”Näen vieläkin unia autokaupan teosta yli 20 vuoden jälkeen lopettamisesta”
Kerran kauppias, aina kauppias. Hokema pitää hyvin paikkansa Heimo Ovaskaisen kohdalla. Hän myi autokauppansa vuonna 2004, mutta unissa auto voi vaihtaa yhä omistajaa.
Pauli Uusi-Kilponen
Heimo Ovaskainen teki pitkän uran autokauppiaana. Alkuun ura lähti autotalo Lotilan palveluksessa vuonna 1963 suoraan kauppakoulusta.
Vuonna 1983 hän lähti itsenäiseksi yrittäjäksi ja autokaupan pitäjäksi. Ovaskainen teki yhdessä Lotilan Raunon kanssa autokauppaa 20 vuotta. Tuona aikana he olivat saavuttaneet markkinajohtajuuksia Triumphin, Dantsunin ja Matzdan ja Roverin kanssa.
Ovaskainen tunnustaa, ettei yhteistyön loppuminen ollut helppoa kummallekaan.
– Vaikka kauppiasura loppui jo 22 vuotta sitten, niin pitää rehellisesti tunnustaa, että joskus teen yhä autokauppaa unissani, naureskelee Heimo Ovaskainen.
Kauppiasuraan vaikutti merkittävällä tavalla silloinen KOP:n aluepankinjohtaja Jukka Niemi. Kaverukset olivat tiiviisti tekemisissä lempiharrastuksensa kautta. Niemi oli Pallo-Iirojen hallituksessa ja Ovaskainen joukkueenjohtaja.
– Niemi sanoi mulle monta kertaa, että lopeta se rahanteko muille ja ryhdy yrittäjäksi. Puhe oli niin vakuuttava, että tein päätöksen heittäytyä epävarmaan elämään yrittäjänä, muistelee Heimo, lempinimeltään ”Hemppa” yrittäjätaipaleensa alkuaikoja.
Ovaskainen kehuu Niemeä siitä, että minkä hän lupasi, sen hän myös piti, aina.
Niemi oli Raumalla ristiriitainen persoona, josta oltiin montaa mieltä. Ovaskainen antaa hänelle tunnustusta sanoistaan kiinni pitävänä miehenä.
Ovaskainen tuli tunnetuksi Citroënin edustuksesta. Myymälän vieressä oli Frimanin autokorjaamo, jossa tehtiin autojen huollot ja remontit. Kauppiaan ura loppui, kun Delta-auton miehet halusivat ostaa Ovaskaisen omistaman liikkeen. Pitkään kauppiaana olleelle ei ole ihan helppoa luopua rakkaastaan. Kun tekee yli 40 vuotta omassa liikkeessä autokauppaa, tulee siitä osa omaa identiteettiä ja elämäntapaa.
– Kävin sisäistä vääntöä, että minusta tulee pian kuusikymppinen. Ehkä nyt sittenkin, pohdin, Ovaskainen toteaa.
Lopulta uusi omistaja ja Ovaskainen sopivat, että hän on vielä vuoden töissä ja huolehtii omistajavaihdon kitkattomasta sujumisesta. Myös asiakkaille oli tärkeää nähdä tuttu mies yhä liikkeessä.
Citroën oli muutakin kuin tämän merkin myymistä ja markkinointia. Pääkallonpaikalta järjestettiin tiiviisti matkoja ympäri maailman.
– Milloin lähdettiin Afrikkaan, Japaniin, milloin Yhdysvaltoihin, naureskelee Heimo ja sanoi saaneensa ihan riittävästi kokemusta kaukomatkailusta.
Toki hän on talvisin viettänyt aikaa etelässä, mutta mitään eläkeläisen matkalaukkuelämää hän ei enää halua viettää.
Autokaupan lisäksi Heimo Ovaskainen tunnetaan Pallo-Iirojen entisenä joukkueenjohtajana. Hän teki seurassa pitkän rupeaman ja oli jo edesmenneen Tenho Lotilan kanssa vaikuttamassa siihen, että huippuvalmentaja Rainer Forss saatiin Raumalle.
– Lotila hoiti seuran ulkopuoliset asiat, muun muassa sai Forssin vakuuttuneeksi, että Raumalla kannattaa tulla. Minä hoidin sisäpolitiikan eli järjestin matkat ja hoitelin muut käytännön asiat, Ovaskainen selvittää.
Forss oli valmentanut muun muassa TPS:n Suomen mestaruuteen.
– Iikka (Forssin lempinimi) toi ihan uudenlaisen, kovemman, tavan harjoitella. Hänen alaisuudessaan kehittyivät monet pelaajat, kuten myös koko joukkue, Ovaskainen vakuuttaa.
Hän näkee vähän eri kulmasta Raumalla 90-luvun vaihteessa käydyn kovan kisan Pallo-Iirojen ja Rauman Pallon välillä, kuin monet muut.
– Kova kilpailu kehitti pelaajia, haluttiin olla paikalliskilpailijaa parempia. Se motivoi treenaamaan yhä kovemmin, Ovaskainen selvittää.
Taloudellisesti kisa kävi kovin raskaaksi seuroille. Rauman Pallon meni konkurssiin, Pallo-Iirot selviytyi tukijoittensa turvin.
Tänä päivänä kahdeksankymppinen Heimo Ovaskainen osaa jo ottaa rauhallisemmin ja huolehtia kunnostaan ikään sopivilla tavoilla. Hän lähtee siitä, että ikäihmiselle tärkeintä on, että pää ja jalat pelaavat. Silloin voi nauttia elämästä täysillä.
