Ja­ni­ta Vir­ta­nen / STT

Fy­si­o­te­ra­pi­as­sa käy­mi­nen on yleis­ty­nyt jul­ki­ses­sa ter­vey­den­huol­los­sa ja työ­ter­veys­huol­los­sa. Esi­mer­kik­si vii­me vuon­na noin kah­dek­san pro­sent­tia vä­es­tös­tä käyt­ti jul­ki­sen sek­to­rin fy­si­o­te­ra­pi­a­pal­ve­lui­ta, ker­too Suo­men Fy­si­o­te­ra­peut­tien toi­min­nan­joh­ta­ja Tii­na Mä­ki­nen. Vuon­na 2015 jul­ki­sen puo­len fy­si­o­te­ra­pi­aa sai vain noin vii­si pro­sent­tia vä­es­tös­tä.

Lu­vuis­sa ei­vät ole mu­ka­na sai­raa­lois­sa, esi­mer­kik­si vuo­de­o­sas­toil­la, to­teu­te­tut fy­si­o­te­ra­pi­a­käyn­nit.

Sen si­jaan yk­si­tyi­sel­lä sek­to­ril­la fy­si­o­te­ra­pi­as­sa käy­mi­nen on to­den­nä­köi­ses­ti vä­hen­ty­nyt, Mä­ki­nen ar­vi­oi.

– Vuo­des­ta 2023 al­ka­en (yk­si­tyi­ses­tä) fy­si­o­te­ra­pi­as­ta ei ole saa­nut enää Kela-kor­vaus­ta. Osa po­ru­kas­ta on siis to­den­nä­köi­ses­ti ha­keu­tu­nut enem­män jul­ki­sel­le sek­to­ril­le.

Pois­tu­neet Kela-kor­vauk­set ovat kui­ten­kin pa­laa­mas­sa pian. Hal­li­tus on esit­tä­nyt, et­tä fy­si­o­te­ra­pia pa­lau­tet­tai­siin Kela-kor­vaus­ten pii­riin huh­ti­kuus­ta al­ka­en. Fy­si­o­te­ra­peu­tin käyn­neis­tä sai­si Kela-kor­vauk­sen il­man lää­kä­rin lä­he­tet­tä enin­tään nel­jä ker­taa ka­len­te­ri­vuo­des­sa.

Jul­ki­sel­la sek­to­ril­la käyn­te­jä on voi­nut Tii­na Mä­ki­sen mu­kaan li­sä­tä myös yleis­ty­nyt suo­ra­vas­taa­not­to­toi­min­ta, jos­sa fy­si­o­te­ra­pi­aan pää­se­mi­nen ei enää edel­ly­tä lää­kä­ril­lä käy­mis­tä, vaan eri­tyi­ses­ti tuki- ja lii­kun­ta­e­lin­vai­vois­sa asi­ak­kaat voi­daan oh­ja­ta suo­raan fy­si­o­te­ra­peu­til­le. Mä­ki­nen ker­too, et­tä myös työ­ter­veys­huol­los­sa on siir­ryt­ty ai­em­paa enem­män suo­ra­vas­taa­not­to­toi­min­taan.

2020-lu­vul­la fy­si­o­te­ra­pi­a­käyn­te­jä on voi­nut li­sä­tä myös ko­ro­na­pan­de­mi­an myö­tä li­sään­ty­nyt etä­työn te­ke­mi­nen, ar­vi­oi Hel­sin­gin sai­raa­lan fy­si­o­te­ra­pi­an yli­hoi­ta­ja ja fy­si­o­te­ra­pi­ayk­si­kön vas­tuu­hen­ki­lö Kat­ri La­gerb­lom.

– Etä­työ on to­den­nä­köi­ses­ti li­sän­nyt tuki- ja lii­kun­ta­e­li­noi­rei­ta, sil­lä mo­nel­la ei to­teu­du er­go­no­mia ko­to­na yh­tä hy­vin kuin työ­pai­kal­la, ja työ­mat­ko­jen vä­liin jää­mi­nen on voi­nut vä­hen­tää ar­ki­ak­tii­vi­suut­ta en­ti­ses­tään.

La­gerb­lo­min mu­kaan tuki- ja lii­kun­ta­e­lin­vai­vat ovat sel­väs­ti ylei­sin syy fy­si­o­te­ra­pi­as­sa käy­mi­sel­le – ja näis­sä ko­ros­tu­vat eri­tyi­ses­ti sel­kä­vai­vat. Moni kär­sii myös pol­vi-, lonk­ka-, ol­ka­pää- tai nis­ka­oi­reis­ta.

– Tuki- ja lii­kun­ta­e­li­noi­rei­den taus­tal­la nä­kyy ny­ky­e­lä­män ylei­nen on­gel­ma eli vä­häi­nen ak­tii­vi­suus. Jos li­has­ten tuki ei ole kun­nos­sa, voi seu­ra­ta mo­nen­lai­sia oi­rei­ta. Työ­i­käi­set te­ke­vät pal­jon is­tu­ma­työ­tä, mikä ra­sit­taa nis­ka-har­tia-seu­tua, kun taas fyy­si­sem­mis­sä am­ma­teis­sa voi ol­la lii­an yk­si­puo­lis­ta kuor­mi­tus­ta.

Ikään­ty­neil­lä ko­ros­tu­vat eri­lai­set ku­lu­ma­muu­tok­set, kun taas las­ten fy­si­o­te­ra­pi­as­sa tu­e­taan usein las­ten mo­to­ris­ta ke­hi­tys­tä.

La­gerb­lo­min mu­kaan Hel­sin­gis­sä jul­ki­sen sek­to­rin fy­si­o­te­ra­pi­as­sa käy sel­väs­ti eni­ten ikäih­mi­siä. Vii­me vuon­na nel­jä­so­sa kä­vi­jöis­tä oli 70–79-vuo­ti­ai­ta. Van­hem­pien ih­mis­ten osuus on ol­lut kas­vus­sa, mikä to­den­nä­köi­ses­ti liit­tyy suur­ten ikä­luok­kien ikään­ty­mi­seen.

Mä­ki­nen puo­les­taan ar­vi­oi, et­tä kai­kis­sa fy­si­o­te­ra­pi­as­sa kä­vi­jöis­sä ko­ros­tu­vat työ­i­käi­set.

– Tä­män het­ken nuo­ret työ­i­käi­set al­ka­vat ol­la fyy­si­ses­ti ja psyyk­ki­ses­ti­kin huo­nom­mas­sa kun­nos­sa kuin ai­em­mat su­ku­pol­vet, mikä voi li­sä­tä fy­si­o­te­ra­pi­an tar­vet­ta en­ti­ses­tään tu­le­vai­suu­des­sa.

Mä­ki­sen mu­kaan mie­len­ter­vey­den pit­kit­ty­nei­siin haas­tei­siin liit­tyy usein tuki- ja lii­kun­ta­e­lin­vai­vo­ja, mis­tä syys­tä ta­va­no­mai­seen mie­len­ter­veys­kun­tou­tuk­seen tu­li­si yh­dis­tää ny­kyis­tä enem­män lii­kun­nal­lis­ta kun­tou­tus­ta.

Fy­si­o­te­ra­pi­as­sa käy­dään kes­ki­mää­rin 3–4 käyn­nin ver­ran. Käyn­ti­mää­rät ovat ol­leet las­kus­sa. Mä­ki­sen mu­kaan taus­tal­la voi ol­la se, et­tä ih­mi­set osaa­vat ha­keu­tua tai hei­dät oh­ja­taan fy­si­o­te­ra­pi­aan ai­em­paa no­pe­am­min, jol­loin on­gel­mat ei­vät eh­di han­ka­loi­tua ja vä­hem­pi käyn­ti­mää­rä riit­tää.

– Toi­saal­ta vii­me ai­koi­na on ru­vet­tu kus­tan­nus­ten nä­kö­kul­mas­ta kar­si­maan käyn­ti­mää­riä, jol­loin käyn­te­jä saat­taa saa­da vain tie­tyn ver­ran, vaik­ka niis­tä ei oli­si vie­lä eh­ti­nyt saa­da apua, Mä­ki­nen har­mit­te­lee.

Fy­si­o­te­ra­peu­tin asi­ak­kaal­le an­ta­mil­la har­joit­teil­la tai muil­la oh­jeil­la on suu­ri mer­ki­tys fy­si­o­te­ra­pi­an on­nis­tu­mi­sen nä­kö­kul­mas­ta, ker­too Mä­ki­nen.

– Fy­si­o­te­ra­peut­ti en­sin tut­kii asi­a­kas­ta ja pyr­kii löy­tä­mään juu­ri­syyn, mik­si ih­mi­sel­lä on liik­kee­seen tai toi­min­ta­ky­kyyn liit­ty­vä kipu tai ra­joi­te. Kun juu­ri­syy on sel­vil­lä, pi­tää teh­dä jo­kin muu­tos, jot­ta on­gel­ma pois­tuu – jol­loin asi­a­kas usein saa jon­kin­lai­sen har­joi­tu­soh­jeen tai ke­ho­tuk­sen käyt­tää ke­ho­aan mo­ni­puo­li­sem­min. Jos asi­a­kas ei toi­mi näi­den oh­jei­den mu­kai­ses­ti, ti­lan­ne ei vält­tä­mät­tä kor­jaan­nu.

Mä­ki­sen mu­kaan asi­ak­kaan oi­ke­an­lai­nen mo­ti­voi­mi­nen on tär­ke­äs­sä roo­lis­sa fy­si­o­te­ra­peu­tin työs­sä: luot­taa­ko asi­a­kas sii­hen, et­tä toi­mi­mal­la oh­jeen mu­kaan hän saa toi­vo­tun muu­tok­sen. Esi­mer­kik­si lääk­keet voi­vat vie­dä ki­vun ti­la­päi­ses­ti, mut­ta ei­vät kor­jaa on­gel­man juu­ri­syy­tä.

Oma­toi­mi­nen har­joit­te­lu ei vält­tä­mät­tä mo­ti­voi riit­tä­väs­ti, jos on­gel­ma ei esi­mer­kik­si vai­vaa jat­ku­vas­ti. Fy­si­o­te­ra­peu­tin vas­taa­no­tol­la ei ole häi­ri­ö­te­ki­jöi­tä, jol­loin vai­vaan ja oh­jei­siin on help­po kes­kit­tyä.

– Sit­ten kun asi­a­kas pa­laa­kin omaan ar­keen­sa ja elä­mä vyö­ryy pääl­le, har­joit­teil­le voi ol­la vai­keuk­sia löy­tää ai­kaa. Toi­saal­ta jos har­joit­tei­ta te­kee ja te­ke­mi­nen al­kaa tuot­taa tu­los­ta no­pe­as­ti, se it­ses­sään usein mo­ti­voi jat­ka­maan, Mä­ki­nen to­te­aa.

Myös Kat­ri La­gerb­lom tun­nis­taa il­mi­ön – mo­nel­la on vai­keuk­sia nou­dat­taa fy­si­o­te­ra­peu­tin an­ta­mia har­joit­tei­ta ai­na­kaan pit­kä­jän­tei­ses­ti. Hän kan­nus­taa ha­keu­tu­maan esi­mer­kik­si kun­to­sa­lil­le, jos ko­to­na mo­ti­vaa­tio on hu­kas­sa. Myös eri­lai­set lii­kun­ta­ryh­mät voi­vat toi­mia kan­nus­ti­me­na.