Milano-Cortina olympiakisat käynnistyvät perjantaina – Urheiluväen odotukset maltillisia
Urheiluväen mitaliodotukset ovat maltillisia.
Vesa-Pekka Järvelä
Olympialaiset palaavat Eurooppaan, kun olympiatuli syttyy Pohjois-Italiassa. Talvikisat järjestetään ikonisten alppimaisemien ympäröimänä. Kilpailuja käydään Milanossa, Cortina d’Ampezzossa, Val di Fiemmessä sekä Bormion ja Livignon alueella.
Suomalaisjoukkueessa on 102 urheilijaa, joista 48 on jääkiekkoilijoita. Satakunnasta kisakoneeseen mahtuivat Joel Armia, Erik Haula ja Ristomatti Hakola. Menestystoiveet ovat maltilliset. Suurimmat odotukset kohdistuvat maasto-, ampuma- ja alppihiihtoon, jääkiekkoon ja pienin varauksin yhdistettyyn. Lumilautailu, freeski ja kumparelasku ovat arvoituksellisia, mutta mäkihyppyyn ei uskota ainakaan Satakunnassa.
Albertvillessä 1992 ampumahiihdon olympiapronssia voittaneella Harri Elorannalla on vankka usko Suvi Minkkiseen.
– Suvi on Suomen ykköspyssy ja lajin ehdotonta eliittiä. Hän on rohkeilla treenimuutoksillaan ottanut lisää kehitysaskelia. Jopa mitalit ovat realismia. Osumatarkkuus on hyvällä tasolla. Paljon riippuu päivän hiihtovireestä. Myös miesten viestissä on pieni mahdollisuus. Maastohiihdon puolella luotan Iivo Niskasen kunnonajoitukseen. Naisissa tilanne voisi olla parempikin. Mitalisauma on myös Eddie Hallbergilla. Nuorukaisen asenne ja vauhti ovat kunnossa. Harmi, ettei naisten yhdistetty ole vielä olympialaji, Minja Korhosessa olisi mitaliainesta, sanoo Eloranta.
Kun kiekko putoaa jäähän Milanossa, on kulunut 12 vuotta siitä, kun maailman parhaat kiekkoilijat nähtiin edellisen kerran olympiajäillä. Suomi lähtee kisoihin teknisesti hallitsevana olympiavoittajana, mutta asetelma on erilainen kuin Pekingissä 2022. Silloin Leijonat oli Euroopan ykkönen ja suurin voittajasuosikki. Nyt, kun NHL on mukana, turnauksen taso nousee eksponentiaalisesti.
– Suomen materiaali ei vedä vertoja Pohjois-Amerikan huippumaille. Ruotsilla on paljon loukkaantumisia, mutta heitä ei voi koskaan sivuuttaa. Myös Sveitsi on nykyisin potentiaalinen menestyjä. Vaikka meillä on Rantasta, Ahoa, Hintziä, Lindelliä ja Heiskasta, yksilötasolla ei löydy sitä leveyttä, mitä on erityisesti Kanadalla ja USA:lla. Meidän valttinamme on tunnetusti yhteisöllisyys ja vahva joukkuepeli. Mitalikantaan päästäkseen sitä vaaditaan Barkovin poissa ollessa nytkin, pohtii Veli-Pekka Ketola.
Suurimmat toiveet Ketola lataa Iivo Niskasen harteille.
– Kokemus on valttia olympialaduilla. Iivo on pitänyt parhaan iskunsa vielä piilossa. Uskon, että hän ottaa mitalin ja kykenee lyömään paraatimatkallaan jopa Kläbon. Toiveita kärkipään sijoituksista uskaltaa heittää myös sprintin, ampumahiihdon ja alpin suuntaan. Tasaisesti suorittavalle Minkkiselle podium on jo tullut tutuksi ja Hallberg on pujottelussa todistanut nopeutensa. Sen sijaan Ilkka Herolan nykykunto ei ehkä riitä yhdistetyn mitalipallille, puntaroi Vellu.
Harjavallan Jymyn Mika Virta tuntee alppilajit. Odotuksia menestyksestä on Virrallakin.
– Pujottelu on herkkä laji, mutta luotan Hallbergiin. Olen oman jälkikasvuni kisojen kautta päässyt seuraamaan Eddien kehitystä. Hänen potentiaalinsa näkyi jo juniorina. Parhaat vuodet ovat vielä edessä, mutta nopeutta ja sopivaa riskinottokykyä riittää jo nyt. Henkilökohtaisessa kisassakin on saumat, mutta varsinkin Elian Lehdon kanssa combin mitalikin on mahdollinen, veikkaa Virta.
Kalle Sahlstedtin mielestä miesten lätkäjoukkueella on Milanossa yllättäjän rooli. Kuva: Pauli Uusi-Kilponen
Lukon urheilujohtaja Kalle Sahlstedt suhtautuu maltilla lätkämaajoukkueiden mahdollisuuksiin.
– Timantinkova turnaus. Miesleijonilla on yllättäjän rooli. Mitali on tiukassa, suosikit tulevat ison veden takaa. Naisissakaan ei voi enää puhua kiintiöpronssista, kun Tšekki ja Sveitsi kehittyvät vauhdilla. Menestystoiveita on onneksi muissakin lajeissa. Maastohiihdossa odotan mitalia lähinnä olympialaisissa onnistumaan tottuneelta Iivolta, mutta toivotaan, että Hakolakin pärjäisi. Paineet ovat olympiatasolla huimat. Hienoa, jos Hallberg ja Minkkinen kestäisivät ne, pohtii Sahlstedt.
Talviolympialaiset käydään keskellä Pohjois-Italian henkeäsalpaavaa luontoa. Kuva: Vesa-Pekka Järvelä
Narukerän nokkamiehen Jani Raukon odotusarvo on korkealla.
– Virallinen tavoite taitaa olla kuusi mitalia. Olen samoilla linjoilla. Mitaleita voi tulla yllättävän laajalta rintamalta. Uskon lätkämitaleihin, Iivoon ja Matintalon MC-voiton myötä myös naisiin. Alpissa ja ampumahiihdossakin kulkee, joten niistäkin voi tulla hyvää tulosta. Huipulla kaikki on kuitenkin pienestä kiinni, sanoo Raukko.


