Hevosenlantaturve, ”kanankakka” vai mineraalilannoitteet?
Kevään tulo, valon lisääntyminen on parasta mielenterveyden lääkettä. Liikkuminen lisääntyy ja luonnossa alkaa tapahtua. Lämpö ja valo käynnistävät talvilevossa olleiden kasvien kasvun. Kevään sulamiskosteus mahdollistaa osaltaan heräämisen. Kasvuun tarvittavat ravinteet ovat se minimitekijä, joka säätelee kasvun voimaa. Omakotitalojen ryytimaat ja kukkapenkit tarvitsevat lisäravinteita, koska ne ovat antaneet hyvän sadon edellisenä syksynä. Juurekset ja muut syötävät kasvikset ovat ottaneet kasvualustasta tarvitsemansa ravinnemäärän. Samoin mitä enemmän kukkapenkit kukoistavat, sitä enemmän ne ottavat kasvuunsa, kukintaan ja siementen muodostumiseen ravinteita.
Toki ravinteita, lannoitteita on saatavilla. Melkein jokaisen kaupan nurkalla on keväisin laaja valikoima ns. maanparannusaineita, mineraalilannoiteseoksia ja eläinperäisiä ravinnelähteitä. ”Kanankakka” on joidenkin ykkössuosikki. Toiset taas haluavat hevosenlantaturvetta. Siinä on monia etuja ja käyttöön ei liity riskejä. Palanut, kompostoitu hevosenlanta ei ole niin typpipitoista kuin kananlannasta valmistetut tuotteet. Sitä voi käyttää reilummin tai nuukemmin aiheuttamatta kasvuston lakoutumista ja mätänemistä syyskesällä. Hevosenlantaturve on ennen kaikkea maanparannusaine, joka kuohkeuttaa tiivistyneen savimaan rakennetta ja sitoo itseensä kosteutta. Se vähentää kuivuudenherkkyyttä, koska se toimii veden varastona.
Usein kuuluu painokkaitakin puheenvuoroja, joilla kritisoidaan ”keinolannoitteita, keinoravinteita”. Haluan korjata näitä täysin virheellisiä väittämiä. Ravinteet esim. typpi, kalium, fosfori, magnesium” eivät ole keinotekoisia. Kasvin juuret ottavat eri ravinteet soluseinänsä läpi aina samalla kemiallisella prosessilla. Ravinteet ovat oikeita ravinteita riippumatta siitä, myydäänkö niitä lannoitepusseissa tai eläinperäisinä maanparannusaineina kuten hevosenlantaturve ja ”kanakakka”.
Siinä pitää olla tarkkana, että kaikki lannoitteet eivät sovi kaikille kasveille. Esimerkiksi ikivihreä alppiruusu, joka kuuluu kanervakasvien heimoon samoin kuin sen pikkuserkut atsaleat. Ne tarvitsevat omat ravinnetuotteet. Hevosenlantaturve on liian hyvää (Ph 6) alppiruusulle. Kanervakasvit ovat sopeutunut happamampiin kasvuolosuhteisiin.
Piha- ja puutarhakasvien harrastusviljely ovat parasta terapiaa kaikkiin vaivoihin. Pitää vain malttaa odottaa, että yöpakkaset loppuvat. Sitten vasta taimien tuodaan ikkunoilta istutuksiin.
Jukka Tuori
Huittinen