Hyvinvointialueet saatiin pihtisynnytyksellä
Sanonta, että ajetaan kuin käärmettä pyssyyn, pitää hyvin paikkansa hyvinvointialueiden rakentamisen kanssa. Ensinnäkin tuo jahti on ollut historiallisen hidas ja vääntöjä täynnä.
Kaikki alkoi noin yli 20 vuotta sitten, kun ryhdyttiin ratkomaan kasvavia sote-palveluiden tuottamiseen ja rahoitukseen liittyviä ongelmia. Syntyi Paras-hanke. Siinä ideana oli, että pitää olla vähintään 20 000 asukkaan väestöpohja peruspalveluille. Yhtenä johtoajatuksena oli rakentaa kuntia yhteen liittämällä toimivat kokonaisuudet. Kuntia ajettiin yhteen porkkanoilla ja kepillä, pääasiassa porkkanoilla. Kuntia ei voinut väkisin liittää yhteen, koska niillä on itsenäisyyteensä perustuslain mukainen suoja.
Tuossa vaiheessa Suomessa oli yli 400 kuntaa. Luku saatiin alas noin sadalla. Kuntaliitoksiin liittyi sopimuksia, jotka yksityisellä puolelle vaikuttavat naurettavilta. Viiteen vuoteen ei saanut irtisanoa henkilöstöä. Kuntataloilla oli päälliköitä, että päät yhteen kolisi.
Kun kuntaliitokset toteutuivat vain osittain, piti jotenkin järkevästi saada sote-asiat hoidettu taloudellisesti ja toiminnallisesti. Syntyi yhteistoiminta-alueita eli kuntayhtymiä.
Hoiva- ja terveydenhoitokulut kasvoivat yhä suomalaisten ikääntymisen myötä. Oli pakko todeta, ettei nykyinen riitä, vaan pitää saada aikaan tehokkaampia kokonaisuuksia. Vuonna 2023 tehtiin valtava sote-alan hallinnollinen uudistus. Saatiin nimenomaan hallinnollinen uudistus, jossa Suomeen tuli 21 hyvinvointialuetta. Paljon vähempikin olisi riittänyt. Poliittisesti vähempi määrä oli mahdottomuus.
Työ ei ole valmis. Ei sinne päinkään. Organisaatiot ja hallintomallit vaativat hiomista. Jossain kohtaa väkeä on liikaa, toisessa liian vähän. Ihmisiä irtisanotaan ja rekrytoidaan samanaikaisesti.
Se täytyy todeta, että hyvinvointialueilla on tehty kovaa työtä valtavien paineiden alla, kun runsaan kahden vuoden aikana on kyetty rutistamaan yli kahden miljardin kokonaisalijäämä 200 miljoonaa plussan puolelle.
Jos alueita kehitettäisiin hoidontarve ja eurot edellä, säätyisi rahaa ja energiaa. Nyt jokaisessa kylässä pyritään säilyttämään terveyskeskus ja liiallista sairaalaverkkoa halutaan pitää yllä oman poliittisen kannatuksen takia.
Jos tuota 18 vuoden aikaa oli käytetty järkevästi suunnitteluun tutkimuspohjaisesti ilman alue- ja muita poliittisia intohimoja, olisi kaaosmaiselta tilanteelta vältytty. Kun uudistuksia tehdään pakon ajamana, on tulos tämä.
Pauli Uusi-Kilponen
Päätoimittaja


