San­na Jääs­ke­läi­nen

Rei­no Brag­ge is­tah­taa Po­rin Te­at­te­rin kah­vi­laan haas­ta­tel­ta­vak­si hy­vin luon­te­vas­ti. Talo on hä­nel­le tut­tu, vaik­ka­kin lä­pi­käy­nyt ison re­mon­tin sen jäl­keen, kun Brag­ge jät­ti vuon­na 2007 te­at­te­rin­joh­ta­jan pes­tin Po­ris­sa ja siir­tyi Jy­väs­ky­län kau­pun­gin­te­at­te­rin joh­toon. Tie vei hä­net sit­tem­min ko­ti­kau­pun­kiin­sa Tam­pe­reen Te­at­te­rin joh­ta­jak­si, mis­tä pes­tis­tä mies jäi eläk­keel­le vii­si vuot­ta sit­ten.

– Olin il­moit­ta­nut jää­vä­ni eläk­keel­le ja seu­raa­ja­ni oli va­lit­tu. Kaik­ki näyt­ti hy­väl­tä, esi­tyk­set oli lop­puun­myy­ty, ajat­te­lin, et­tä kiva jät­tää te­at­te­ri hy­väs­sä kun­nos­sa. Ja sil­loin is­ki ko­ro­na. Jos en oli­si eh­ti­nyt en­nen ko­ro­naa il­moit­taa elä­köi­ty­mi­ses­tä­ni, en tie­ten­kään oli­si voi­nut vie­lä sii­nä koh­taa jää­dä pois.

Te­at­te­rin te­ke­mi­nen on Brag­gel­la ve­ris­sä ja niin­pä olo­neu­vok­se­na ole­mi­nen oli­si ol­lut ou­toa. Hän on­kin kier­tä­nyt eri puo­lil­la Suo­mea oh­jaa­mas­sa, teh­nyt muun mu­as­sa Rau­man te­at­te­ril­le jän­ni­tys­näy­tel­mä Mur­ha­lou­kun ja ko­me­di­an Rans­ka­lai­nen py­ja­ma. Mur­ha­louk­ku muis­te­taan hät­käh­dyt­tä­vän­kin yl­lät­tä­vis­tä kään­teis­tä ja yl­lä­tyk­siä on myös nyt lu­vas­sa, kun Brag­ge oh­jaa Po­riin Pu­do­tus­pe­lin. Näy­tel­mä saa en­si-il­tan­sa Po­rin Te­at­te­rin pie­nel­lä näyt­tä­möl­lä lau­an­tai­na 13. syys­kuu­ta.

"Pu­do­tus­pe­li – Grön­hol­min me­to­di" on ka­ta­lo­ni­a­lai­sen Jor­di Gal­ce­ran kir­joit­ta­ma psy­ko­lo­gi­nen jän­ni­tys­näy­tel­mä. Sii­nä suu­ri ruot­sa­lai­nen huo­ne­ka­lu­fir­ma on kut­su­nut työ­haas­tat­te­luun nel­jä kan­di­daat­tia. Jot­ta yh­tiö osai­si va­li­ta ha­ki­jois­ta par­haan, tar­vi­taan Grön­hol­min me­to­dia, joka ei ole va­lin­ta­me­net­te­lyis­tä se ta­val­li­sin. Oh­jeet teh­tä­viin tu­le­vat his­sil­lä ja tun­nel­ma ki­ris­tyy.

– Näy­tel­mä on täyn­nä yl­lä­tyk­siä, sen voin lu­va­ta, sa­noo Brag­ge.

Hän ke­huu myös Po­ris­sa va­ki­tui­sen hen­ki­lö­kun­nan ja näyt­te­li­jöi­den li­säk­si vie­rai­le­vien Juha Lindst­rö­min oi­val­ta­vaa la­vas­tus­ta ja Mar­jo Haa­pa­sa­lon pu­vus­tus­ta.

Jordi Galceran ”Pudotuspeli – Grönholmin metodi” on psykologinen jännitysnäytelmä, jossa suuri sisustusfirma hakee kaupallista johtajaa. Hyväpalkkaisen tehtävän hakuprosessissa on jäljellä enää neljä kandidaattia, jotka on kutsuttu paikalle ratkaisevaan haastatteluun yhtä aikaa. Jotta yhtiö osaisi valita hakijoista parhaan, tarvitaan Grönholmin metodia, joka ei ole valintamenettelyistä se tavallisin. Kuva: Porin Teatteri

Vii­me mar­ras­kuus­sa ta­sa­val­lan pre­si­dent­ti ni­mit­ti Rei­no Brag­gen te­at­te­ri­neu­vok­sek­si. Sen kun­ni­ak­si Tam­pe­reen kau­pun­ki jär­jes­ti sil­loi­sen por­mes­ta­ri Ka­ler­vo Kum­mo­lan joh­dol­la juh­la­lou­nas­ti­lai­suu­den.

– Tam­pe­reel­la kult­tuu­ria oi­ke­as­ti ar­vos­te­taan. Te­at­te­rit ei­vät ole tam­pe­re­lais­ten mie­les­tä tur­hia ku­lu­e­riä, vaan niis­tä ol­laan yl­pei­tä. Olen ol­lut nel­jäs­sä kau­pun­gis­sa te­at­te­rin­joh­ta­ja­na ja Tam­pe­re on niis­tä ai­noa, jos­sa ei ole tar­vin­nut päät­tä­jil­le tai kau­pun­ki­lai­sil­le pe­rus­tel­la te­at­te­rin ole­mas­sa­o­loa.

Hän tie­tää, et­tä myös po­ri­lai­set ovat te­at­te­ris­taan yl­pei­tä – ja syys­tä.

– On kult­tuu­ri­te­ko, et­tä hie­no te­at­te­ri­ra­ken­nus on nyt kun­nos­sa. Pää­näyt­tä­mö on kuin koru, hän sa­noo.

Rei­no Brag­ge on ko­toi­sin Nak­ki­las­ta. Hii­to­lais­ten van­hem­pien poi­ka­na hän ker­too tun­te­van­sa it­sen­sä enem­män kar­ja­lai­sek­si kuin sa­ta­kun­ta­lai­sek­si ja niin­pä nuo­ri Rei­no jät­ti Sa­ta­kun­nan no­pe­as­ti taak­seen nuo­re­na.

– Kä­vin ke­vääl­lä van­has­sa kou­lus­sa­ni en­sim­mäis­tä ker­taa 50 vuo­teen rie­mu­y­li­op­pi­las­juh­lis­sa. Pi­din pu­heen­kin, hän ker­too.

– En­nen ko­ro­naa olin ryh­mä­mat­kal­la Pie­ta­ris­sa ja oli jän­nä ko­ke­mus, kun juna saa­pui Vii­pu­rin ase­mal­le. Ym­mär­sin, et­tä tääl­lä äi­ti ja isä os­ti­vat kih­lat. Ym­mär­sin, et­tä tämä on se mie­len­mai­se­ma, et­tä "voi jos ker­ra viel pää­sis kot­tii..." Eh­kä se on syy juu­ret­to­muu­den tun­tee­seen, hän poh­tii.

Brag­ge asuu Tam­pe­reel­la ja mök­kei­lee Päl­kä­neel­lä. Hän ker­too täyt­tä­vän­sä en­si vuon­na 70.

– Olen on­nel­li­sen sii­tä, et­tä olen saa­nut teh­dä te­at­te­ria laa­jas­ti ja ol­lut mu­ka­na mo­nes­sa – ja olen edel­leen. Viih­dyn vai­mon ja koi­ran kans­sa mö­kil­lä, mut­ta on kiva puu­ha­ta muu­ta­kin kuin lais­ko­tel­la.

Hän oh­jaa tänä syk­sy­nä myös Rau­man te­at­te­riin An­sa-näy­tel­män, joka saa en­si-il­tan­sa lo­ka­kuus­sa. Rau­mal­le on jo so­vit­tu­na myös seu­raa­va oh­jaus­työ kah­den vuo­den pää­hän. Sii­hen vä­liin si­joit­tuu vie­lä ava­jais­näy­tel­män oh­jaus Jy­väs­ky­län kau­pun­gin­te­at­te­rin par­hail­laan re­mon­toi­ta­val­le pie­nel­le näyt­tä­möl­le vuo­den ku­lut­tua.