Or­pon hal­li­tus päät­ti ke­hys­rii­hes­sä jäl­leen uu­sis­ta so­si­aa­li- ja ter­veys­pal­ve­lui­den asi­a­kas­mak­su­jen ko­ro­tuk­sis­ta. Sa­mal­la hy­vin­voin­ti­a­lu­eil­ta lei­ka­taan ko­ro­tuk­sia vas­taa­va ra­hoi­tus pois, mikä käy­tän­nös­sä pa­kot­taa alu­eet nos­ta­maan mak­su­ja. Ne ovat jat­ku­moa hal­li­tuk­sen ai­em­mal­le po­li­tii­kal­le.

Tä­män hal­li­tus­kau­den ai­ka­na ter­veys­pal­ve­lui­den asi­a­kas­mak­sut ovat kes­ki­mää­rin mil­tei kak­sin­ker­tais­tu­neet. Ko­ro­tuk­set osu­vat eri­tyi­sen ki­pe­äs­ti pie­ni­tu­loi­siin, mut­ta voi­vat jat­kos­sa hor­jut­taa myös ta­val­lis­ten kes­ki­tu­lois­ten per­hei­den ta­lout­ta. Suo­mes­sa asi­a­kas­mak­sut ovat jo val­miik­si Poh­jois­mai­den kor­keim­pia, mut­ta hal­li­tuk­sen mie­les­tä ki­pu­ra­jaa ei il­mei­ses­ti vie­lä ole saa­vu­tet­tu.

Kyse ei ole pie­nis­tä sum­mis­ta. Kun Or­pon hal­li­tus aloit­ti kau­ten­sa, esi­mer­kik­si ta­val­li­ses­ta leik­kauk­ses­ta ja sii­hen liit­ty­väs­tä kol­men päi­vän sai­raa­la­hoi­dos­ta tuli po­ti­laal­le noin 125 eu­ron las­ku. Jat­kos­sa sama hoi­to voi mak­saa po­ti­laal­le yli 500 eu­roa. Äkil­li­nen sai­ras­tu­mi­nen ei siis ole vain in­hi­mil­li­ses­ti ras­kas ko­et­te­le­mus, vaan jat­kos­sa yhä use­am­min myös ta­lou­del­li­nen is­ku.

Kor­ke­at asi­a­kas­mak­sut li­sää­vät eri­ar­voi­suut­ta. Hy­vä­tu­loi­nen sel­vi­ää ko­ro­tuk­sis­ta hel­pom­min, mut­ta pie­ni­tu­loi­sel­le ne voi­vat muo­dos­taa kyn­nyk­sen ha­keu­tua hoi­toon ajois­sa. Tut­ki­muk­sis­ta tie­de­tään, et­tä mak­su­jen nous­tes­sa ih­mi­set lyk­kää­vät hoi­toon ha­keu­tu­mis­ta tai jät­tä­vät me­ne­mät­tä ko­ko­naan. Se li­sää in­hi­mil­lis­tä kär­si­mys­tä ja kas­vat­taa myö­hem­min myös yh­teis­kun­nan kus­tan­nuk­sia.

Kes­kus­tan mie­les­tä ti­lan­ne on koh­tuu­ton. Myös Lää­kä­ri­liit­to vaa­tii hal­li­tus­ta pe­ru­maan ko­ro­tuk­set.

Sa­maan ai­kaan hal­li­tus leik­kaa myös jär­jes­töil­tä ja en­nal­ta­eh­käi­se­väs­tä työs­tä. Kun ma­ta­lan kyn­nyk­sen apua hei­ken­ne­tään, on­gel­mat ka­saan­tu­vat ja pai­ne ras­kaam­piin pal­ve­lui­hin kas­vaa. Tämä on ly­hyt­nä­köis­tä po­li­tiik­kaa.

Hy­vin­voin­ti­val­ti­on tär­kein lu­paus on ol­lut se, et­tä apua saa sil­loin, kun sitä tar­vit­see – ei vain sil­loin, kun sii­hen on va­raa. Nyt esi­te­tyt pää­tök­set li­sää­vät epä­var­muut­ta, eri­ar­voi­suut­ta ja tur­vat­to­muut­ta.

Vii­sas­ta ja vas­tuul­lis­ta oli­si pi­tää kaik­ki mu­ka­na. Se on­nis­tuu vain, jos pal­ve­lui­den saa­vu­tet­ta­vuus, yh­den­ver­tai­suus ja ih­mis­ten ar­jen tur­val­li­suus ase­te­taan jäl­leen pää­tök­sen­te­on kes­ki­öön.

Ee­va Kal­li

Kan­sa­ne­dus­ta­ja (kesk.)