Sa­ta­kun­ta on te­ol­li­suus­maa­kun­ta, jol­la on poik­keuk­sel­li­sen vah­va ja mo­ni­puo­li­nen yri­tys­ra­ken­ne. Pa­pe­ri, kor­kea tek­no­lo­gia, elin­tar­vi­ke, me­ri­te­ol­li­suus ja ydin­voi­ma. Meil­lä on Ol­ki­luo­to, yk­si Eu­roo­pan mer­kit­tä­vim­mis­tä ener­gi­ain­ves­toin­neis­ta. Meil­lä on maa­il­man­luo­kan lai­van­ra­ken­nus­ta, glo­baa­le­ja te­ol­li­suu­sy­ri­tyk­siä ja vah­vaa pk-sek­to­ria nii­den ym­pä­ril­lä. Mut­ta tie­däm­me­kö it­se, kuin­ka poik­keuk­sel­lis­ta tämä on? Ja osa­taan­ko tätä ta­ri­naa ker­toa niil­le osaa­jil­le, joi­ta tar­vit­sem­me?

Osaa­ja­pu­la ei rat­kea pel­käl­lä rek­ry­toin­nil­la Suo­mes­ta. Vä­es­tö­en­nus­teet ovat sel­kei­tä: vuo­teen 2050 men­nes­sä Sa­ta­kun­nan työ­i­käi­nen vä­es­tö su­pis­tuu mer­kit­tä­väs­ti, ja sa­maan ai­kaan iso osa ny­kyi­ses­tä työ­voi­mas­ta siir­tyy eläk­keel­le. Tämä tar­koit­taa, et­tä em­me voi sul­kea sil­mi­äm­me kan­sain­vä­li­sel­tä työ­voi­mal­ta. Ky­sy­mys ei enää ole sii­tä, ha­lu­am­me­ko kan­sain­vä­lis­tyä. Ky­sy­mys on sii­tä, teem­me­kö sen suun­ni­tel­mal­li­ses­ti ja hy­vin, vai re­ak­tii­vi­ses­ti ja huo­nos­ti.

Ol­ki­luo­to 3 -pro­jek­ti an­toi koko maa­kun­nal­le ar­vok­kaan opin, jota ei pidä an­taa hu­ka­ta. Kun suu­ri kan­sain­vä­li­nen han­ke tuli Sa­ta­kun­taan, se toi mu­ka­naan ih­mi­siä kym­me­nis­tä mais­ta. Se haas­toi kun­nat, kou­lut, ter­vey­den­huol­lon, yri­tyk­set ja yk­sit­täi­set ih­mi­set koh­taa­maan eri­lai­suu­den ai­van uu­del­la ta­val­la. Kaik­ki ei su­ju­nut täy­del­li­ses­ti, mut­ta opim­me. Opim­me, mitä kan­sain­vä­lis­ty­mi­nen tar­koit­taa ar­jes­sa. Rau­ma on täs­sä jo mo­nel­la ta­paa as­ke­leen edel­lä, ja kan­sain­vä­li­nen yh­tei­sö on siel­lä jo vah­vas­ti ole­mas­sa. Tätä ko­ke­mus­ta ei pidä pi­tää vain yh­den kau­pun­gin vah­vuu­te­na, vaan koko maa­kun­nan yh­tei­sek­si pää­o­mak­si.

Jot­ta kan­sain­vä­li­set osaa­jat tu­le­vat Sa­ta­kun­taan ja en­nen kaik­kea jää­vät tän­ne, tar­vi­taan pal­jon enem­män kuin avoi­mia työ­paik­ko­ja. Tar­vi­taan toi­mi­va ar­ki. Se tar­koit­taa, et­tä kun­tien on ke­hi­tet­tä­vä ko­tou­tu­mis­pal­ve­lu­ja, kou­lu­jen on pys­tyt­tä­vä ot­ta­maan vas­taan mo­ni­kie­li­set per­heet, ja ter­vey­den­huol­lon on toi­mit­ta­va myös muil­la kie­lil­lä kuin suo­mek­si. Tar­vi­taan myös yh­tei­sö­jä: seu­rat, jär­jes­töt ja har­ras­tus­toi­min­ta ovat se lii­ma, joka te­kee uu­des­ta ko­ti­paik­ka­kun­nas­ta ko­din. Kan­sain­vä­lis­ty­mi­sen on siis jal­kau­dut­ta­va yh­teis­kun­nan kaik­kiin ra­ken­tei­siin, ei jää­dä vain työ­nan­ta­jien vas­tuul­le.

Mut­ta muu­tos on teh­tä­vä en­nen kaik­kea yri­tys­ten si­säl­lä, ja tä­hän pa­la­taan lii­an har­voin, vaik­ka se on kai­ken pe­rus­ta. Jos yri­tys ha­lu­aa kan­sain­vä­li­sen osaa­jan, sen on myös ol­ta­va kan­sain­vä­li­nen yri­tys. Se tar­koit­taa joh­ta­mis­kult­tuu­ria, joka ar­vos­taa eri­lai­suut­ta. Se tar­koit­taa pe­reh­dyt­tä­mis­tä, joka on suun­ni­tel­tu, ei imp­ro­vi­soi­tua. Se tar­koit­taa, et­tä uu­si työn­te­ki­jä ei jää yk­sin. Ra­ken­ta­va pa­lau­te, sään­nöl­li­nen di­a­lo­gi ja ai­to kiin­nos­tus ih­mis­tä koh­taan ei­vät ole peh­mei­tä li­sä­ar­vo­ja, ne ovat kil­pai­lu­e­tu­ja.

Tä­hän liit­tyy laa­jem­pi haas­te, jos­ta mei­dän yrit­tä­jien on pu­hut­ta­va suo­raan: lii­an moni yri­tys kat­soo täl­lä het­kel­lä enem­män taak­se­päin kuin eteen­päin. Tu­tut toi­min­ta­ta­vat tun­tu­vat tur­val­li­sil­ta, ja muu­tos ko­e­taan uh­ka­na. Mut­ta tu­le­vai­suus ei odo­ta. Kan­sain­vä­lis­ty­mi­nen, osaa­jien mo­ni­muo­toi­suus ja uu­det toi­min­ta­mal­lit ei­vät kos­ke vain tek­no­lo­gi­ay­ri­tyk­siä tai kan­sain­vä­li­siä toi­mi­joi­ta. Ne kos­ke­vat yh­tä lail­la pe­rin­tei­siä alo­ja: ra­ken­ta­mis­ta, elin­tar­vi­ke­te­ol­li­suut­ta, pal­ve­lu­ja ja kaup­paa. Myös pe­rin­tei­sen voi teh­dä toi­sin, ja usein juu­ri siel­tä löy­ty­vät suu­rim­mat kas­vu­mah­dol­li­suu­det.

Täs­sä ko­ros­tuu myös kor­ke­a­kou­lu­jen roo­li, joka on Sa­ta­kun­nan tu­le­vai­suu­den kan­nal­ta kes­kei­nen. SAMK ja alu­een muut op­pi­lai­tok­set ei­vät ole vain kou­lu­tuk­sen tar­jo­a­jia, vaan maa­kun­nan uu­dis­tu­mis­ky­vyn moot­to­rei­ta. Kor­ke­a­kou­lut tuo­vat alu­eel­le kan­sain­vä­li­siä opis­ke­li­joi­ta ja tut­ki­joi­ta, ke­hit­tä­vät osaa­mis­ta yh­des­sä yri­tys­ten kans­sa ja luo­vat sil­lan ny­kyi­sen ja tu­le­van vä­lil­le. Yh­teis­työ elin­kei­no­e­lä­män ja op­pi­lai­tos­ten vä­lil­lä on in­ves­toin­ti, jon­ka tuot­to nä­kyy vuo­si­kym­men­ten pää­hän.

Kan­sain­vä­lis­ty­mi­nen ei ole uh­ka sa­ta­kun­ta­lai­sel­le iden­ti­tee­til­le. Se on sen vah­vis­ta­mi­nen. Maa­kun­ta, joka osaa hou­ku­tel­la, vas­taa­not­taa ja in­teg­roi­da kan­sain­vä­li­set osaa­jat, on maa­kun­ta, jol­la on tu­le­vai­suus. Meil­lä on sii­hen kaik­ki edel­ly­tyk­set: vah­va ja mo­ni­puo­li­nen te­ol­li­suus­poh­ja, kas­va­va kan­sain­vä­li­nen yh­tei­sö ja jo ker­ty­nyt­tä ko­ke­mus­ta sii­tä, mi­ten täs­sä on­nis­tu­taan.

Nyt tar­vi­taan vain tah­to teh­dä täs­tä yh­tei­nen pro­jek­ti. Ei vain yri­tys­ten. Ei vain kun­tien. Vaan koko Sa­ta­kun­nan.

Joo­nas Lau­ro­nen

Va­ra­pu­heen­joh­ta­ja, Sa­ta­kun­nan Yrit­tä­jät