uusi-Kilponen
Hyvinvointialue vähentää ulkopuolisia ostoja kotihoidossa ja siirtää ne mahdollisuuksien mukaan omaan organisaatioonsa.
Etenkin tapa, jolla muutosta tehdään, herättää joissain tapauksissa ärtymystä ja hämmennystä.
– Isälleni ilmoitettiin, että ostopalvelu loppuu, ja hän siirtyy hyvinvointialueen kotipalveluun. Isäni hätääntyi muutoksesta. Hänen käsityksensä on, että tutut henkilöt vaihtuvat nyt vieraisiin ihmisiin, kertoo Kim Vaaranvuo isästään.
Vaaranvuon mielestä iäkkäälle ihmiselle tulisi antaa aikaa sopeutua tilanteeseen, eikä jättää vaihtoa pelkän ilmoituksen varaan.
Esihenkilö Sari Arvo Satakunnan hyvinvointialueen Rauman yksilöstä sanoo, ettei palvelun tuottajaa yleensä vaihdeta lennosta.
– Ensin tehdään palvelun tarpeesta kartoitus, keskustellaan palvelutarpeesta ja uudesta tilanteesta. Vasta sen jälkeen tapahtuu yleensä palvelun tuottajan vaihdos.
Asiakkaalle tehdään aina yksilöllinen palvelun mukainen maksupäätös, joka lähetetään asiakkaalle tiedoksi.
Vaaranvuolle ilmoitettiin, että toki hänen isällään voi edelleen käydä ostopalvelun hoitaja. Silloin hän maksaa palvelun kokonaan itse. Yksityiset kotipalvelufirmat laskuttavat palvelustaan 40–60 euroa tunti. Mahdollinen kotitalousvähennys pudottaa hinnan alle kahden kympin.
Vaaranvuo ihmettelee, ettei palveluseteleitä enää myönnetä kompensoimaan maksuja.
– Kyllä minun käsitykseni mukaan niitä pitäisi saada yksityisten palvelujen ostamiseen. Eikös siitä ole oikein eduskunnan päätös.
Hyvinvointialue, ennen Rauman kaupunki, on ostanut kotipalvelua yksityisiltä alan yrityksiltä henkilöpulan takia.
Sari Arvon mukaan on ihan järkevää tehdä kotipalvelua mahdollisimman paljon omana työnä.
– Mitä enemmän kykenemme tiivistämään omaa palveluverkkoa, sen alemmaksi saamme yksikkökustannukset, hän laskee.
Kotihoidon Rauman yksikössä palvelu tuotetaan aina ensisijaisesti omana palveluna, tarvittaessa ostopalveluna ja viimeinen vaihtoehtona palvelusetelin myöntäminen.
Raumalla kotipalvelut on jaettu neljään alueeseen, joissa työskentelee yhteensä 160 ihmistä kahdessa vuorossa. Hoitajan kiertää ikäihmisten luona listan mukaan. Siihen ei päästä, että yksi ja sama hoitaja käy ikäihmisen luona. Vaihtuvuutta tulee väkisin.
– Henkilökunnan saaminen on yhä nihkeää. Työ on henkisesti vaativaa. Kun mennään ihmisen kotiin, pitää olla hoksnokkaa, hyvät vuorovaikutustaidot ja kykyä reagoida erilaisiin tilanteisiin luontevasti ja luottamusta herättävästi.
– Kaikista tähän ei ole, vaikka koulutus sinänsä olisikin kunnossa, Arvo muistuttaa.
Hän on itse työskennellyt alan tehtävissä 35 vuotta.
Julkisesti tuotetun palvelun hinnassa on suojaosa, joka lasketaan bruttotuloista. Jos saa eläkettä esimerkiksi 1500 euroa kuukaudessa, suojaosa on 653 euroa henkilöltä ja kahdelta 1200 euroa. Eli se raha, joka jää vähintään omaan käyttöön.
Ikäihmisen pitää maksaa omat kulut, kuten asumisen ja ruuan. Palvelun hinta määräytyy sen mukaan, paljonko palvelua tuntimääräisesti tarvitaan.
– Minulla ei ole käsitystä, mitä palvelu maksaa isälleni. Vain se kerrottiin, että hinta on kustannusten kasvun takia noussut reilusti.
Porissa hyvinvointialue ei enää juurikaan osta yksityiseltä palveluja. Porissa ostopalvelut ovat alkujaankin olleet vähäisiä.
Koska Raumalla päästään vastaavaan tilanteeseen, sitä ei Arvo ryhdy arvioimaan. Sen eteen tehdään kuitenkin töitä joka päivä.
Hyvinvointialueet ovat rahoituskriisissä, vaikka hallitus on lisännyt rahoitusta kahdella miljardilla. Kaikilla hyvinvointialueilla karsitaan kuluja rankalla kädellä.
Palvelutuotannon siirron lisäksi palveluyksiköt vähenevät. Enää ei perusterveydenhuollon palveluita saa joka niemen notkossa ja saarelmassa.
Lue lisää: Kotipalvelun kustannuksia halutaan julkiseksi
