Pau­li Uu­si-Kil­po­nen

Mi­ta­lit­to­muus Pa­rii­sin olym­pi­a­ki­sois­sa ai­heut­ti ur­hei­lu­pii­reis­sä maan­su­run.

Vim­mai­ses­ti et­si­tään syyl­li­siä ja syi­tä. Mikä meni vi­kaan: val­men­tau­tu­mi­nen, vam­mat, vää­rä ajoi­tus vai mikä. Ylin joh­to­kin saa ra­paa nis­kaan­sa.

Juu­ri­syyt löy­ty­vät kui­ten­kin pin­taa sy­vem­mäl­tä. Ur­hei­lu ei ole ir­ral­laan muun yh­teis­kun­nan ke­hi­tyk­ses­tä. Sil­lä on mer­kit­tä­vä vai­ku­tus ko­ko­nai­suu­teen.

Glo­baa­li me­gat­ren­di on kau­pun­gis­tu­mi­nen. Suo­mes­sa se nä­kyy sii­nä, et­tä suu­ret kau­pun­ki­kes­kuk­set kas­va­vat ja väki maa­seu­dul­ta vä­he­nee.

Kau­pun­ki­lais­tu­mi­nen suo­sii jouk­ku­e­la­je­ja. En­sin­nä­kin nuo­ria on tar­peek­si jouk­ku­ei­siin ja kau­pun­geil­la re­surs­se­ja luo­da otol­li­sia olo­suh­tei­ta pal­lo­pe­lien har­ras­ta­mi­seen.

Myös jouk­ku­la­jien kir­jo kas­vaa koko ajan. Esi­mer­kik­si sa­li­ban­dy on nous­sut mer­kit­tä­väk­si la­jik­si muu­ta­mas­sa vuo­si­kym­me­nes­sä.

Eten­kin opis­ke­li­joi­den kes­kuu­des­sa laji on ta­vat­to­man suo­sit­tu. Kai­ken li­säk­si sa­li­ban­dys­sä on tul­lut kan­sain­vä­lis­tä eme­nes­tys­tä.

Jal­ka­pal­lo ve­tää jouk­ku­e­la­jeis­ta eni­ten har­ras­ta­jia. Kan­sain­vä­lis­tä me­nes­tys­tä ei ole tul­lut, mut­ta kan­sal­li­nen pää­sar­ja Veik­kaus­lii­ga kas­vat­taa ylei­sö­mää­ri­ään jat­ku­vas­ti ja saa li­sää me­di­a­huo­mi­o­ta.

Suo­men yli­voi­mai­ses­ti suo­si­tuin laji ylei­söl­lä, me­di­a­huo­mi­ol­la ja me­nes­tyk­sel­lä mi­ta­ten on jää­kiek­ko. Kau­pun­gis­tu­mi­nen ja ylei­sön mie­len­kiin­non kas­vu ovat luo­neet la­jil­le otol­li­sen kas­vu­a­lus­tan. Toki se on vaa­ti­nut jää­kie­kon na­pa­mie­hil­tä kau­ko­nä­köis­tä ajat­te­lua.

Mut­ta il­man la­jin imua ja kas­va­vaa ylei­sön suo­si­o­ta ei jul­kis­ta ei­kä yk­si­tyis­tä ra­haa oli­si saa­tu olo­suh­tei­u­den ko­hen­ta­mi­seen. Myös tal­koo­hen­gel­lä oli mer­ki­tys­tä.

Jo­tain ker­too se, et­tä 1960-lu­vun lo­pul­la meil­lä oli kol­me jää­hal­lia (Rau­ma, Tam­pe­re, Hel­sin­ki), kun nii­tä on nyt yli 200!

Vas­taa­vas­ti mo­net maa­seu­dun ur­hei­lu­pai­kat nur­met­tu­vat käyt­tä­mät­tö­mä­nä.

Me­di­a­huo­mio, kan­san­vä­li­set me­nes­tyk­set ja NHL:ssä pe­laa­vat, kym­me­niä mil­joo­nia an­sait­se­vat täh­det ve­to­a­vat nuo­riin. Jää­kiek­ko on sii­nä mie­les­sä hy­väs­sä ase­mas­sa, et­tä se saa mer­kit­tä­vän osan ur­hei­lul­li­ses­ti lah­jak­kais­ta nuo­ris­ta la­jin pa­riin.

Jää­kie­kon imua hei­ken­tää har­ras­ta­mi­sen kal­leus. Kai­kil­la van­hem­mil­la ei ole va­raa mak­saa esi­mer­kik­si rip­pi­kou­lui­käi­sen po­jan kiek­koi­lua. Kuu­kau­si­mak­sut liik­ku­vat jo useis­sa sa­dois­sa eu­rois­sa.

Ne nuo­ret, jot­ka va­lit­se­vat muun la­jin, va­lit­se­vat useim­mis­sa ta­pauk­sis­sa toi­sen jouk­ku­e­la­jin, joko sa­li­ban­dyn, jal­ka­pal­lon tai ko­ri­pal­lon. On tul­lut myös mo­nia mui­ta nuo­ria kiin­nos­ta­via har­ras­tuk­sia pe­rin­tei­sen ur­hei­lun li­säk­si.

Yk­si täl­lai­nen on elekt­ro­ni­nen ur­hei­lu (eng. Es­ports). Sitä voi­daan pe­la­ta jouk­ku­ee­na tai yk­si­lö­nä. Laji ei vedä kil­pai­lu­ta­sol­le mas­so­ja, mut­ta ko­ti­har­ras­tuk­se­na se al­kaa ol­la to­del­la yleis­tä.

Ur­hei­lun ve­to­voi­ma vaa­tii esi­ku­via. Jää­kie­kos­sa hei­tä riit­tää ja jal­ka­pal­los­sa­kin hei­tä on tai on ai­na­kin ol­lut, ku­ten ku­nin­gas Jari Lit­ma­nen, yk­si maa­il­man par­hais­ta oma­na ai­ka­naan.

Ylei­sur­hei­lun suu­ret ni­met löy­ty­vät his­to­ri­an leh­dil­tä. Vi­ren, Va­sa­la,Vää­täi­nen, Ni­ku­la Lil­lak, Ne­va­la, Kin­nu­nen...

Jo­kai­nen heis­tä syn­nyt­ti la­ji­buu­min. 60-lu­vul­la ei sel­lais­ta poi­kaa ol­lut, joka ei bam­bu­sei­väs­tä omis­ta­nut ja Pent­ti Ni­ku­laa mat­ki­nut.

Myös Tii­na Lil­lak sai val­ta­van mää­rän tyt­tö­jä in­nos­tu­maan kei­hään­hei­tos­ta. Las­se Vi­ren kump­pa­nei­neen taas loi Suo­meen juok­su­buu­min, joka sai val­taa­vat mit­ta­suh­teet.

Nyt ei ole las­se­vi­re­ne­jä, ei­kä tii­na­lil­la­ke­ja.

Pa­hal­ta näyt­tää, et­tei tu­le­kaan.

Suo­men kan­sa har­maan­tuu Eu­roo­pan no­pein­ta tah­tia. Ur­hei­le­vat ikä­luo­kat pie­ne­ne­vät no­pe­as­ti. Kun vie­lä jouk­ku­e­la­jit vie­vät par­haat ky­vyt, ei tu­le­vai­suus näy­tä yk­si­lö­la­jien kan­nal­ta ko­vin lu­paa­val­ta.

Mi­ta­lit­to­muut­ta päi­vit­te­le­vien pi­täi­si muis­taa se­kin, et­tä esi­mer­kik­si olym­pi­a­lai­siin on tul­lut uu­sia me­nes­ty­viä ur­hei­lu­mai­ta Neu­vos­to­lii­ton, Ju­gos­la­vi­an ja muun itäb­lo­kin ha­jot­tua. Kii­na taas on pa­nos­ta­nut val­ta­vas­ti ur­hei­luun ja oli Pa­rii­sis­sa Yh­dys­val­to­jen jäl­keen toi­sek­si ko­vin mi­ta­li­maa.

Uu­si-See­lan­ti saa­lis­ti Pa­rii­sis­sa 20 mi­ta­lia. Vä­keä on 5,1 mil­joo­naa. Me­nes­tys­tä maa saa­lis­taa olym­pi­a­ki­sois­sa pa­nos­ta­mal­la vä­hem­män maa­il­mal­la kil­pail­tui­hin la­jei­hin.

Täl­lais­ta on vä­läy­tel­ty myös Suo­men mal­lik­si. Kuu­los­taa ou­dol­ta. Mi­hin tar­vit­sem­me täl­lais­ta ur­hei­lu­me­nes­tys­tä?

Räi­keim­mil­lään so­si­a­lis­ti­set maat alis­ti­vat koko ur­hei­lu­jär­jes­tel­män­sä pal­ve­le­maan po­liit­ti­sia pää­mää­riä, eli ur­hei­lu­me­nes­tyk­sel­lä py­rit­tiin näyt­tä­mään jär­jes­tel­män pa­rem­muut­ta.

Oli­si hy­vin ky­see­na­lais­ta Suo­men kal­tai­ses­sa va­paas­sa maas­sa, et­tei la­jien an­net­tai­si kas­vaa ve­to­voi­man­sa mu­kaan.

Uu­den-See­lan­nin kal­tai­nen ur­hei­lun suun­ni­tel­ma­ta­lous ei kuu­lu Suo­meen.

Ur­hei­lun pi­tää ol­la mark­ki­na­eh­tois­ta; la­jien pi­tää ke­hit­tyä va­paas­ti nii­den omis­ta läh­tö­koh­dis­ta.