Kotipalvelun kustannuksia halutaan nopeasti julkisiksi
Pauli Uusi-Kilponen
Hyvinvointialueet ovat vähentäneet kotipalveluiden ostamista yksityisiltä yrityksiltä. Palveluita siirretään mahdollisuuksien mukaan omaan organisaatioon.
Yksityiset palveluntuottajat peräävät sitä, onko siirto kustannusten ja palveluiden kokonaisuuden kannalta järkevää.
Alan yrittäjät Satakunnassa lähtevät siitä, että monituottajamalli olisi kaikkien etu. Eli katsottaisiin, mitkä palvelut olisi viisainta tuottaa hyvinvointialueen omana työnä ja mitkä ostaa alan yrittäjiltä.
Satakunnan yrittäjien sote-verkoston raumalainen puheenjohtaja Elina Junnila perää kustannusten esille tuomista.
– Olemme jo pitkään odottaneet hyvinvointialueen kotipalveluiden yksikkökustannusten julkistamista. Se antaisi jonkinlaisen pohjan tarkastella palvelujen tuottamisen järkevyyttä.
Junnilan vankka käsitys on, että juuri monitoimimalli toisi parhaan palvelukokonaisuuden kustannusten ja palvelua tarvitsevien asiakkaiden kannalta.
Ennen hyvinvointialueiden perustamista Rauman kaupungin tuottaman kotipalvelun yksikkökustannukset olivat lähellä sataa euroa tunti. Alan yritykset tarjoavat palveluja asiakkaille alle 50 euron tunti. Kotitalousvähennyksen jälkeen hintaa tulee sadan euron omavastuun jälkeen alle 20 euroa tunti.
Kotitalousvähennys on 3500 euroa henkilöä kohti vuodessa.
Junnila muistuttaa yksikköhintojen erosta:
– Jos viipyy asiakkaan luona 15 minuuttia ja toinen palveluntuottaja tunnin tai puoli, niin kokonaiskustannus muuttuu merkittävästi, sanoo Junnila.
Mitä vähemmän kuljet, sen pienemmäksi muodostuu hoitotyön yksikköhinta.
Käyttöön on otettu valtakunnallisesti otettu niin sanottu Rai-arviointimittaristo. Sen avulla selvitetään asiakkaan toimintakyky ja yhtenäistetään alan kriteerit kaikille.
Junnila pitää mittaristoa hyvänä asiana, koska se selventää palvelun laadun ja tarpeen.
– Nyt toimintakyvyn pitää olla selkeästi heikentynyt, että palveluita ylipäätään saa.
Junnila pitää tärkeänä, että asiakas voisi saada kevyempiä palveluja, kuten apua ulkona olemiseen, peseytymiseen jne.
Jos tällaisia palveluja ei saa, käy helposti niin kuin aina ennenkin: erikoissairaanhoidon kustannukset sen kuin kasvavat.
Junnila arvioi, että palvelujen siirtämisestä yksityisiltä hyvinvointialueille voi tuoda säästöjä, mutta ennen tietoa hyvinvointialueen yksikköhinnoista, se on vain arvailua. Ne, joilla on varaa, käyttävät yksityisiä palveluja ja maksavat ne itse.