Tui­ja Saa­ri­nen

Huit­tis­ten Ri­po­vuo­ren nä­kö­a­la­pai­kal­la on help­po ku­vi­tel­la, et­tä juu­ri täs­tä mai­se­mas­ta ovat saa­neet ins­pi­raa­ti­on­sa Sa­ta­kun­nan lau­lun sa­nat. Edes­sä avau­tuu nä­ky­mä Ko­ke­mä­en­jo­el­le, Kar­hi­nie­men pel­to­mai­se­maan ja Kar­hi­nie­men sil­lal­le. Al­haal­la pel­lol­la aher­taa trak­to­ri.

77 met­riä me­ren­pin­nan ylä­puo­lel­le nou­se­va Ri­po­vuo­ri on suo­sit­tu luon­to­koh­de ny­ky­ään myös upe­an laa­vun­sa an­si­os­ta. Lei­jo­nan­ki­ta-laa­vun on tal­koil­la ra­ken­ta­nut Li­ons Club Huit­ti­nen ja se val­mis­tui pari vuot­ta sit­ten. Ky­sees­sä on iso kol­mi­o­laa­vu, jo­hon mah­tuu use­am­pi kym­me­nen ih­mis­tä.

– Tämä laa­vu on yk­si hel­poim­min lä­hes­tyt­tä­vis­tä laa­vuis­tam­me, sil­lä py­sä­köin­ti­a­lue on ai­van vie­res­sä. Tänä ke­sä­nä tän­ne on tu­los­sa Li­ons Club Huit­ti­sen toi­mes­ta bi­o­käy­mä­löi­tä ja esi­mer­kik­si in­fo­tau­lu alu­ees­ta, ker­too Huit­tis­ten kau­pun­gin mark­ki­noin­ti- ja vies­tin­tä­suun­nit­te­li­ja He­le­na Kai­ta­nen.

"Ripovuorella sijaitseva Leijonankita-laavu on yksi Huittisten helpoimmin lähestyttävistä laavuista, sillä pysäköintialue on aivan vieressä", kertoo Huittisten kaupungin markkinointi- ja viestintäsuunnittelija Helena Kaitanen.

Laa­vu­jen käyt­tö pe­rus­tuu jo­kai­se­noi­keuk­siin (ai­em­min jo­ka­mie­he­noi­keu­det). Kaik­ki laa­vut ei­vät kui­ten­kaan ole vält­tä­mät­tä va­paas­ti käy­tet­tä­vis­sä, ja usein sii­tä ker­too kiel­to­merk­ki. Huit­ti­sis­sa kai­kil­le tar­koi­tet­tu­ja laa­vu­ja on usei­ta.

Jos ke­säyö laa­vus­sa kiin­nos­taa, yk­si vaih­to­eh­to on Saa­ren ti­lan kah­dek­san hen­gen nuk­ku­ma­laa­vu. Se si­jait­see ai­nut­laa­tui­sen Van­han­kos­ken leh­to­a­lu­een ku­pees­sa. Alue on har­vo­ja suo­ma­lai­sia suo­jel­tu­ja leh­to­a­lu­ei­ta.

– Van­han­kos­ken luon­to­pol­ku on noin 1,2 ki­lo­met­riä pit­kä, jo­ten se tar­jo­aa mu­ka­van rei­tin myös per­heen pik­ku­vä­el­le. Rei­tin var­rel­la voi näh­dä alu­et­ta hoi­ta­via lam­pai­ta. Saa­ren ti­lan alu­eel­la on nuo­ti­o­paik­ka ja es­tee­tön huus­si. Alu­et­ta hoi­ta­vat tal­koil­la kum­miyh­dis­tyk­set.

Huit­tis­ten luon­toa pää­see ihai­le­maan myös Har­ju­rei­tin var­rel­la. Se on noin 28 ki­lo­met­riä pit­kä ul­koi­lu­reit­ti, joka kul­kee Sä­ky­län, Loi­maan, Ori­pään ja Huit­tis­ten alu­eel­la.

– Pit­kiä rei­tis­tö­jä on mu­ka­va kul­kea ke­säl­lä vaik­ka­pa fat­bi­kel­la. Rei­tis­töt tun­ne­taan Pik­ku­lap­pi­na. Maas­to on kum­pui­le­vaa män­ty­har­ju­maas­toa. Myös har­ju­a­lu­een kor­keim­mas­sa koh­das­sa, Vam­pu­lan Por­saan­har­jul­la on nä­kö­a­la­laa­vu.

Kai­ta­nen kut­suu laa­vu­ja kun­ta­lais­ten olo­huo­neek­si. Ja mik­sei vie­rai­ta voi­si vaih­teek­si kut­sua oman ko­din si­jaan laa­vul­le viet­tä­mään il­taa?

– Ei sen ai­na tar­vit­se ol­la mak­ka­ran­pais­ta­mis­ta. Jos ha­lu­aa nos­taa hom­man next le­ve­lil­le, niin suo­sit­te­len nuo­ti­o­piz­zaa! Ja mi­kään ei ole pa­rem­paa kuin no­ki­pan­nu­kah­vit ja tik­ku­pul­la.

Kai­ta­nen vink­kaa vie­lä, et­tä luon­to­koh­teet voi ko­kea ai­van uu­del­la ta­val­la, kun liik­keel­lä on il­lal­la, yö­ai­kaan tai aa­mu­hä­mä­ris­sä.

– Ää­ni- ja vä­ri­maa­il­ma on täy­sin eri­lai­nen, kun päi­vä­sai­kaan le­po­aan viet­tä­vät lin­nut, hyön­tei­set ja ni­säk­käät he­rää­vät yö­puu­hiin­sa. Esi­mer­kik­si Puu­ri­jär­vi-Iso­suon kan­sal­lis­puis­to on ke­säy­ö­nä tai­a­no­mai­nen paik­ka. Utui­nen suo­mai­se­ma ja ka­pe­at pit­kos­puut ovat kuin sa­tu­kir­jas­ta, maa­lai­lee Kai­ta­nen.

Li­sä­tie­toa Huit­tis­ten laa­vuis­ta: www.my­huit­ti­nen.fi

Leijonankita-laavun on talkoilla rakentanut Lions Club Huittinen, ja se valmistui pari vuotta sitten.

Laa­vu­e­ti­ket­ti:

Hyvä pe­ri­aa­te on pyr­kiä sii­hen, et­tä oles­ke­lus­ta laa­vul­la ei jäi­si jäl­ke­ä­kään. Jot­ta kaik­ki viih­tyi­si­vät laa­vul­la, on hyvä muis­taa sii­vo­ta omat ros­kat asi­an­mu­kai­seen jä­te­pis­tee­seen. On­kin fik­sua ot­taa pie­ni ros­ka­pus­si mu­kaan. Vaik­ka laa­vul­la oli­si ros­kis, ei sin­ne kan­na­ta lait­taa bi­o­jät­tei­tä, kos­ka nii­den haju hou­kut­te­lee pai­kal­le eläi­miä, jot­ka voi­vat le­vi­tel­lä ros­kia et­sies­sään ruo­kaa.

Jos sy­ty­tät tu­len, muis­ta tar­kis­taa ajan­koh­tai­set met­sä­pa­lo­va­roi­tuk­set. Ruo­hik­ko- ja met­sä­pa­lo­va­roi­tuk­sen ai­ka­na tu­len­te­ko on sal­lit­tu vain hor­mil­li­sil­la, ka­te­tuil­la tu­len­te­ko­pai­koil­la. Pää­sään­töi­ses­ti laa­vuil­le on tuo­ta­va omat polt­to­puut.