Suomettuminen tulee mieleen
Tarkoitus pyhittää keinot, sanotaan. Tämä sopii hyvin siihen, mitä maailmalla on nähty. Kun Naton pääsihteeri Mark Rutte kehuu Yhdysvaltojen presidenttiä Donald Trumpia onnistuneesta iskusta Iraniin ja siitä, miten hänen toimintansa mahdollisti sotilasliiton maiden sitoutumisen puolustusmenojen nostamiseen viiteen prosenttiin maan bruttokansantuotteesta. Eikä tässä kaikki. Koko Naton huippukokouksen ohjelma oli tehty Trumpin miellyttämiseksi aina kuninkaallista majoitusta myöden. Myös Suomen poliittinen johto varoo tuomitsemasta Yhdysvaltain iskuja Iraniin. Puheet on pyritty pitämään niin, ettei Trump suutu. Isku Iraniin oli yksiselitteisesti kansainvälisen oikeuden ja YK:n peruskirjan vastainen. Näin ovat tulkinneet kansainväliset asiantuntijat laajasti. Yhdysvallat on tukenut Israelin laitonta hyökkäystä Gazaan, uhannut Grönlannin valtaamisella ja Kanadan liittämisellä Yhdysvaltain osavaltioksi.
Trumpin myötäilystä, jopa nöyristelystä tulee mieleen suomettumisen ajat. Neuvostoliiton hyökkäykselle Afganistaniin käännettiin selkä, ihmisoikeuksista vaiettiin ja kaikessa tekemisessä itänaapurin kanssa korostettiin vain hyviä suhteita. Hyvin samalta näyttää nyt Naton, EU:n ja Suomen suhtautuminen Yhdysvaltoihin. Ero on toki siinä, että suomettumisessa oli kyse koko järjestelmän kumartamisesta. Nyt hattukourassa mielistellään lähinnä Trumpia, ja hänen lähipiiriään. Kyse on siitä, että taloudelliset, turvallisuuspoliittiset ja kaupalliset edut halutaan turvata jopa poliittisen uskottavuuden kustannuksella. EU neuvottelee kohtapuolin tullisopimuksesta. Trumpia ei haluta ärsyttää, koska hänen mielialoillaan on iso vaikutus lopputulokseen. Eurooppa taas sai nöyristelyn tuloksena takuut siitä, että Yhdysvallat sitoutuu viidenteen artiklaan eli Naton yhteiseen puolustukseen.
Yhdysvallat on Suomen tärkein kauppakumppani. Trump on väläyttänyt jäämurtajien tilaamisesta. Lupaus viittaa lähelle Rauman telakkaa. Vaikka alukset tehtäisiin Helsingissä, niin lohko- ja muita töitä tippuisi myös Raumalle. Kysymys kuuluu, olisiko ollut muita tapoja vaikuttaa Trumpin mielialoihin tai olisiko vähempikin mielistely riittänyt?
Pauli Uusi-Kilponen
päätoimittaja