Leavings-suosio ei sammu – kesä korkataan Porissa
Leavings-Orkesteri tuo Gösta Sundqvistin ajattomat hitit jo kolmannelle sukupolvelle. Kysyntä bändin klassikoille on yhä tasaista.
Maarit Anttila
Kun Risto ”Rife” Paananen astuu lavalle Leavings-Orkesterin kanssa, hän näkee edessään yleisön. Sitä bändillä ei Gösta Sundqvistin aikana ollut. Paananen jopa ajattelee, että yhtye on livekeikat velkaa kuulijoilleen, jotka ovat fanittaneet Leevi and the Leavingsin musiikkia kaikki nämä vuosikymmenet.
– Nautin itsekin siitä, että saan nyt soittaa kappaleita, jotka ovat osa omaa elämääni.
Paananen on alkuperäisjäsen, ja oli mukana jo yhtyeen ensimmäisellä singlellä Mitä kuuluu Marja-Leena, joka julkaistiin vuonna 1978. Leevi and the Leavings tunnettiin aikanaan yhtyeenä, joka ei keikkaillut, vaikka kysyntää olisi ollut. Pari poikkeusta sen taipaleelle kuitenkin mahtuu.
– Ensimmäinen kerta tapahtui salanimillä pienellä, itse järjestetyllä Äimärock-festivaalilla Iittalassa vuonna 1978. Bändit olivat Rife Paananen ja kyytipojat sekä Tarmon dynamo.
Yhtyeen keulahahmo Gösta Sundqvist lauloi livenä myös Euroviisu-karsintojen suorassa lähetyksessä vuonna 1981.
– Me muut bändin jäsenet olimme vain rekvisiittaa, sillä musiikista vastasi Ossi Runteen euroviisuorkesteri, Paananen muistelee.
Osalle ihmisistä Sundqvistin kappaleet ovat sukupolvikokemus, mutta Leavings-Orkesterin aloitettua keikkailun uudelleen Leevi and the Leavingsiä on kasvanut kuuntelemaan jo kolmas polvi.
– Huomasin, että mitä hittoa, The Voice of Finlandin voittaja Jose Carloskin on tehnyt räppiriffit Teuvosta, Pohjois-Karjalasta ja Turkmenialaisesta tyttöystävästä.
Sundqvistin kappaleet ovatkin Paanasen mukaan ajattomia.
– Ei niistä pysty sanomaan miltä aikakaudelta ne ovat. Ne ovat samanlaisia kuin Eppujen biisit, nekin kuulostavat aina epuilta.
Muusikkona Paananen sanoo pitävänsä erityisesti Leavings-kappaleiden tarttuvista melodioista, jotka toimivat niin lavalla esitettyinä kuin leirinuotiolla kitarasäestyksellä laulettuina. Myös sanoitukset ovat hänen mukaansa kestäneet aikaa.
– Monet ovat analysoineet Göstan biisien tarinoita, jotka kertovat tavallisista ihmisistä, vähän sellaisista onnettomista luusereista, joita kohtaan tunnetaan sympatiaa. Moni tuntee jonkun sellaisen.
Paananen kertoo, että Sundqvistilla oli tapana salakuunnella ihmisten keskusteluja ja poimia niistä tarinoita lauluihinsa.
Sundqvist vastasi bändin sanoituksista, sävellyksistä ja sovituksista. Sanoitukset maestro löi pöytään usein vasta viimeisenä. Laulujen sanat hän oli kirjoittanut koneella aa-neloselle.
– Göstalla oli usein päässään biisi, jonka hän oli hyräillyt korvalappustereoihinsa. Istuimme ringissä, kun hän soitti melodiaa, jonka tempoa ja rakennetta me muut sitten analysoimme, Paananen muistelee.
Äänitys tehtiin ulkomuistista, ensin akustinen kitara ja rummut, sitten muut soittimet ja vasta viimeisenä nauhoitettiin laulu.
Soittaminen loppui Sundqvistin kuolemaan 2003. Yhdeksän vuotta myöhemmin bändi aloitti esiintymiset uudelleen, ja julkaisi oman levyn jäsenten omista pöytälaatikkobiiseistä.
Viime vuodet Leavings-Orkesteri on keskittynyt esittämään yhtyeen alkuperäistuotantoa, aluksi vaihtuvien solistien kanssa. Nyt yhtyeen laulajaksi on vakiintunut muusikko, näyttelijä Timo Rautiainen.
– Hän sopii bändiin kuin nenä päähän. Joviaali kaveri ja tottunut esiintyjä.
Bändille on Paanasen mukaan edelleen tasaisesti kysyntää. Kevään yhtye on pitänyt esiintymistaukoa, mutta kesälle on buukattu muutama festarikeikka. Keikoilla vakiintunut setti on parikymmentä suosituinta Leavings-kappaletta, joita kuullaan taas kauden avauksessa Rosteri Rockissa 6.6. Porissa.
Porin raviradalla pidettävän Rosteri Rock -festivaalin järjestää Satakunnan Viikko.


