Mikä on totuus Saukon- ja Säikänkadun talojen historiasta?
Linkki Ammus Oy:hyn on olemassa, mutta arvioitua pienempi osa taloista on tehtaan työntekijöiden rakentamia.
Tuija Saarinen
UutisRauman artikkeli 11.6. (”Vanha talo opettaa paljon”) herätti keskustelua siitä, mikä on Raumalla sijaitsevan Saukonkadun talojen historia. Jutussa mainittiin, että Saukonkadun ja sen vieressä kulkevan Säikänkadun historia ulottuu 1930-luvun lopulle, jolloin Lönnström-yhtiöihin kuuluneen Ammus Oy:n ensimmäiset työntekijät rakensivat ne itselleen.
Monen eri lähteen avulla on vahvistettavissa, että aloite alueen kaavoittamisesta Ammus Oy:n työntekijöiden asuntoja varten tuli nimenomaan Lönnströmin tehtaalta. Se rakennutti kaikkiaan seitsemän taloryhmää nykyiselle Otan alueelle houkutellakseen Raumalle riittävästi työväkeä suuryrityksen tarpeisiin, kuten raumalaisen toimittaja, tietokirjailija Tapio Niemen kirjoittamassa teoksessa Rauman historialliset taloryhmät (2017) todetaan.
– Yhtiö myös tuki omakotitalojen rakentajia monin tavoin. Laitoksen autoja ja työkaluja oli rakentamisessa lupa käyttää, toteaa Niemi.
Satakunnan Museon rakennustutkija Olli Joukion mukaan Saukonkatu ja Säikänkatu kuuluvat valtakunnallisesti merkittävään rakennettuun kulttuuriympäristöön (RKY 2009), joka on Museoviraston laatima, alueiden käyttöä ohjaava inventointi. Alueen kuvauksessa mainitaan, että ”Lönnströmin tehtaan työntekijöiden tarpeisiin, lähelle tehdasta Saukon- ja Säikänkatujen varsille nousi ennen sotaa yhtenäinen omakotitaloalue, jossa asukkaat itse rakensivat talonsa. Pääosa oli tehtaalaisia, vaikka se ei ollut tontin saannin edellytys.”
Myös Pekka Piiparinen Satakunnan Museosta vahvistaa Rauman keskustaajaman kulttuuriympäristöselvityksessä (2014), että Saukonkadun ja Säikänkatujen varsille rakennettiin Rauman ensimmäiset yhden perheen omakotitalot. Piiparisen mukaan ainakin puolet rakentajista oli Lönnströmin tehtaiden työntekijöitä, mutta muutkin saattoivat vuokrata tontteja.
Linkin Lönnströmin tehtaisiin osoittaa myös se, että Saukonkatu ja Säikänkatu kuuluvat osaksi maakunnallisesti merkittävää Lönnströmin tehdas asuinalueineen -kulttuuriympäristöä (2023).
Mielenkiintoista on, että nykykäsityksen mukaan jopa 2/3, mutta ainakin siis puolet katujen taloista olisi Ammus Oy:n työntekijöiden rakentamia. Tätä käsitystä horjuttaa vahva aikalaistieto, jota on perusteellisesti kartoittanut Saukonkadulla lapsena asunut ja korona-aikana takaisin lapsuudenkotiinsa muuttanut Marja Lamminen, 72. Hänen mukaansa Saukonkadun 23 talosta ainakin 15 on muiden kuin Ammus Oy:n työntekijöiden rakentamia.
– Talon rakentajia ei tietenkään ole enää elossa, mutta olen jututtanut heidän lapsiaan ja saanut nähtäväksi nykyisiltä asujilta alkuperäisiä tontinvuokrasopimuksia vuodelta 1939, joista ilmenee vuokraajan ammatti. Isäni kaksi sisarta perheineen rakensi talot Saukonkadulle. Minun ja serkkujeni lapsuudessa suurin osa saukonkatulaisista oli alkuperäisiä asukkaita, eikä heidän joukossaan ollut Ammuksen väkeä. Täällä asui muun muassa veturinkuljettajia, autoilijoita, maalareita ja yrittäjiä.
Säikänkadun osalta Lamminen ei ole asiaa selvittänyt. Tehtaan historiasta muistuttaa Säikänkadun ja Kaivopuistontien kulmassa sijaitseva entinen Ammuksen työterveysasema, joka on nykyään asuinrakennus.
Lammisen aikomus on selvitystyön valmistumisen jälkeen saattaa päivitetty tieto asiaankuuluville tahoille, jotta virheellistä tietoa talojen rakentajista ei toistettaisi.
– Olen myös törmännyt tämän selvittelyn aikana mielenkiintoisiin tarinoihin, ja olisi hienoa, jos joku joskus keräisi nekin kansien väliin.
Tätä artikkelia tehtäessä heräsi kiintoisa kysymys myös siitä, miten on mahdollista, että katujen talot valmistuivat niin nopeasti ottaen huomioon rakennusajankohdan.
– Ilmakuvien mukaan Saukonkatu oli melko valmiiksi rakennettu jo vuonna 1940. Jos vuokrasopimukset tehtiin edeltäneenä vuonna, miten tällainen nopeus on mahdollista, kun välissä oli talvisota? Säikänkatu oli samoin valmis vuonna 1947, vaikka välissä oli pitkä jatkosota ja sen jälkeen rakennustarvikkeiden ankara pula-aika, pohtii Tapio Niemi.