Pertti Koiviston Eino-isä lähti sotaan, eikä palannut – Isän tarinaan voi nyt tutustua Ulvilan kirjaston näyttelyssä
Vitriininäyttely kertoo kahden sotaan lähteneen tarinan.
Sanna Jääskeläinen
– Kyllä tämä on herkistävä hetki.
Näin luonnehti Ulvilan kirjaston näyttelyn avajaisten tunnelmaa Pertti Koivisto. Hänen isänsä Eino Koivisto on toinen niistä sotaan lähteneistä, joiden tarina kerrotaan Ulvilan sotaveteraanien perinneyhdistyksen kokoamassa näyttelyssä.
– On äärettömän hienoa, että heitä muistellaan. Ilman heitä ja suuria menetyksiä ei meillä olisi näitä oloja, Pertti Koivisto jatkaa.
Toinen näyttelyn hahmoista on Arvi Suilama, joka toimi sittemmin myös Ulvilan nimismiehenä.
Eino Koiviston tarina on surullisempi. Sen kertoi näyttelyn avajaisyleisölle Pertti Koiviston vävypoika Teijo Valtanen, joka on kirjoittanut tarinan aikoinaan Ulvilan Kotiseutulehteen. Koskettava tarina syntyi, kun Eino Koiviston leski Esteri Koivisto kertoi muistojaan Valtaselle.
– Minulle äiti ei koskaan halunnut puhua niistä ajoista. Ehkä olin liian lähellä. Mutta historiaa opiskellut Teijo sai äidin muistelemaan, Pertti kertoo.
Ulvilan nykyisen taksiaseman kulmilla oli talo, josta Eino Koivisto lähti talvisotaan. Vain 26-vuotiaana, 7.7.1941, hän katosi jatkosodassa. Koivisto oli tuolloin mukana vaarallisessa vanginsieppaustehtävässä, jossa oli tarkoitus päästä huomaamattomasti vihollisen linjoille, siepata vanki ja palata sovittuun paikkaan. Tehtävä epäonnistui, eikä Koivisto palannut. Vaikka alue myöhemmin saatiin suomalaisten haltuun, ei Koivistosta löytynyt jälkeäkään. Hänet merkittiin taistelussa kadonneeksi.
Nuoresta iästään huolimatta alkujaan Laviasta kotoisin oleva Eino Koivisto oli jo saavuttanut mainetta. Häneltä oli jo julkaistu muutamia kirjoja ja runoja, kun hän voitti vuonna 1939 järjestetyn kilpailun, jossa etsittiin uutta Satakunnan maakuntalaulua. Satakunnan lakeudelle -niminen teksti vakuutti Satakunnan Nuorisoliiton tuomariston. Muutenkin elämä hymyili, Eino oli mennyt edellisenä vuonna naimisiin Esteri Nurmen kanssa, perheenlisäystä oli tulossa ja molemmilla oli työpaikka Friitalan nahkatehtaalla.
Sitten syttyi toinen maailmansota. Eino Koivisto sijoitettiin ns. porilaispataljoonaan. Summan taistelut jättivät jälkensä Koivistoon, joka kirjoitti muistorunon Summan ilta. Runon viimeinen säe kuuluu näin:
"Niin monelta sankarilta
tie käynyt on kunniaan
– On Summan kentillä ilta
ja pimeys kattaa maan."
Välirauhan aikaan Koivisto sai viettää aikaa kotona vaimonsa ja poikansa kanssa. Sitten kutsui jatkosota, jonka alkuvaiheissa Koivisto katosi. Vuodet olivat läheisille raskaita, sillä katoaminen antoi toivon elää lesken sydämessä.
Koiviston vaiheista kirjoittanut Teijo Valtanen muistuttaa, että jokainen ihminen on tarinan arvoinen.
– Kuunnelkaa vanhempienne, jos mahdollista isovanhempienne ja isoisovanhempienne tarinoita niin kauan kuin on mahdollista. Heillä on arvokkaita kokemuksia. Jos ette nyt arvosta niitä, niin varmasti tulee aika, jolloin niitä arvostatte, hän kirjoittaa Koiviston tarinan lopputeksteissä.
Lähteet: Ulvilan kirjaston vitriininäyttely, Pertti Koiviston haastattelu, Teijo Valtasen artikkeli Ulvilan Kotiseutulehdessä 2001.
Näyttelyssä kerrotaan muun muassa sodan vaiheista ja siitä, miten Eino Koivisto katosi taistelussa.
Itsenäisyyspäivänä kynttiläkulkue
Ulvilan sotaveteraanien perinneyhdistys vie Ulvilan sankarihaudalle kynttilälyhdyt jokaiselle haudalle itsenäisyyspäivänä ja jouluaattona. Kaikki kiinnostuneet voivat tulla mukaan kynttiläkulkueeseen, joka lähtee Ulvilan seurakuntakeskuksen luota itsenäisyyspäivänä kello 9.40 ja jouluaattona kello 13.40.


