Villisikalauma kävi Noormarkun Lassilassa
Iso lauma rymysi Veli-Matti Salapuron asentaman riistakameran ohi yöllä.
Maarit Kautto
Lassilalainen Veli-Matti Salapuro hieraisi silmiään, kun hän elokuun viimeisellä viikolla tarkasti tontillaan olevan riistakameran tallentamia videoita. Kameran ohi oli yöllä kulkenut iso lauma villisikoja.
– Videolta pystyy laskemaan yhteensä 17 eri kokoista villisikaa, joukossa kolme pientä porsasta. Villisikoja on voinut olla vielä enemmänkin, jos osa on mennyt esimerkiksi riistakameran takaa. Lauman johdossa on selvästi isoin sika, Salapuro miettii.
Lassilan kylä sijaitsee Noormarkun ja Lavian puolivälissä. Salapuron koti on Laviantien ja Inhottujärven välisessä maastossa. 1,5 hehtaarin tontti rajoittuu kuusikkoon, jonka takana on peltoa.
– Kuusikon reunassa kulkee selkeä metsän eläinten polku. Riistakamera on sieltä vanginnut muistikortille hirviä, kauriita, kettuja, supeja, ilveksen... Oikeastaan kaikkia muita täällä päin esiintyviä riistalajeja sutta ja karhua lukuun ottamatta.
Salapuro arvelee, että villisikalauma on saattanut olla vain ohikulkumatkalla ja on jo kaukana.
– Mutta olisi mielenkiintoista tietää, onko tällä seudulla villisikoja ja kuinka paljon?
Villisikahavaintoja on putkahdellut Noormarkun-Lavian seuduilta silloin tällöin. Jotkut saattavat muistaa lokakuussa vuonna 2017 sattuneen villisikakolarin Noormarkussa. Auton töytäisemä ja loukkaantunut villisika aiheutti silloin poliisioperaation.
Laviassa ihmeteltiin suurta villisikalaumaa lokakuun lopulla 2023. Laumassa oli noin 25 yksilöä ja tapauksesta levisi paikallisten kuvaamia videoita sosiaaliseen mediaan ja uutisiin. Havaintoja tehtiin erityisesti Lavian Haunian ja Nokkamaan alueilla sekä Leppäruhkassa. Lauman arveltiin olevan sama, joka oli liikkunut hieman aiemmin Kokemäellä ja Kullaalla.
Noormarkun seudun riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Timo Pietilä sanoo, että villisikahavaintoja on tehty Noormarkun ja Lavian alueilla säännöllisesti viime vuosina. Satakunnan kanta ei kuitenkaan ole virallisesti vakiintunut, mutta alueella liikkuu vaeltavia yksilöitä ja laumoja.
Villisikanaaraat ja keskenkasvuiset poikaset elävät perhelaumoissa, joita johtaa vanha emakko. Täysikasvuiset urokset elävät pääasiassa erakkoina ja liittyvät laumoihin vain loppusyksyn ja talven kiima-aikana. Villisiat ovat pääosin hämärä- ja yöaktiivisia. Päivät ne viettävät yleensä suojaisissa makuupaikoissa tiheiköissä.
– Kukaan ei osaa kertoa tarkasti paljonko villisikoja seudulla on. Noormarkun riistanhoitoyhdistyksen alueelta on muutamia villisikoja metsästetty vuosittain, mutta alueemme on noin 63 000 hehtaaria, joten on mahdotonta kartoittaa laajalti liikkuvien ja ihmistä väistävien eläinten määrää. Koko Suomessa villisikakanta on verrattain pieni, joten sanoisin, että ei niitä tällä seudulla nyt kovin paljon ole kuitenkaan, Pietilä miettii.
Suomessa todettiin afrikkalaista sikaruttoa (African swine fever, ASF) ensimmäisen kerran 30.7.2026. Virus todettiin Ruokavirastossa tehdyssä PCR-tutkimuksessa Virolahdelta kuolleena löydetyistä luonnonvaraisista villisioista. Tulos varmistui EU:n ASF-vertailulaboratoriossa. Afrikkalainen sikarutto on sikaeläinten vakava virustauti, joka ei tartu ihmiseen.
Satakunnassa ei sikaruttoa ole havaittu, eikä maakuntamme kuulu tartuntavyöhykkeeseen. Viranomaiset ja metsästäjät seuraavat sikaruttotilannetta ja villisikojen liikkeitä koko maassa tarkasti.
Ruokaviraston mukaan Suomen villisikakannan pitäminen alhaisena on erittäin tärkeää, sillä jos kanta kasvaa hallitsemattomaksi, on afrikkalaisen sikaruton hävittäminen äärimmäisen vaikeaa ja voi kestää vuosia tai jopa vuosikymmeniä. Afrikkalaiseen sikaruttoon ei ole rokotetta.
Ruokavirasto suosittelee, että luonnonvaraisia villisikoja ei ruokita, vaan rehua käytetään ainoastaan houkuttelutarkoituksessa metsästyksen apuna. Muita riistaeläimiä, kuten kauriita, olisi hyvä ruokkia vain sellaisella rehulla, joka ei houkuttele villisikoja (mm. heinä). Rehu tulisi tarjota ruokinta-automaateista tai katoksista, joista villisiat eivät sitä saa.


