Välivuosi venyi, mutta nyt oli aika palata näyttämölle
Abbedissan roolin tekevä Heli Savolainen kehuu Nunnia ja konnia -musiikkinäytelmää hyvän mielen jutuksi.
Ari Anteroinen
Teatteriyhdistys Faken kesäproduktion ensi-ilta on tuloillaan kovaa vauhtia. Pyhärannan Santtiolla musikaalikomedia Nunnia ja konnia saa ensi-iltansa 24. kesäkuuta Lauri Ketosen ohjaamana. Mukana on niin tuttuja kuin uusiakin fakelaisia. Santtiolla koetaan myös yksi come back.
Raumalainen Heli Savolainen oli aikanaan mukana monissakin harrastajateatteri- ja lauluporukoissa ja monien eri ohjaajien ohjauksissa.
– Jarmo Koski, Juha Lehtola, Mona Lehtola, Jatta Kurppa ja muita, Savolainen luettelee.
Sitten tuli pitkä paussi.
– Ajattelin tehdä välillä jotain muuta ja pitää ainakin yhden välivuoden, Savolainen kertoo.
– Sitten elämä vei toisille kantimille ja välivuosia tuli lisää. Vaativa työkin otti omansa. Minua kyllä kyseltiin vuosien varrella eri juttuihin, mutta aika ei vaan yksinkertaisesti riittänyt. Mutta ei se palo näyttelemiseen ole mihinkään sammunut.
Nyt on vihdoin paluun aika.
– Ajattelin, että elämässä pitäisi olla muutakin kuin työtä. Nunnia ja konnia tuntui hyvältä jutulta ja porukka iloiselta sekä energiseltä. Tuumin, että josko nyt sitten, Savolainen luonnehtii.
– Faken tuottaja Jenna Karhula oli jo joskus aiemminkin kysellyt minua mukaan mielenkiintoisiin projekteihin. Tällä kertaa Mona Lehtola varmisti, että kai minä nyt sitten haen Faken mukaan. Niinpä rempaisin!
Päivät ovat olleet pitkiä. Töistä harjoituksiin ja iltamyöhään kotiin.
– Siinä on ollut sumplimista. Ison ja mielenkiintoisen abbedissan roolin repliikkeissä ja lauluissa on ollut oppimista myös omalla ajalla.
– Ilman puolisoa, joka on hoitanut torppaa ja koiraa, ei tästä olisi tullut mitään, Savolainen kiittelee.
Savolainen kuvaa roolihahmoaan abbedissaa luostarin boss ladyksi.
– Hän on jämpti ja haluaa, että sisarilla on kaikki hyvin. Ja sitten sinne luostariin tulee pahus joku laulajatar sekoittamaan pakkaa. Siinä sitä onkin setvimistä.
– Mutta se on kasvutarina ja vahva kertomus sisaruudesta, kuvailee Savolainen.
Haastavia biisejä riittää Savolaiselle laulettavaksi.
– Pääsee siinä vähän revittelemäänkin. Kyllä se oma äänikin on sieltä löytynyt, vaikka en vuosikausiin olekaan niin paljoa laulanut.
Ohjaaja Lauri Ketosta Heli Savolainen ei tuntenut ennestään.
– Kyllä hän hommansa osaa, kehuu Savolainen.
– Pidän hänen tyylistään. Kun tehdään niin tehdään. Samoin laulutreeneissä Kia Laitakari ja tanssitreeneissä Helinä Kareinen ovat ammattilaisia. Olemme hyvissä käsissä, Savolainen jatkaa.
Hän mainitsee myös, että yhteispeli pääosassa olevan Enni Toivosen kanssa sujuu erinomaisesti.
– Hänellä on paljon osaamista. Tekeminen on ollut helppoa ja kivaa.
Nyt kun liekki lepattaa taas voimakkaammin harrastajateatteria kohtaan, onko Savolaisen mieleen jo hiipinyt joitain ajatuksia, mitä kenties tämän kesän jälkeen?
– Sehän siinä onkin, kun annat pikkusormen ja niin pois päin…
– Tykkään kyllä tästä, mutta pitää muistaa, että tämä on kuitenkin harrastus. Jatkossa pitää miettiä, minkälaisia projekteja tulee ja kuinka se ajankäyttö sujuisi. Nyt en pysty tuohon vastaamaan. Onhan mielikuvitus lentänyt, mitä kaikkea hauskaa voisi tehdä. Katsotaan tämä nyt ensin, Savolainen pyörittelee.
Savolainen kuvaa Nunnia ja konnia -musiikkinäytelmää laadukkaaksi hyvän mielen jutuksi, eli luvassa on kesäteatteria parhaimmillaan.
– Kyllä minä menisin katsomaan!
