Lukon pudotuspelitappio: Yli puoli miljoonaa ja luottamus menivät
Lukon pudotuspelitappio ei ollut vain urheilullinen katastrofi. Rahassa turpiin tuli yli puoli miljoonaa. Samalla meni yleisön luottamus päävalmentaja Tomi Lämsään kohtaan lopullisesti.
Pauli Uusi-Kilponen
Lukon tavoite oli pelata finaalissa. Siihen oli kaikki mahdollisuudet: huippulaadukas materiaali, jota vielä vahvistettiin kolmella hankinnalla. Kaikki ymmärsivät, että kolmanneksi maalivahdiksi piti hankkia Joni Ortio, koska Antti Raannan pelaaminen oli epävarmaa. Puolustaja Derek Daschken ja Connor Fordin hankkiminen aiheutti kannattajissa ihmetystä.
Kannattajat olisivat halunneet, että runkosarjassa hyvin pelanneet nuoret Arttu Välilä, Leo Tuuva ja Atte Joki olisivat saaneet mahdollisuuden. Kolmikko ei esiintynyt yhdessäkään pudotuspelissä.
Kun Lukko sitten kyykkäsi käsittämällä tavalla, niin katseet kohdistuvat päävalmentaja Tomi Lämsään. Lukko oli hengetön, jopa pelokas ja sellaiset runkosarjassa loistaneet pelimiehet kuin Mikael Ruohomaa (–6) ja Alex Beaucage (–5) vaeltelivat varjojen mailla.
Pelaajilla on oma vastuunsa, mutta he vastaavat valmentajalle, valmentaja vastaa seuran johdolle ja seuran johto yleisölle ja yhteistyökumppaneille.
Lukko-organisaation on käsiteltävä monet asiat ja tehtävä johtopäätökset: kuka päätti Lämsän kahden vuoden jatkosta viime kesänä? Kenen piikkiin menee kolmen ja etenkin kahden ulkomaalaisen hankinta runkosarjan lopulla.
Helpointa on hakea syyllinen pelilliseen floppiin. Tuloksesta vastaa tasan tarkkaan yksi henkilö, päävalmentaja. Hyvä ei heilu, jos mennään Lämsän tavalla: Pinssi rintaan ja eteenpäin! Kyse on nimittäin isoista asioista, isommasta kuin äkkiä päätellen voisi ajatella.
Jos Lukko olisi mennyt HPK-sarjasta jatkoon ja pelannut esimerkiksi kolme kotipeliä, olisi kassaan kilahtanut yli 400 000 euroa. Tästä eteenpäin summa olisi vain kasvanut. Kun lasketaan kolmen pelaajan hankinta loppusuoralla, nousevat menetykset yli puoleen miljoonaan euroon.
Se on iso raha, kun muistetaan, että viime vuonna Lukko Oy tuotti tappiota kolmisen miljoonaa euroa. Tuleeko kolme miljoonaa tappiota myös kuluvana vuonna, ja sen päälle tuo puoli miljoonaa? Todennäköisesti.
Viime vuonna Lukko pelasi pronssista ja sai playoff-potista 11 prosenttia. Nyt yhdeksäs saa viisi prosenttia. Rahassa summa oli viime vuonna 60 000 euroa. Neljäs sija toi Lukolle runsaat satatuhatta euroa.
Lukko on pahassa välikädessä päävalmentajansa suhteet. Ongelma on kaksisuuntainen: potkuihin ei olisi taloudellisesti varaa (kahden vuoden sopimus sotukuluineen noin 250 000 euroa kausi) Pakko maksaa, jos sopimukseen pienemmästä summasta ei päästä.
Yhteistyökumppanien luotto menestykseen Lämsän johdolla ei luoteta. Vielä pahempi on kannattajien ja suuren yleisön reaktio: Vain Lämsän potkut voi edes jotenkin palauttaa heidän luottamuksensa joukkueeseen.
Jos Lämsä jää, on sillä pitkät seuraukset. Se näkyy niin kausikorttien myynnissä, kuin yhteiskumppanien innon hiipumisessa.
Lukon organisaatio tarvitsee syväanalyysin syistä ja seurauksista ja tehdä uskottavat johtopäätökset niiden pohjalta. Kyse ei ole mistään pikkufiksauksista: mikä on seuran toiminnallinen strategia, mikä pelillinen identiteetti, miten palauttaa kolhiintunut imago ja miten seura jatkossa huolehtii siitä, että lahjakkaimmat nuoret ajetaan sisään liigajoukkueeseen?
Lukolla on huonot lähtökohdat syksyyn, kun superkausi alkaa. Pelaajabudjettia on lähes pakko venyttää, vaikka isot tappiot ovat niskassa, koska kilpailu pelaajista kovenee. Jatkossa tuo vielä taloudellisia haasteita se, että halliuudistus nostaa Lukon kuluja sadoilla tuhansilla vuodessa seuraavien vuosien aikana.
Lukon pelastus löytyy konsernista, jolla on varaa kuitata operatiivisen johdon epäonnistumiset. Jossain vaiheessa tule konserninkin raja vastaan.


