Tui­ja Saa­ri­nen

Rau­man te­at­te­rin näyt­tä­mö vai­kut­taa pal­jon ta­val­lis­ta isom­mal­ta, sil­lä näyt­tä­mö­ku­vaa hal­lit­se­vat yl­väät Al­pit. Ne ovat osa 25.10. en­si-il­taan tu­le­van An­san la­vas­tus­ta. Ro­bert Tho­ma­sin psy­ko­lo­gi­sen jän­ni­tys­näy­tel­män ta­pah­tu­mat läh­te­vät liik­keel­le, kun ete­lä­rans­ka­lai­ses­sa vuo­ris­to­ma­jas­sa asu­van pa­ris­kun­nan vai­mo ka­to­aa. Pää­o­sas­sa näh­dään Jani Kos­ki­nen.

– Täl­lais­ta roo­lia ei usein pää­se te­ke­mään. Olen koko ajan näyt­tä­möl­lä ja teks­ti­mas­sa on iso. Har­joi­tus­vai­hees­sa se tar­koit­taa tie­tys­ti sitä, et­tä olen mu­ka­na jo­kai­ses­sa har­joi­tuk­ses­sa. Sil­mä­pus­sit al­ka­vat nä­kyä, sil­lä vii­mei­set pari yö­tä ovat men­neet hei­koil­la unil­la, kun teks­ti jää pää­hän pyö­ri­mään. Mut­ta en va­li­ta, olen naut­ti­nut roo­lis­ta, li­sää Kos­ki­nen.

Kos­ki­nen va­roo pal­jas­ta­mas­ta juon­ta lii­kaa, mut­ta to­te­aa, et­tä kah­teen ja puo­leen tun­tiin mah­tuu yl­lät­tä­viä kään­tei­tä, juo­nit­te­lua ja pii­naa­vaa jän­ni­tys­tä.

– Ta­ri­na pi­tää hy­vin ot­tees­saan. Kat­so­ja ei voi to­del­la­kaan ol­la var­ma sii­tä, mitä on ta­pah­tu­nut. Ai­ka­mois­ta val­hei­den ja sa­lai­suuk­sien verk­koa ku­do­taan.

Rau­ma on tul­lut tu­tuk­si Kos­ki­sel­le, sil­lä hän oli kiin­ni­tet­ty­nä Rau­man te­at­te­riin vuo­si­na 1998‒2002. Myös vii­me vuo­siin on osu­nut mon­ta Rau­man-”py­räh­dys­tä”. Hän on näy­tel­lyt muun mu­as­sa Pau­la-mu­si­kaa­lis­sa, Bas­ker­vil­len koi­ras­sa, vii­me ke­sän Sitä saa mitä ti­laa -mu­siik­ki­näy­tel­mäs­sä ja täl­lä het­kel­lä Kul­ta­lam­mes­sa.

– Rau­ma on tut­tu kau­pun­ki, vaik­ka jos re­hel­li­siä ol­laan, niin lii­kun lä­hin­nä Sa­len, käm­pän ja te­at­te­rin vä­lil­lä, se on mi­nun kol­mi­o­ni. Tau­oil­la yri­tän le­vä­tä, ei­pä täs­sä muu­ta eh­di teh­dä, vir­nis­tää Kos­ki­nen.

Ny­ky­ään näyt­te­li­jä toi­mii free­lan­cer-poh­jal­ta.

– Se on oma va­lin­ta. Ha­lu­an teh­dä asi­oi­ta mo­ni­a­lai­ses­ti, ja se on han­ka­laa kiin­ni­tyk­sel­lä. Olen teh­nyt esi­mer­kik­si ää­ni­näyt­te­li­jän töi­tä, elo­ku­via ja sar­jo­ja sekä ra­dio- ja te­le­vi­si­o­mai­nok­sia. Myös lau­la­mi­nen on iso osa mi­nua, vaik­ka vii­me ai­koi­na te­at­te­ri on vie­nyt sen ver­ran pal­jon ai­kaa, et­tä mu­sa­hom­miin ei ole tul­lut pa­nos­tet­tua.

Näyt­te­li­jöi­den työ­päi­vät ve­näh­tä­vät il­ta puo­li kym­me­neen as­ti. Töi­tä teh­dään kuu­si päi­vää vii­kos­sa. Ar­ki­ryt­miin kuu­lu­vat har­joi­tus­kau­del­la aa­mu­har­joi­tuk­set kel­lo 10‒14 ja nii­den jäl­keen nel­jän tun­nin päi­vä­paus­si. Ta­kai­sin te­at­te­ril­le pa­la­taan taas il­ta­kuu­del­ta.

– Ke­sä­lo­ma on sit­ten vä­hän pi­dem­pi, pait­si et­tä omal­la koh­dal­la se ku­luu usein ke­sä­te­at­te­ris­sa. Olen ke­sä­lo­mal­la yleen­sä tam­mi­kuus­sa.

Kos­ki­nen ke­huu Rau­man te­at­te­rin hy­vää hen­keä.

– Te­at­te­ril­le on oi­ke­as­ti kiva läh­teä. Tämä on so­pi­van ko­koi­nen te­at­te­ri, ja asi­oi­ta teh­dään kun­ni­an­hi­moi­ses­ti. Kii­tos­ku­mar­ruk­set edus­ta­vat kui­ten­kin ai­ka pien­tä pro­sent­tia näyt­te­li­jän­työs­tä, ja gla­mour ka­ri­see no­pe­as­ti. Täy­tyy täs­tä työs­tä muu­ten­kin naut­tia.

Vaik­ka Kos­ki­nen on näy­tel­lyt te­at­te­reis­sa eri puo­lil­la Suo­mea 30 vuo­den ajan, hä­net tun­nis­te­taan usein te­le­vi­si­o­töis­tään.

– Te­le­vi­si­on voi­ma on mah­ta­va. On­han se tie­tys­ti ym­mär­ret­tä­vää, kun esi­mer­kik­si vaik­ka­pa Lid­lin mai­nos­kam­pan­jan nä­kee 2,6 mil­joo­naa suo­ma­lais­ta. Myös Jou­lu­ka­len­te­ri on pe­rin­tei­nen oh­jel­ma, jota kat­so­taan pal­jon. Te­at­te­rie­si­tys­ten koh­dal­la pu­hu­taan yleen­sä tu­han­sis­ta kat­so­jis­ta.

An­sa

En­si-il­las­sa Rau­man te­at­te­ris­sa 25.10.2025

Oh­jaus: Rei­no Brag­ge