Jä­mi­jär­ven kun­nan­joh­ta­ja Aku Au­tio (SK 19.4.2026) kir­joit­ti lä­hi­pal­ve­lui­den ala­sa­jos­ta ar­vo­va­lin­ta­na. Kir­joi­tuk­ses­saan hän osui asi­an yti­meen ku­va­tes­saan ta­val­lis­ten ih­mis­ten pal­ve­lu­tar­pei­siin vas­taa­mi­sen epä­on­nis­tu­mis­ta.

It­se lä­hes­tyn asi­aa yh­teis­kun­nan tuot­ta­vuu­den ja maa­seu­dun elin­voi­mai­suu­den nä­kö­kul­mas­ta. Hy­vin­voin­ti­a­lu­een joh­dos­ta on ai­em­min to­det­tu, et­tei kun­tien elin­voi­mai­suus kuu­lu hei­dän teh­tä­viin­sä. To­si­a­si­as­sa hy­vin­voin­ti­a­lu­een rat­kai­suil­la on kui­ten­kin mer­kit­tä­vä vai­ku­tus kun­tien ja kau­pun­kien elin­voi­maan. Kaik­ki pal­ve­lu­verk­koon liit­ty­vien rat­kai­su­jen pe­rus­te­lut ei­vät myös­kään kes­tä tar­kem­paa tar­kas­te­lua.

Au­tio kir­joit­ti pal­ve­lu­vir­taus­ten oh­jan­neen asi­ak­kaat pie­nem­mis­tä kun­nis­ta sote-kes­kuk­siin. Täs­sä jäl­jet joh­ta­vat sylt­ty­teh­taal­le eli ajan­va­raus­käy­tän­töi­hin. Jos ajan­va­rauk­ses­sa ei riit­tä­väs­ti huo­mi­oi­da asi­ak­kaan lä­him­män sote-pis­teen va­pai­ta ai­ko­ja, ei­kä ai­na edes tun­nis­te­ta asi­ak­kaan ko­ti­kun­nan si­jain­tia Sa­ta­kun­nan alu­eel­la, oh­jau­tu­vat asi­ak­kaat tar­peet­to­man kau­as pal­ve­lui­den pii­riin.

Esi­mer­kik­si ham­mas­huol­to­sel­vi­tyk­ses­sä oman ko­ti­kun­ta­ni osal­ta kävi il­mi, et­tä yli puo­let kar­vi­a­lai­sis­ta oh­ja­taan muu­al­le – kau­kai­sim­mat jopa Huit­ti­siin ja Ul­vi­laan. Sa­mas­sa sel­vi­tyk­ses­sä to­de­taan, et­tä Kar­vi­an ham­mas­hoi­to­yk­sik­kö on kus­tan­nuk­sil­taan Po­rin jäl­keen toi­sek­si edul­li­sin. Täl­lai­sen ti­las­ton ää­rel­lä he­rää ky­sy­mys, mik­si pai­kal­lis­ta hoi­to­yk­sik­köä ei voi­si pi­tää toi­min­nas­sa koko viik­koa ja si­ten hel­pot­taa asi­ak­kai­den ar­kea.

Pal­ve­lui­den kes­kit­tä­mi­ses­sä unoh­tuu hel­pos­ti, mitä tämä tar­koit­taa asi­ak­kai­den nä­kö­kul­mas­ta. Kun ham­mas­hoi­don pal­ve­lut siir­ty­vät kau­em­mas, se mer­kit­see työ­läi­sel­le pi­dem­piä pois­sa­o­lo­ja tuot­ta­vas­ta työs­tä. Sama kos­kee per­hei­tä, jos van­hem­pi jou­tuu vie­mään lap­sen­sa ham­mas­hoi­toon pit­kän mat­kan pää­hän. Näil­lä rat­kai­suil­la on suo­ria vai­ku­tuk­sia sekä ar­jen su­ju­vuu­teen et­tä yh­teis­kun­nan ko­ko­nais­tuot­ta­vuu­teen.

Pal­ve­lui­den kes­kit­tä­mis­tä pe­rus­tel­laan usein hen­ki­lö­kun­nan saa­ta­vuu­del­la. Sel­vi­tyk­sis­sä jää kui­ten­kin lii­an vä­häl­le huo­mi­ol­le se, kuin­ka moni työn­te­ki­jä oli­si ha­lu­kas jat­ka­maan hy­vin­voin­ti­a­lu­een pal­ve­luk­ses­sa, jos työ­pis­te säi­lyi­si pai­kal­li­ses­ti. Olen saa­nut usei­ta vies­te­jä sii­tä, et­tä toi­mi­pis­teen muu­tos kau­em­mas on saa­nut työn­te­ki­jöi­tä ir­ti­sa­nou­tu­maan hy­vin­voin­ti­a­lu­een pal­ve­luk­ses­ta. Tämä ei lie­ne tar­koi­tus?

Tiu­kan ta­lou­den ai­ka­na tar­vi­taan enem­män yh­teis­toi­min­taa. Yh­teis­työ ei ole sa­ne­lua tai ki­ris­tys­po­li­tiik­kaa, vaan ai­toa yh­tei­sen ti­lan­ne­ku­van ra­ken­ta­mis­ta, yh­teis­ten ta­voit­tei­den mää­rit­te­lyä ja yh­des­sä te­ke­mis­tä nii­den saa­vut­ta­mi­sek­si. Kun­nil­la ja hy­vin­voin­ti­a­lu­eel­la on pal­vel­ta­va­naan sa­mat ih­mi­set, ja yh­tei­siä int­res­se­jä on run­saas­ti.

Ai­toa vuo­ro­vai­ku­tus­ta on li­sät­tä­vä, jot­ta pal­ve­lu­tar­pei­siin voi­daan vas­ta­ta pa­rem­min. Li­säk­si paik­ka­kun­nal­la asu­via lää­kä­rei­tä, hoi­ta­jia ja ko­ti­hoi­don am­mat­ti­lai­sia kan­nat­taa hyö­dyn­tää lä­hi­pal­ve­lui­den tuot­ta­mi­ses­sa. Kun työn­te­ki­jä voi työs­ken­nel­lä omas­sa ko­ti­kun­nas­saan, se vah­vis­taa pi­to­voi­maa ja pa­ran­taa vas­taa­not­to­jen su­ju­vuut­ta am­mat­ti­lai­sen tun­ties­sa asi­ak­kaan­sa pa­rem­min. Kun tä­hän li­sä­tään tie­dot­ta­mi­sen ja ajan­va­rauk­sen sel­keyt­tä­mi­nen, lä­hi­pal­ve­lui­den saa­vu­tet­ta­vuus ot­taa mer­kit­tä­viä as­ke­lia eteen­päin.

Hy­vin­voin­ti­a­lu­een ja yh­teis­kun­nan tuot­ta­vuut­ta ei pa­ran­ne­ta jat­ku­vil­la sääs­tö­toi­mil­la ja kes­kit­tä­mi­sel­lä, vaan aset­tu­mal­la ai­dos­ti asi­ak­kaan ase­maan – hy­vin­voin­ti­a­lu­een stra­te­gi­an mu­kai­ses­ti.

Jari Le­pis­tö

Kes­kus­tan alu­e­val­tuus­to­ryh­män pj.