Ari An­te­roi­nen

Fe­ran nais­ten Su­per­pe­sis-jouk­ku­een pe­laa­jat oli­vat tree­naa­mas­sa Rau­man tal­vi­har­joit­te­lu­hal­lis­sa. En­nen tree­nien al­kua rau­ma­lai­nen Jas­min And­re­a­sen, koh­ta 24, ja täk­si kau­dek­si Fe­raan tul­lut Jut­ta Jyrk­kä, 22, eh­ti­vät jut­tu­tuo­ki­ol­le.

Sar­jan al­kuun on ai­kaa vie­lä, sil­lä en­sim­mäi­nen peli pe­la­taan Otan­lah­des­sa lau­an­tai­na 9. tou­ko­kuu­ta. Vas­tus­ta­ja­na on Jus­sit­ta­ret Sei­nä­jo­el­ta.

– Hy­väl­tä tun­tuu. Ol­laan pääs­ty ve­tä­mään hyvä tal­vi­kau­si, And­re­a­sen aloit­taa.

– Pe­lien tu­lok­set ei­vät eh­kä niin miel­ly­tä, mut­ta ti­las­to­jen mu­kaan on men­nyt ihan hy­vin. Oma ja jouk­ku­een­kin tun­tu­ma on hyvä ja kau­den avaus­ta odo­tel­laan hy­vil­lä mie­lin.

Jyrk­kä tuli Fe­raan Kuu­san­kos­ken Puh­dis­ta. Hän on saa­nut pe­sä­pal­lo-op­pin­sa Kem­pe­lees­sä, jon­ka jäl­keen ko­ke­mus­ta on kart­tu­nut Tyr­nä­väl­lä, Ou­lus­sa, La­pu­al­la, Ja­las­jär­vel­lä ja Sei­nä­jo­el­la.

– On ol­lut te­ke­mi­sen mei­nin­ki koko tal­ven. Tree­nit ovat men­neet hy­vin ja pe­lil­li­siä jut­tu­ja on pys­tyt­ty ke­hit­tä­mään. Ja vie­lä on en­nen kau­den al­kua ai­kaa ke­hit­tyä li­sää. Odo­tan ke­sää in­nol­la, Jyrk­kä jut­te­lee.

Kuin­ka Jyrk­kä tuli juu­ri nyt Rau­mal­le ja Fe­raan?

– Jut­te­lim­me hie­man pe­lin­joh­ta­ja Juho Kai­kon kans­sa, kun sa­tuin vii­me ke­sä­nä ole­maan tuol­la Kuu­san­kos­kel­la. Juha on ko­toi­sin Kou­vo­las­ta päin. Pääs­tiin käy­mään kah­vil­la ja vä­hän ju­tel­tiin, Jyrk­kä ker­too.

– It­se ha­lu­sin vä­hän vaih­te­lua ja ko­vem­paan jouk­ku­ee­seen ke­hit­tä­mään omaa pe­liä. Pää­sin sit­ten tän­ne.

Kun su­ku­ni­mi on And­re­a­sen ja nimi tuo vah­vas­ti mie­leen rau­ma­lai­sur­hei­li­joi­ta niin pe­sä­pal­lon, jal­ka­pal­lon kuin jää­kie­kon puo­lel­ta, oli­ko Jas­min And­re­a­se­nil­la muu­ta vaih­to­eh­toa kuin jat­kaa su­vun vii­toit­ta­mal­la tiel­lä?

– Nuo­rem­pa­na tuli ko­keil­tua vä­hän kai­ken­lais­ta, mut­ta ai­ka lail­la tä­din, serk­ku­jen ja mui­den pe­le­jä on käy­ty kat­so­mas­sa pie­nes­tä pi­tä­en. Eh­kä sii­tä se in­nos­tus läh­ti, And­re­a­sen epäi­lee.

– Muis­tan, kun olin ken­tän­lai­dal­la ja is­kä (Jani And­re­a­sen) kuu­lut­ti ja Tii­na pe­la­si.

Vii­me ke­sä­nä And­re­a­sen teki vuo­den jat­ko­so­pi­muk­sen. Sil­loin hän to­te­si, et­tä on hie­noa pe­la­ta ko­ti­kau­pun­gin jouk­ku­ees­sa.

– Olen edel­leen sa­maa miel­tä. Ha­lu­an me­nes­tyä tääl­lä ja koen, et­tä sii­hen on mah­dol­li­suus. Toi­von, et­tä saan me­nes­tys­tä ko­ti­paik­ka­kun­nal­la, And­re­a­sen to­te­aa.

Fe­ras­sa ei ole kau­he­an pal­jon fi­naa­li­ko­ke­mus­ta, mut­ta And­re­a­se­nil­la on. Hän voit­ti Man­se Pe­sik­ses­sä pe­la­tes­saan ho­pe­aa. Pal­jon­ko ko­ke­mus aut­taa siel­lä taus­tal­la?

– No, ne oli­vat yh­det fi­naa­lit. Eh­kä nii­tä­kin pi­täi­si ol­la enem­män, et­tä se tiu­kois­sa pai­kois­sa aut­taa. On­han sitä kyl­lä tiu­kois­sa pai­kois­sa ol­tu en­nen­kin, ku­ten B-tyt­tö­jen kans­sa. Hie­no­ja ko­ke­muk­sia.

Jut­ta Jyrk­kä on eh­ti­nyt jo jon­kin ver­ran tu­tus­tua Rau­maan. Rau­man kiel­tä hän ei sa­no­man­sa mu­kaan kui­ten­kaan ym­mär­rä.

– Heti syk­syl­lä kun tän­ne muu­tin, eh­din käy­dä kaik­ki tär­keim­mät ken­tät läpi. Näin kun olen en­nen­kin ran­ni­kol­la asu­nut, niin olen kyl­lä viih­ty­nyt. Me­ren suo­lai­nen tuok­su on tut­tu ja vä­hän tuul­ta­kin saa ol­la, Jyrk­kä maa­lai­lee.

Kuin­ka jouk­kue ot­ti uu­den pe­laa­jan vas­taan?

– Tosi hy­vin. Tun­tui heti, et­tä olen osa jouk­ku­et­ta. Nyt kun ol­laan pit­kä tal­vi pai­net­tu, tun­tuu jo sil­tä, et­tä oli­sin ai­na ol­lut tääl­lä.

Jouk­ku­een kes­ken on jo käy­ty kes­kus­te­lu­ja ke­sän ta­voit­teis­ta.

– Sa­not­tiin ta­voi­te ihan ää­neen vii­me lei­ril­lä. Mi­ta­lin saa­vut­ta­mi­nen on se mei­dän pää­mää­räm­me, And­re­a­sen sa­noo.

– Ko­vaa työ­tä se tie­tys­ti vaa­tii. Saa­daan koko kesä pai­naa hom­mia, mut­ta us­kon et­tä ta­voi­te on saa­vu­tet­ta­vis­sa, Jyrk­kä nau­laa.

Mikä mah­taa ol­la Jut­ta Jyr­kän vah­vuus pe­sä­pal­loi­li­ja­na?

– Pe­li­paik­kaa aja­tel­len ei ai­na­kaan hy­väs­tä heit­to­kä­des­tä ole hait­taa. Se on nuo­res­ta pi­tä­en ol­lut vah­vuus, ul­ko­pe­lis­sä mie­lui­ten luk­ka­ri­na ja si­säl­lä vaih­ta­ja­na viih­ty­vä Jyrk­kä vas­taa.

– Mut­ta kaik­ki mitä lai­te­taan eteen, se teh­dään.

And­re­a­sen ku­vai­lee it­se­ään mo­ni­puo­li­sek­si pe­laa­jak­si.

– Pe­lin­lu­ku­tai­to ja heit­to­kä­si ovat ai­na­kin vah­vuuk­sia. Viih­dyn lin­jas­sa kak­kos­polt­ta­jan pai­kal­la ja sa­ma­ten si­sä­pe­lis­sä paik­ka­ni on vaih­ta­ja­na.

Mitä kom­ment­tia hei­te­tään kat­so­moon päin?

– Mei­dän jouk­ku­ees­sa on iso po­ten­ti­aa­li ja halu näyt­tää. Odo­tam­me ylei­söä pal­jon mei­tä kan­nus­ta­maan. Ään­tä kat­so­moon, And­re­a­sen heit­tää.