Lap­set ja nuo­ret ovat enem­män kuin tu­le­vai­suu­den toi­vo – he ovat sen pe­rus­ta. Se, mi­ten koh­te­lem­me, tu­em­me ja kas­va­tam­me hei­tä tä­nään, mää­rit­tää huo­mi­sen suun­nan. Sil­ti lii­an usein kes­kus­te­lu pyö­rii on­gel­mien ym­pä­ril­lä: pa­hoin­voin­nis­sa, op­pi­mis­va­jeis­sa ja huo­les­tut­ta­vis­sa ti­las­tois­sa. Har­vem­min py­säh­dym­me ky­sy­mään, mil­lai­sen maa­il­man me it­se ra­ken­nam­me heil­le.

Nuo­ruus ei ole pelk­kä val­mis­tau­tu­mi­sen vai­he, vaan se on jo elä­mää täs­sä ja nyt. Sik­si jo­kai­sel­la lap­sel­la ja nuo­rel­la tu­li­si ol­la oi­keus tur­val­li­seen ar­keen, kuul­luk­si tu­le­mi­seen ja mer­ki­tyk­sel­li­syy­den ko­ke­muk­seen.

Kes­kei­nen roo­li ja vas­tuu on ko­dil­la. Van­hem­pien yh­tei­se­nä teh­tä­vä­nä on huo­leh­tia, aset­taa ra­jo­ja ja en­nen kaik­kea ol­la läs­nä. Lap­si tar­vit­see juu­ret: tun­teen sii­tä, et­tä hän kuu­luu jo­hon­kin, on hy­väk­syt­ty ja tur­vas­sa. Sa­mal­la hän tar­vit­see sii­vet: roh­kai­sua kas­vaa, ko­keil­la ja lo­pul­ta ir­tau­tua omak­si it­sek­seen. Ta­sa­pai­no näi­den vä­lil­lä ei syn­ny it­ses­tään, vaan vaa­tii ai­kaa, kär­si­väl­li­syyt­tä ja rak­kaut­ta.

Sa­mal­la on tun­nus­tet­ta­va, et­tä maa­il­ma, jo­hon nuo­ret kas­va­vat on ai­em­paa mo­ni­mut­kai­sem­pi. Epä­var­muus, jat­ku­va in­for­maa­ti­o­vir­ta ja pai­ne on­nis­tua kuor­mit­ta­vat. Uh­ki­na ovat muun mu­as­sa päih­teet ja ris­ki­käyt­täy­ty­mi­nen. Yk­si­kin ai­kui­nen, joka ai­dos­ti vä­lit­tää, voi muut­taa suun­nan tur­vaan. Yk­si­kin yh­tei­sö, joka ot­taa mu­kaan, voi eh­käis­tä ul­ko­puo­li­suu­den.

In­ves­toin­nit lap­siin ja nuo­riin ei­vät ole ku­lu­ja, vaan pää­tök­siä sii­tä, mil­lai­ses­sa yh­teis­kun­nas­sa ha­lu­am­me elää. Kun pa­nos­tam­me kou­lu­tuk­seen, hy­vin­voin­nin tu­ke­mi­seen ja yh­tei­söl­li­syy­teen, ra­ken­nam­me sa­mal­la va­kaam­paa ja kes­tä­väm­pää tu­le­vai­suut­ta.

Lo­pul­ta ky­sy­mys ei ole vain nuo­ris­ta, vaan meis­tä kai­kis­ta. Mil­lai­sen esi­mer­kin an­nam­me? Mil­lai­sia ar­vo­ja vä­li­täm­me? Tu­le­vai­suus ei syn­nyt it­ses­tään – se kas­vaa niis­sä lap­sis­sa ja nuo­ris­sa, joi­ta koh­taam­me tä­nään – täs­sä ja nyt.

Juha Jout­sen­lah­ti

Yli­ko­mi­sa­rio, HM, kau­pun­gin­val­tuu­tet­tu, alu­e­val­tuu­tet­tu (kok.), Ko­koo­muk­sen pii­ri­hal­li­tuk­sen jä­sen