Petri Lairikon kiinnostus teatteriin heräsi Harjavallassa
”Myös teatterielämykset Raumalla ja Porissa vaikuttivat merkittävästi elämän suuntaan” toteaa Petri Lairikko.
Tuija Saarinen
Mitä tapahtuu, kun maakuntalehden urheilutoimittaja joutuu vastoin tahtoaan tekemään juttua rock-risteilystä musiikkitoimittajan sairastuttua? Siinä asetelma, josta Suomen Musiikkiteatterin Suomirock-musikaali Ihan Tuuliajolla lähtee liikkeelle. Tarinan pohjalla on todellinen, lähes myyttisen maineen kasvattanut rock-risteilyjen sarja 1980-luvulla. Tuuliajolla-kiertue oli joukko rock-konsertteja Saimaan rantakaupungeissa, kun Juice Leskinen, Eppu Normaali ja Hassisen Kone risteilivät Heinävesi-sisävesilaivalla kaupungista toiseen. Kiertue inspiroi muun muassa Kaurismäen veljeksiä tekemään aiheesta musiikkidokumentin.
Suomirock-musikaalin käsikirjoitus on Katariina Leinon ja ohjauksesta on vastannut Petri Lairikko. Ihan Tuuliajolla nähtiin kesällä Turun Uittamon kesäteatterissa. Sen ensimmäinen versio on noin kymmenen vuoden takaa, mutta käsikirjoitus on nyt uusi.
Nykyään Tampereella asuva Lairikko tutustui teatterin maailmaan Harjavallassa, jonne perhe muutti hänen ollessaan 9-vuotias.
– Minulla kävi hyvä tsäkä, kun sain luokanvalvojaksi Pirkko Virmavirran. Pirkko veti näytelmäkerhoa ja nuorisoteatteria. Se oli selkeästi yhden ihmisen intohimo, sillä Harjavallassa ei ennen häntä ollut harrastajateatteria, eikä tietääkseni ole hänen jälkeensäkään ollut. Myös Pirkon pojasta Antista tuli myöhemmin näyttelijä.
Harjavallassa sijaitsevat Kemiran ja Outokummun tehtaat löivät leimansa kaupunkiin, ja tehtaiden ilmansaasteita siedettiin, koska ne merkitsivät työpaikkoja. Lairikon mieleen on jäänyt myös valtatie kakkosen varressa oleva iso musta kuonakasa.
– Kasa oli vuoren korkuinen. Se oli peräisin Outokummun tehtaalta ja sisälsi kiviainesta, josta oli poistettu jalometallit. Se on nykyään maisemoitu.
Lairikko muistelee kuitenkin Harjavaltaa lämmöllä.
– Kaikesta huolimatta viihdyin kyllä Harjavallassa. Elin siellä ikävuodet 9‒19. Kymmenen vuoden jakso siinä kohtaa elämää on todella merkittävä, tapahtuu isoja asioita.
Näytelmäkerhon mukana Lairikko koki myös ensimmäiset teatterielämykset katsojana.
– Teatterivierailut Raumalla ja Porissa paloivat syvälle mielen sopukoihin, ja vaikuttivat merkittävästi siihen, mihin päin elämä on vienyt. Yksi vaikuttavimpia esityksiä oli Rauman kaupunginteatterin Liikaviisas.
Satakunnassa Lairikko käy säännöllisesti edelleen, sillä suvun kesämökki on Kokemäellä.
Kun Teatterikorkean ovet eivät lukion jälkeen heti auenneet, Lairikko hakeutui tasokkaasta teatterialan opetuksesta kuuluun Lahden Kansanopistoon. Seuraavana keväänä, vuonna 1985, hän pääsi Nätyyn, Tampereen yliopiston näyttelijäntyön laitokselle opiskelemaan. Kaiken tuoksinassa nuori mies unohti anoa armeijasta lykkäystä.
– Kuuskajaskarin rannikkotykistön rykmentistä soitettiin, että ”kuulkaas alokas Lairikko, te olette nyt puntiksella. Teillä alkoi asepalvelus kuusi päivää sitten, eikä teitä ole näkynyt missään”. Olin sitten sen kesän Kuuskajaskarissa alokkaana, ja syksyllä hain opintojen takia lykkäystä.
Nykyään Lairikko toimii Suomen Musiikkiteatterin tuottajana ja ohjaajana. Yritys on Suomen ainoa musikaaleja tuottava kiertueteatteri, joka tuottaa vuosittain noin 200 esitystä suurissa konserttitaloissa ympäri maata ja kesäisin kesäteatteriproduktioita Turussa, Tampereella ja Vantaalla.
Millaiset esitykset vetävät tänä päivänä salit ja katsomot täyteen?
– Täytyy sanoa, että sellaista sapluunaa ei ole keksitty. Voit tehdä todella hienoja juttuja, jotka eivät löydä yleisöä, ja toisaalta vähemmän työtä vaativia kevyitä tuotantoja, ja yhtäkkiä salit ovat täynnä. Sitä ei voi muuta kuin valita tärkeän ja kiinnostavan aiheen ja yrittää tehdä työnsä mahdollisimman hyvin.
Suomen Musiikkiteatterin Suomirock-musikaali Ihan Tuuliajolla on hulvaton ilottelu, jossa soivat Juicen, Eppu Normaalin ja Hassisen Koneen hitit.
Suomirock-musikaali Ihan Tuuliajolla esitetään Porin Promenadisalissa perjantaina 17.10. kello 19 ja Rauma-salissa lauantaina 18.10. kello 19.