Pau­li Uu­si-Kil­po­nen

Kun ver­taa Lu­kon ku­lu­van ja vii­me kau­den esi­tyk­siä, eroa on sekä hy­väs­sä, et­tä vä­hem­män hy­väs­sä. Hy­vää on se, et­tä vii­me kau­del­la sur­kea yli­voi­ma kuu­luu nyt his­to­ri­aan. Vii­me vii­kon pe­leis­sä Luk­ko is­ki vii­si yli­voi­ma­o­su­maa. Pa­ran­nus­ta kai­va­taan vie­lä pe­laa­mi­sen ta­sai­suu­teen täy­det 60 mi­nuut­tia.

Yk­si mer­kit­tä­vä pa­la­nen yli­voi­mis­sa on yk­kös­sent­te­ri Mi­ka­el Ruo­ho­maa. Hän osaa rau­hoit­taa yli­voi­ma­pe­liä, ja­kaa yl­lät­tä­viä ja tark­ko­ja syöt­tö­jä, mut­ta osaa tar­vit­ta­es­sa myös maa­lin­te­on. Ruo­ho­maas­sa on vä­hän sa­maa kuin Äs­sien Jan-Mi­ka­el Jär­vi­ses­sä. Mo­lem­mat tai­ta­vat pe­lin ryt­mit­tä­mi­sen ja yli­voi­ma­pe­lin pyö­rit­tä­mi­sen niin, et­tei kii­ret­tä ole kuin vas­tus­ta­jal­la.

Ruo­ho­maan peli yli­voi­mis­sa te­kee vas­tus­ta­jan pe­laa­mi­ses­ta epä­var­maa. Vas­tus­ta­ja ei us­kal­la läh­teä luk­ko­lai­siin kiin­ni, vaan pi­kem­min­kin ve­täy­tyy ja pie­neen ne­li­öön. Näin Lu­kol­le jää pe­li­ti­laa ne­li­ön ul­ko­puo­lel­la ha­kea rau­has­sa rat­kai­sua.

Ruo­ho­maan syö­töt yh­dis­tet­ty­nä Alex Be­au­ca­gen lau­kai­su­pe­lot­tee­seen on vas­tus­ta­jil­le jat­ku­va uh­ka. Alex ky­ke­nee am­pu­maan suo­raan syö­tös­tä. Täl­lais­ta yh­dis­tel­mää on ha­et­tu Lu­kois­sa pit­kään.

Ruo­ho­maan an­si­ot ei­vät näy vain yli­voi­mis­sa. Hän on sent­te­ri, jol­la ei ole kos­kaan kii­re, ja hän ryt­mit­tää hyök­käyk­siä älyk­kääs­ti, jol­loin no­pe­at lai­tu­rit pää­se­vät oi­keuk­siin vie­mäl­lä kie­kon vas­tus­ta­jan alu­eel­le.

Ruo­ho­maan suu­rin heik­kous löy­tyy puo­lus­tus­pe­lis­tä. Plus- ja mii­nus­ti­las­to ker­too sii­tä pal­jon. Mii­nuk­sia on vii­si, kun vie­lä ot­taa huo­mi­oon sen, mi­ten pal­jon kiek­ko on vas­tus­ta­jan puo­lus­tu­sa­lu­eel­la, kun Lu­kon yk­kös­ket­ju pe­laa.

Lu­kon eh­kä suu­ri pet­ty­mys on täl­lä kau­del­la kap­tee­nik­si nos­tet­tu Erik Ge­li­nas. Puo­lus­ta­ja pe­la­si vii­me kau­del­la eri­no­mai­ses­ti ja va­kaa us­ko sii­hen, et­tä hän vain pa­ran­taa pe­liä täk­si kau­dek­si, jää vain us­kok­si, ai­na­kin tois­tai­sek­si. Lii­gan ko­vin lau­kaus on jää­nyt pa­has­ti piip­puun. Maa­le­ja on syn­ty­nyt vas­ta kak­si ja syöt­tä­jä nel­jä. Pa­hin­ta on plus- ja mii­nus­ti­las­to. Se on pak­ka­sel­la 11 osu­man ver­ran. Eni­ten Lu­kos­sa.

Puo­lus­ta­jan liik­kees­sä ei ole vi­kaa, ei­kä fy­sii­kas­sa muu­ten­kaan. Hä­nel­le tu­lee kui­ten­kin omi­tui­sia kie­kon me­ne­tyk­siä ja vir­he­ar­vi­oin­te­ja tois­tu­vas­ti. Kap­tee­ni C-kir­jain rin­nas­sa vai mikä? Ot­taa­ko Ge­li­nas lii­an isoa vas­tuu­ta koko jouk­ku­een pe­lis­tä ja oma te­ke­mi­nen kär­sii? Mene ja tie­dä.

Lu­kon peli ko­ko­nai­suu­te­na on hy­väl­lä tiel­lä. Esi­tys ko­he­nee kai­ken ai­kaa. Mer­kil­le pan­ta­vaa on se, et­tei Luk­ko pe­laa vie­lä­kään koko täyt­tä 60 mi­nuut­tia täys­pai­noi­ses­ti, vaan esi­tys heit­tää yhä pal­jon ot­te­lui­den si­säl­lä.

Jouk­ku­een omi­nais­piir­re on kui­ten­kin te­räs­täy­ty­mi­nen tär­keil­lä het­kil­lä voi­ton saa­mi­sek­si. Esi­mer­kik­si Ju­ku­rei­ta vas­taan nou­su voit­toon kah­den maa­lin ta­kaa oli tyy­pil­lis­tä Luk­koa täl­lä kau­del­la.

Lap­peen­ran­nas­sa peli Sai­Paa vas­taan oli tyyp­pie­si­merk­ki vä­hän toi­sen­lai­ses­ta Lu­kos­ta. Nel­jän maa­lin joh­dol­la jal­ka otet­tiin kaa­sul­ta ja vas­tus­ta­ja pääs­tet­tiin maa­lin pää­hän. To­del­lis­ta hä­tää ei Lu­kol­la kui­ten­kaan ol­lut. Jouk­kue pe­la­si var­mas­ti joh­to­a­se­mas­sa ja piti vas­tus­ta­jan pois par­hail­ta te­ko­pai­koil­ta.