Sa­ha­te­ol­li­suu­den toi­mi­tus­joh­ta­ja Tino Aal­to nos­ti ai­em­min esiin met­sä­hak­kui­den ra­joit­ta­mi­seen liit­ty­vän mer­kit­tä­vän ky­sy­myk­sen. Ha­lu­am­me­ko puun kaa­tu­van Suo­mes­sa ja Sa­ta­kun­nas­sa, vai siir­räm­me­kö met­sä­ta­lou­den ja te­ol­li­suu­den työ­pai­kat sekä vien­ti­tu­lot mui­hin mai­hin? Tämä ei ole re­to­ri­nen ky­sy­mys, vaan to­del­li­nen va­lin­ta, joka tu­lee seu­raa­val­la vaa­li­kau­del­la ko­ros­tu­maan.

Luon­to- ja il­mas­to­kes­kus­te­lus­sa on vii­me vuo­si­na syn­ty­nyt yhä vah­vem­pi väi­te sii­tä, et­tä suo­ma­lai­nen luon­to on krii­sis­sä ja met­sien käyt­töä on ra­joi­tet­ta­va hin­nal­la mil­lä hy­vän­sä. Sa­maan ai­kaan on kui­ten­kin asi­an­tun­ti­joi­ta, jot­ka muis­tut­ta­vat, et­tä ylei­ses­ti luo­ta­va mie­li­ku­va poi­ke­aa to­del­li­suu­des­ta. Luon­non ja la­jien ti­las­sa on mo­nil­ta osin ta­pah­tu­nut myös myön­teis­tä ke­hi­tys­tä. Täl­lai­set nä­kö­kul­mat jä­te­tään hel­pos­ti mar­gi­naa­liin. Jos joku tuo il­mas­to- tai luon­to­pa­nee­lien lin­jas­ta poik­ke­a­van nä­ke­myk­sen, hä­net hil­jen­ne­tään, jol­loin kes­kus­te­lu ty­reh­tyy ja ar­gu­men­tit si­vuu­te­taan.

Met­sien käyt­töä kos­ke­vat pää­tök­set ovat ai­na myös ta­lous­pää­tök­siä. Kun hak­kuu­mää­riä ra­joi­te­taan ide­o­lo­gi­sin pe­rus­tein, vai­ku­tuk­set ei­vät jää Lu­ken puut­teel­li­siin hii­li­nie­lu­mal­lei­hin. Ne nä­ky­vät in­ves­toin­tien vä­he­ne­mi­se­nä, työ­paik­ko­jen ka­to­a­mi­se­na ja Suo­men kil­pai­lu­ky­vyn heik­ke­ne­mi­se­nä. Met­sät ovat Suo­mel­le pait­si eko­lo­gi­nen myös ta­lou­del­li­nen pe­rus­ta, sil­lä il­man nii­tä hy­vin­voin­tiyh­teis­kun­taa ei ra­hoi­te­ta.

Sa­mal­la on syy­tä muis­taa, et­tä val­ta­o­sa Suo­men met­sis­tä on yk­si­tyis­tä omai­suut­ta. Sil­ti po­li­tii­kas­sa ja jul­ki­ses­sa kes­kus­te­lus­sa esi­te­tään yhä use­am­min vaa­ti­muk­sia, jot­ka käy­tän­nös­sä ka­ven­ta­vat met­sä­no­mis­ta­jien pää­tös­val­taa ja siir­tä­vät met­sien käyt­töä kos­ke­vaa val­taa val­ti­ol­le ja pa­nee­leil­le ta­val­la, joka muis­tut­taa enem­män omai­suu­den so­si­a­li­soin­tia kuin va­paa­ta mark­ki­na­ta­lout­ta.

Luon­toa on syy­tä vaa­lia, mut­ta sa­mal­la on us­kal­let­ta­va tar­kas­tel­la to­si­a­si­oi­ta. On häm­men­tä­vää, et­tei luon­to- ja il­mas­to­po­li­tii­kas­ta käy­dä ai­dos­ti myös ta­lou­sa­si­oi­hin pe­rus­tu­vaa kes­kus­te­lua, ei­kä uu­si tie­teel­li­nen tie­to muu­ta kes­kus­te­lun pe­ru­sa­se­tel­maa. Ta­lou­del­li­set vai­ku­tuk­set si­vuu­te­taan, vaik­ka juu­ri ne rat­kai­se­vat, mis­sä puu kaa­de­taan ja mis­sä tuot­teet val­mis­te­taan. Jos Suo­mi ki­ris­tää omaa met­sä­ta­lout­taan, puu ei jää met­sään, vaan se kaa­de­taan muu­al­la, usein vä­hem­män kes­tä­vis­sä olois­sa.

Jos ide­o­lo­gia oh­jaa pää­tök­siä enem­män kuin fak­tat, lop­pu­tu­los on sel­vä: Suo­mea aje­taan koh­ti hei­kom­paa ta­lou­del­lis­ta ase­maa. Tämä on kes­kus­te­lu, joka mei­dän on käy­tä­vä avoi­mes­ti ja en­nen kuin on lii­an myö­häis­tä.

Pet­ri Huru

Kan­sa­ne­dus­ta­ja (ps.), Pori