Tomi Vainio: Epävakautta työmarkkinoilla
Kuten olemme viime viikkoina saaneet todistaa, on Suomessa menossa melkoista kipuilua nykyhallituksen hallitusohjelmaa koskien.
Valtiontalous on synkässä kunnossa, Suomen on pakko kiristää vyötä ja samalla hallituksen on etsittävä toimia joilla Suomi ja Suomen talous saadaan nousuun, jotta Suomi olisi edelleenkin paikka, jossa ihmisten on hyvä elää ja olla.
Miksi näitä välttämättömiä toimia tarvitaan?
Yksi syy löytyy edellisen punavihreän hallituksen toimista. Rahaa on jaettu vastuuttomasti ympäri Eurooppaa ja maailmaa, milloin milläkin verukkeella ja vieläpä velaksi, velkaa on otettu ja verovaroja on syydetty ulos maastamme. Tämän lisäksi vielä Uniper-seikkailu, jonka ansiosta suomalaisten kassa keveni 7 miljardilla eurolla.
Sote-uudistuksen jälkeen hyvinvointialueet operoivat vahvasti alibudjetoiduilla resursseilla. Säästötoimia haetaan alimmilta tasoilta, mutta johtajien ylisuuriin korvauksiin ei toki olla kajoamassa. Tämäkin uudistus tehtiin edellisen hallituksen toimesta silmät kunnianhimosta kiiluen taloudesta välittämättä.
Nyt kun realiteetit ovat kiistattomat ja toimia on tehtävä niin hätä on valtava - varsinkin politiikan vasemmalla laidalla.
Suurinta huomiota ovat herättäneet hallitusohjelman työelämään suunnatut uudistukset, jotka ovat herättäneet juuri tämän politiikan vasemman laidan hallussa olevat SAK:laiset liitot kapinoimaan hallitusohjelmaa ja osin hallitustakin vastaan. Vienti seisoo, tavara ei kulje ja teollisuuden tehtaiden piiput ovat kylmänä, mikä pahentaa entisestään taloudellista tilaa.
Lakkotoimien ansiosta heikentyy myös niiden lukuisten pienituloisten ihmisten, yksinhuoltajien sekä vanhusten elintaso suoraan ansionmenetyksinä tai palvelujen heikkenemisenä. Juuri niiden, joiden puolesta näitä työtaistelutoimia muka käydään.
Rauma ja Rauman kaupunki menettää myös verotuloja näiden kyseisten työtaistelutoimien ansiosta. Miten käy tulevien työehtosopimusten kanssa, kun liitot lyövät kapulaa teollisuuden pyöriviin rattaisiin?
Aika näyttää, onko seuraava polku lomautusten tai pahimmillaan irtisanomisten tie, kun tilauksia valuu toisiin maihin, joissa toimitusketjut ovat vähemmän herkkiä vastaaville
Miksi SAK ei lähtenyt keskitetysti puolustamaan hoitajia vuonna 2022 kun Marinin hallitus siunasi hoitajien ”pakkotyölain”?
Eihän ruokkivaa kättä kannata purra, olihan SAK:n emopuolue silloin hallitusvastuussa.
Nyt kun keskitetysti käydään hallituksen ja varsinkin yhden puolueen iholle suurmielenosoituksissa, jossa kuvien perusteella varsin hilpeissä tunnelmissa otetaan selfieitä Palestiinan, Neuvostoliiton sekä Che Guevaran lippujen keskellä,niin toiminta herättää lähinnä ihmetystä. Varsinkin kun mielenosoitukseen lähtijöille on osalle aatteen palon rikastamiseksi vielä maksettu yhteisestä kassasta, että ottaa osaa kyseiseen mielenilmaisuun.
Vasemmalta laidalta ei korvaavia esityksiä hallitusohjelmaan ole juuri kuultu sitä kuuluisaa eitä lukuunottamatta.
Nyt jos koskaan olisi oikeasti aika kuulla työmarkkinajärjestöjen esityksiä, joilla olisi mahdollista päästä neuvottelupöytään ja löytää ratkaisuja tähän umpisolmussa olevaan tilanteeseen. Ehdoton ei ja lakkotoimet eivät tätä tilannetta ratkaise, vaan rakentamalla, ei rikkomalla näitä tilanteita ratkaistaan.
Tomi Vainio
Rauman kaupunginvaltuutettu (ps.)