Jar­mo Vack­lin

Rä­kät­ti­ras­taat ovat hy­vin so­si­aa­li­sia lin­tu­ja ja viih­ty­vät tois­ten­sa seu­ras­sa niin pe­sin­tä­ai­ka­na kuin muut­to­ai­ka­na. Ke­säl­lä saat­taa pe­siä pa­ri­kym­men­tä­kin ras­tas­pa­ria ai­van pie­nel­lä alu­eel­la. Pe­sät saat­ta­vat ol­la vain muu­ta­mien met­rien pääs­sä toi­sis­taan. Tämä ko­lo­ni­ois­sa pe­si­mi­nen tuo tur­vaa lin­nuil­le muun mu­as­sa va­rik­sia, när­hiä ja ha­ra­koi­ta vas­taan. Muun mu­as­sa när­hi on to­del­la paha pe­sä­ros­vo, joka tu­ho­aa pik­ku­lin­nun pe­siä ai­van jär­jes­tel­mäl­li­ses­ti. Mo­net pie­net lin­nut ha­keu­tu­vat­kin pe­si­mään rä­kät­ti­ras­tas yh­dys­kun­taan tai sen lä­hel­le. Täl­lai­sia la­je­ja ovat muun mu­as­sa ur­pi­ai­nen ja vi­her­var­pu­nen.

Rä­kät­ti­ras­tas on alun­pe­rin erä­mai­den laji ja on vä­hi­tel­len le­vin­nyt koko Suo­meen. Sa­das­sa vuo­des­sa lä­hes nol­las­ta lin­tu on val­loit­ta­nut maan Han­gos­ta Uts­jo­el­le saak­ka. Voi­ma­kas le­vit­täy­ty­mi­nen al­koi vii­me so­tien jäl­keen. Täl­löin rä­kät­ti­ras­tai­ta pesi vain ai­van ete­läi­ses­sä Suo­mes­sa ja vain re­he­vim­mis­sä leh­dois­sa.

Rä­kät­ti­ras­tas on itäis­ten Tai­ga­met­sien laji, joka on työn­ty­nyt maa­han idäs­tä Ve­nä­jän suu­nal­ta. Ai­koi­naan Suo­mi ja Viro, sekä muut Bal­ti­an maat oli­vat ras­taan län­ti­sin­tä ra­jaa. Rä­kät­ti­ras­tas­kan­nat saa­vat var­mas­ti ny­kyi­sin­kin vah­vis­tuk­sia itäi­sis­tä kan­nois­ta.

En­nen lä­hes täy­sin erä­mai­den la­jis­ta on tul­lut ny­kyi­sin taa­ja­mien laji ja vain sa­tun­nai­sia pa­re­ja pe­sii enää syr­jäi­sil­lä met­sä­mail­la. On ar­vel­tu et­tä usein nämä met­sis­sä pe­si­vät yk­sit­täis­pa­rit ovat ol­leet La­pin mat­kaa­jia, jot­ka muut­to­säi­den huo­non­tu­es­sa ovat jää­neet pe­si­mään met­siin. La­pis­sa rä­kät­ti­ras­tas on vie­lä suu­rien met­sä­a­lu­ei­den laji.

Rä­kät­ti­ras­taan serk­ku lau­lu­ras­tas on teh­nyt suu­rin­piir­tein sa­man­lai­sen Suo­men val­loi­tuk­sen kuin rä­kät­ti­ras­tas­kin ja le­vin­nyt ai­na poh­joi­seen jää­me­ren ran­ni­kol­le saak­ka.

Rä­kät­ti­ras­taat ku­ten muut­kin ras­taat muut­ta­vat pal­jon öi­sin. Rä­kät­ti­ras­tas on Suo­men ras­tais­ta sel­vim­min myös päi­vä­muut­ta­ja ja kar­ke­as­ti ot­ta­en muut­to­par­vet puo­lit­tu­vat yö- ja päi­vä­muut­ta­ji­aan. Myös mus­ta­ras­taal­la on jon­kin ver­ran päi­vä­muut­toa. Enim­mäk­seen öi­sin muut­ta­vat muun mu­as­sa lau­lu­ras­taat. Mi­kä­li huo­no su­mui­nen muut­to­ke­li yl­lät­tää ras­taat, ne len­tä­vät täl­löin var­sin ma­ta­lal­la ja nii­den kut­su­ää­ni voi kuul­la tyy­nel­lä ke­lil­lä yö­tai­vaal­ta.

Rä­kät­ti­ras­taan syys­muut­to saat­taa toi­si­naan ve­näh­tää seu­raa­van vuo­den al­kuun. Myös muut ras­taat saat­ta­vat ve­nyt­tää muut­toa ai­na lop­pu­syk­syyn tai jopa tam­mi­kuul­le ja hel­mi­kuul­le­kin. Sil­ti juu­ri rä­kät­ti­ras­tas saat­taa jää­dä Suo­meen pit­käk­si ai­kaa tal­vel­la, jos on hyvä pih­la­jan­mar­ja­vuo­si. Rä­kät­ti­ras­tas ni­mit­täin jät­tää syk­syl­lä ke­säi­sen hyön­teis­ra­vin­non pois ja siir­tyy mar­jan­syö­jäk­si, jol­le kel­paa­vat niin puu­tar­ho­jen vii­ni­mar­jat kuin myös vil­lien pui­den, ku­ten tuo­mien ja pih­la­jien mar­jat. Kun pih­la­jan­mar­jat kyp­sy­vät, kil­pai­le­vat sa­mois­ta pih­la­jis­ta niin La­pis­ta tul­leet til­het kuin ras­taat, lä­hin­nä rä­kät­ti­ras­taat. Sen si­jaan serk­ku mus­ta­ras­tas on pa­rem­min per­so puu­tar­ho­jen ome­nil­le ja vii­ni­mar­joil­le.

Rä­kät­ti­ras­tai­ta ta­va­taan usein vie­lä hel­mi­kuul­la­kin eten­kin ete­läi­ses­sä Suo­mes­sa kym­me­ni­ä­tu­han­sia. Lin­nut siir­ty­vät sitä mu­kaan ete­läm­mäk­si kun poh­joi­ses­ta mar­jat käy­vät vä­hiin. Lin­nut ei­vät pa­laa poh­joi­seen kuin vas­ta maa­lis- ja huh­ti­kuus­sa.

Suu­ret, pih­la­jas­ta toi­seen kier­te­le­vät rä­kät­ti­ras­tas­par­vet muo­dos­tu­vat eri lin­nuis­ta kuin mitä alu­eel­la on ke­säl­lä pe­si­nyt. Kun rä­kät­ti­ras­tas on saa­nut poi­ka­set sii­vil­leen lin­nut ha­jaan­tu­vat eri suun­tiin. Usein on ta­val­lis­ta, et­tä rä­kät­ti­ras­taat te­ke­vät myös toi­sen poi­ku­een hei­nä­kuus­sa.

Ras­tai­den muut­to­ai­ka ve­nyy­kin use­al­le kuu­kau­del­le. Yleen­sä pää­muut­to on kui­ten­kin syys­kuus­sa ja lo­ka­kuus­sa.

Lä­hes kaik­ki rä­kät­ti­ras­taat jät­tä­vät Suo­men sitä mu­kaan kuin tal­vi ete­nee koh­ti ete­läis­tä­kin Suo­mea. Osa rä­kät­ti­ras­tais­ta len­tää koh­ti lou­nas­ta ja Ete­lä-Ruot­sia. Ete­lä-Ruot­sis­sa ras­tai­ta elää suu­rin jou­koin jo ym­pä­ri vuo­den. Ruot­sin li­säk­si ras­tai­ta tal­veh­tii myös Tans­kas­sa, Eng­lan­nis­sa ja muis­sa Poh­jan­me­ren val­ti­ois­sa. On tie­toa myös suo­ma­lais­ten ras­tai­den löy­ty­mi­ses­tä muun mu­as­sa Ita­li­as­ta.

Par­hai­ten ras­tais­ta on on­nis­tu­nut tal­veh­ti­maan Suo­mes­sa mus­ta­ras­tas. Tämä rä­kät­ti­ras­taan serk­ku tal­veh­tii ny­kyi­sin var­sin run­sain jou­koin Suo­mes­sa.

Usein kuu­lee­kin mus­ta­ras­taan kau­niin hui­lu­mai­sen soi­din­lau­lun jo hel­mi­kuus­sa. Osa mus­ta­ras­tais­ta mu­nii jo maa­lis­kuus­sa.

Suu­rin osa mus­ta­ras­tais­ta sil­ti muut­taa Suo­men ra­jo­jen ete­lä­puo­lel­le, mut­ta tu­le­vat jo hy­vis­sä ajoin ta­kai­sin.

Rä­kät­ti­ras­taat saa­pu­vat ta­kai­sin Suo­meen mus­ta­ras­tai­den jäl­keen.

Tal­veh­ti­mis­ta yrit­tä­vät toi­si­naan myös lau­lu­ras­tas ja ku­lo­ras­tas mut­ta enim­mäk­seen nämä yri­tyk­set ovat epä­on­nis­tu­neet. Näi­den la­jien ra­vin­to ei ole niin mo­ni­puo­lis­ta kuin mus­ta­ras­taal­la ja rä­kät­ti­ras­taal­la.