Grundströmit: ”Tämä ei ole investointi vaan koti”
Wähä-Kaukla säästyi nipin napin talvisodan palopommilta. Grundströmit ovat asuneet talossa lähes 50 vuotta.
Tuija Saarinen
Vanhassa Raumassa Anundilankadulla sijaitseva Wähä-Kaukla oli vähällä tuhoutua talvisodan pommituksissa, kun naapuritalo Kaukla syttyi palamaan. Tarinan sankariksi nousi palomies Anton Puro, joka esti palon leviämisen ruiskuttamalla lähes henkensä uhalla vettä Wähä-Kauklan seinään.
Tuomo ja Marita Grundström ostivat 1800-luvun alussa rakennetun talon iäkkäältä perämiehen leskeltä 72 000 markan hintaan vuonna 1977.
– Vanhan Rauman säilyttävä kaava oli vielä kiistelty ja vaiheessa, eivätkä raharikkaat tavoitelleet näitä taloja. Valtion aravalainaa ei tuohon aikaan saanut millään perusteilla vanhoihin kiinteistöihin, joten tarvittavan summan kokoon saaminen edellytti aikamoista haalimista, muistelee Tuomo.
Ajan henkeä kuvastaa hyvin erään tuttavan kommentti Tuomolle.
– Hän totesi, että ”asutte siinä pari vuotta ja myytte sitten hyvään hintaan kerrostalon pohjaksi”! Me olemme kuitenkin aina ajatelleet, että meillä ei ole investointia, vaan meillä on Vanhaan Raumaan perustettu koti.
Tuolloin yksilapsinen perhe muutti melko askeettisiin oloihin Kalliokadulta, josta löytyivät kaikki mukavuudet. Ensi alkuun uuteen kotiin tuli vain kylmä vesi. Vaa’assa painoivat kuitenkin muut asiat.
– Halusin ehdottomasti oman pihan ja oman rauhan. Olen iltaihminen, eikä kerrostaloasuminen senkään takia ole paras vaihtoehto. Täällä ei esimerkiksi tarvitse miettiä, mitä säännöt sanovat vuodevaatteiden ja mattojen tuuletusajoista, toteaa Marita.
Pariskunta kehuu myös talon sijaintia: läheltä löytyvät niin tori, kirkko, elokuvateatteri kuin konserttipaikkana tunnettu Posellikin.
Alakerrassa asuinneliöitä on 74 ja yläkerrassa viitisenkymmentä. Grundströmeillä on kolme lasta, Esko, Anna ja Eero, joten parhaimmillaan talossa on asunut viisi henkeä.
– Saksalainen sanonta kuuluu: Klein, aber mein (pieni, mutta oma). Se soveltuu hyvin meihin, hymyilee Tuomo.
Yli kaksisataa vuotta vanhassa talossa asuvan on sopeuduttava ajatukseen jatkuvista remonteista. Wähä-Kauklassa on Grundströmien aikana muun muassa tehty pesuhuone, purettu kaavan mukaisesti kaksi makasiinia ja korjattu ulkorakennus, kunnostettu vintin kaksi huonetta ja ullakko-osa lämpimäksi, hankittu keittiöön kaapit ja maalattu ulkoseinät kolmesti.
– Museoviraston asiantuntija kävi tutkimassa talomme ulkoseinän maalikerroksia, ja saimme valita kahden värin, ruskean tai vihreän väliltä. Väriksi valikoitui ruskea. Kun pohjatyöt tekee huolella, maalipinta pysyy hyvänä jopa 20 vuotta. Kokemuksemme mukaan parhaaksi maaliksi on osoittautunut perinteisiä talomaaleja valmistavan Kymin Palokärjen öljymaali, jolla maalasimme talon julkisivun vuonna 2018.
Grundströmien periaatteena remonteissa on aina ollut, että vain tarpeellinen tehdään.
– Nykyään tehdään paljon turhia korjauksia heti, kun ostetaan talo. Vanhassa talossa on asuttava ainakin yksi talvi, jotta sen oppii tuntemaan ja jotta näkee, mikä on tarpeellista ja mahdollista korjata, toteaa Marita.
Tällä hetkellä keskustelu Vanhan Rauman uudesta asemakaavasta käy kuumana. Erityisen paljon keskustelua on herättänyt se, että kaavan suojelumääräykset ulottuvat sisätiloihin ja rajoittavat myös kadun puolelle ripustettavia koristeita.
Grundströmit ovat erittäin tyytyväisiä siihen, miten kaavaa valmisteltiin. Valmistelun aikana kaksi arkkitehtiä kävi jokaisella Vanhan Rauman 250 tontilla haastatellen omistajia, yrittäjiä ja asukkaita.
Grundströmien mielestä ei ole kohtuutonta, että kaava määrittelee joitakin sisätilarakenteita. Heidän mukaansa uuden asemakaavan ympärillä vellova keskustelu, johon Vanha Rauma Yhdistys ry:kin on liittynyt, on populistista ja osin keinotekoistakin.
– Näkisin, että tässä nyt nostatetaan jonkinlaista kansanliikettä ja tehdään keinotekoisesti riitaa kukka-amppeleista ja koristeista, toteaa Tuomo.


