En­sim­mäi­set ko­kouk­set uu­te­na val­tuu­tet­tu­na ava­si­vat no­pe­as­ti sil­mä­ni to­te­a­maan, et­tä mi­ten ih­mees­sä ih­mi­set unoh­tu­vat pää­tök­sen­te­os­sa. Se kävi jopa yl­lät­tä­vän hel­pos­ti. Kun sa­liin kan­ne­taan pi­noit­tain Ex­cel-tau­lu­koi­ta, sääs­tö­vel­voit­tei­ta ja stra­te­gi­sia vi­si­oi­ta, jois­sa "asi­a­kas­läh­töi­syys" on vain sana, jol­la täy­te­tään tyh­jiä lau­sei­ta, elä­vä ja hen­git­tä­vä sa­ta­kun­ta­lai­nen ih­mi­nen ka­to­aa ku­vas­ta kuin sote-kes­kus pik­ku­ky­läs­tä.

Ex­cel-tau­lu­kon voit­to ve­res­tä ja li­has­ta

Sa­ta­kun­nas­sa olem­me op­pi­neet, et­tä hy­vin­voin­ti­a­lue on kuin mo­der­ni tai­de­te­os: ku­kaan ei oi­kein ym­mär­rä, mitä se esit­tää, mut­ta se mak­saa ihan hir­ve­äs­ti ja kaik­ki näyt­tä­vät sen edes­sä häm­men­ty­neil­tä. Meil­lä on hie­no­ja tit­te­lei­tä, muu­tos­joh­ta­jia ja koor­di­naat­to­rei­ta niin pal­jon, et­tä Po­rin to­ril­la ei pian muu­ta näy­kään. Mut­ta au­ta ar­mi­as, jos yri­tät löy­tää lää­kä­rin, jol­la on ai­kaa kat­soa si­nua sil­miin – tai lää­kä­riä yli­pää­tään.

Pää­tök­sen­te­ko on muut­tu­nut erään­lai­sek­si hal­lin­nol­li­sek­si tet­rik­sek­si. Päät­tä­jät tui­jot­ta­vat sei­niä ja miet­ti­vät, mi­ten sai­si­vat pa­li­kat so­pi­maan yh­teen il­man, et­tä bud­jet­ti pa­mah­taa yli. Täs­sä pe­lis­sä ih­mi­nen on se han­ka­la, epä­sym­met­ri­nen pa­lik­ka, joka ei sovi mi­hin­kään ra­koon. Ih­mi­nen kun tup­paa sai­ras­ta­maan vää­rään ai­kaan, asu­maan vää­räs­sä pai­kas­sa (yleen­sä siel­lä, mis­sä tiet ovat kuop­pai­sia ja pal­ve­lut kau­ka­na) ja – mikä pa­hin­ta – hä­nel­lä on tun­tei­ta.

Stra­te­gis­ta ka­to­a­mis­temp­pua te­ke­mäs­sä

On suo­ras­taan tai­do­kas­ta, mi­ten olem­me on­nis­tu­neet luo­maan jär­jes­tel­män, jos­sa po­ti­las on muut­tu­nut "suo­rit­teek­si". Kun mum­mol­ta vie­dään lä­hi­pal­ve­lut ja ti­lal­le tar­jo­taan di­gi­taa­lis­ta etä­vas­taa­not­toa kat­ve­a­lu­eel­la, mis­sä net­ti toi­mii vain täy­den­kuun ai­kaan na­ve­tan ta­ka­na, kut­sum­me sitä "pal­ve­lu­ver­kon ke­hit­tä­mi­sek­si". Se kuu­los­taa pal­jon pa­rem­mal­ta kuin se to­tuus, et­tä jä­tim­me ih­mi­sen oman on­nen­sa no­jaan.

Tomi Aal­to

Ope­raat­to­ri, kau­pun­gin­val­tuu­tet­tu (ps.), Pori