SM-liigan ydinkysymys: miten pelastetaan pikkuseurat?
Pauli Uusi-Kilponen
Huippujääkiekon neuvottelukanta suoltaa ulos ties minkälaisia malleja siitä, miten pääsarjakiekkoilu maassa tulevaisuudessa järjestetään. Juhannusviikolla SM-liigan johto tiedotti, miten eri malleja nyt kehitellään. Edelleenkään ei nosteta esiin keskeisintä ongelmaa, taloutta. Monet seurat ovat henkitoreissaan ja tekevät tappioita lähes vuodesta toiseen.
Kauden 2023-2024 seurojen yhteenlaskettu tappio oli 11 miljoona euroa. Positiivisen tuloksen teki vain kolme seuraa ja niistä jokaisen talouden pelasti muun liiketoiminnan tuotot. Nuo seurat olivat KalPa, Lukko (konserniavustus) ja Kärpät. Päättynyt kausi ei mennyt sen paremmin kokonaisuutena. Kiekko-Espoo teki yli miljoonan euron tappion. Jukurien talous kääntyi yli puoli miljoonaa tappiolle, samoin kävi HPK:n. Kaikkien SM-liigaseurojen viime tuloksia ei ole vielä julkistettu. Vaasan Sportin pelasti paitsi pääomasijoittajien panos, myös kaupungin vastaantulo. SaiPa oli edelliskaudella vain tuntien päässä konkurssista. Seuraa lähellä olevat ja omistajat antoivat pääomaruiskeen, jolla seura pelastettiin. HPK:hon on pumpattu jo vuosia lisää pääomaa satoja tuhansia kaudessa. SM-liigan pitäisi keskittyä siihen, miten talouden polarisaatio pysäytetään ja miten hoidetaan asioita niin, että kaikki pysyvät mukana. Sitä keskustelua ei suoraan käydä. Näin siksi, että 16 osakasseuraa katsoo asioita vain omista lähtökohdista. Sille, miten koko liigapottia parhaiten kasvatetaan ja miten sitä jaetaan, ei löydy minkäänlaista yhteistä näkemystä.
SM-liigalle tulee yhteistä rahaa yhteistyökumppanuuksista esimerkiksi Veikkauksen kanssa. Yhteistä pottia kasvattavat myös televisiointitulot (seuraa kohti n. 1,5 miljoonaa euroa kausi). Uusi mahdollisuus on rahapeliyhtiöiden vapautuminen pelimarkkinoille ja niiden halu lisätä tunnettuutta SM-liigapelien yhteydessä. Nyt tästä potista käydään jo kovaa vääntöä. Rikkaimmat seurat kuten HIFK haluaa tehdä seurakohtaisen sopimuksen. Myös Tappara, Ilves ja ehkä myös TPS haluavat kakunjaolle, jolloin henkitoreissaan olevat seurat jäävät nuolemaan näppejään. SM-liigan johto lupaa tulla valmiin esityksen kanssa ulos syksyn aikana. Uskokoon kenen haluaa. Nyt palloja on ilmassa enemmän kuin vastaanottajia.
Kiinnostavuuden kannata on tärkeää, että kilpailullisuus säilyy eli joka pelillä on merkitystä. Viime kaudella tuo tavoite onnistui sataprosenttisesti, kun vielä avattiin sarja karsintoineen ja pudotuspeleihin pääsi 12 joukkuetta aiemman kymmenen sijasta. Karsinnat ovat kuitenkin kaksiteräinen miekka. Kiinnostavuus toki kasvaa. Mitä sitten tapahtuu niille seuroille, jotka ovat vaarassa pudota? Uskaltaako seura panostaa hallin viihtyvyyteen ja yleisön palveluun satoja tuhansia ja haluaako kaupunki sijoittaa miljoonia halliin, jos ei varmuudella tiedetä, pelataanko kaupungissa pääsarjaa muutaman vuoden kuluttua. Tilanne on halvaannuttanut hallin remonttisuunnitelmat esimerkiksi Hämeenlinnassa.
Huolta aiheutti jo se, jaetaanko liigan kahteen 10 joukkueen lohkoon eli alempi olisi käytännössä kuin Mestis. Tuo esitys haudattiin ja ryhdyttiin jalostamaan ajatusta konferenssimallista eli kahden lohkon liigasta. Samalla joukkuemäärä kasvaisi 18-20:een ja mukana olisi myös Jokerit. Kasvattaako tuo joukkuemäärän lisääminen pelien kiinnostavuutta? Pikemminkin uhkaa käydä niin, että ennalta arvattavia pelejä tulee ainakin runkosarjavaiheessa lisää. Näin siksi, että joukkuemäärä kasvattaa kilpailua pelaajista, jolloin rahakkaat seurat vievät parhaat ja mahdolliset liigatulokkaat sekä entiset talousvaikeuksissa olevat seurat jäävät mopen osaan. Entä jos joukkuemäärää kasvatetaan esimerkiksi Jokereilla ja Joensuun Kiekko-Pojilla. Miten käy karsintojen? Onko Mestiksessä enää yhtään SM-liigan lisenssioikeudet läpäisevää seuraa? Kysymyksiä on paljon. Vastauksia ei kannatta ihan ensilumilla odotella.