San­na Jääs­ke­läi­nen

– Kyl­lä tämä on her­kis­tä­vä het­ki.

Näin luon­neh­ti Ul­vi­lan kir­jas­ton näyt­te­lyn ava­jais­ten tun­nel­maa Pert­ti Koi­vis­to. Hä­nen isän­sä Ei­no Koi­vis­to on toi­nen niis­tä so­taan läh­te­neis­tä, joi­den ta­ri­na ker­ro­taan Ul­vi­lan so­ta­ve­te­raa­nien pe­rin­neyh­dis­tyk­sen ko­ko­a­mas­sa näyt­te­lys­sä.

– On ää­ret­tö­män hie­noa, et­tä hei­tä muis­tel­laan. Il­man hei­tä ja suu­ria me­ne­tyk­siä ei meil­lä oli­si näi­tä olo­ja, Pert­ti Koi­vis­to jat­kaa.

Toi­nen näyt­te­lyn hah­mois­ta on Ar­vi Sui­la­ma, joka toi­mi sit­tem­min myös Ul­vi­lan ni­mis­mie­he­nä.

Ei­no Koi­vis­ton ta­ri­na on su­rul­li­sem­pi. Sen ker­toi näyt­te­lyn ava­jai­sy­lei­söl­le Pert­ti Koi­vis­ton vä­vy­poi­ka Tei­jo Val­ta­nen, joka on kir­joit­ta­nut ta­ri­nan ai­koi­naan Ul­vi­lan Ko­ti­seu­tu­leh­teen. Kos­ket­ta­va ta­ri­na syn­tyi, kun Ei­no Koi­vis­ton les­ki Es­te­ri Koi­vis­to ker­toi muis­to­jaan Val­ta­sel­le.

– Mi­nul­le äi­ti ei kos­kaan ha­lun­nut pu­hua niis­tä ajois­ta. Eh­kä olin lii­an lä­hel­lä. Mut­ta his­to­ri­aa opis­kel­lut Tei­jo sai äi­din muis­te­le­maan, Pert­ti ker­too.

Ul­vi­lan ny­kyi­sen tak­si­a­se­man kul­mil­la oli talo, jos­ta Ei­no Koi­vis­to läh­ti tal­vi­so­taan. Vain 26-vuo­ti­aa­na, 7.7.1941, hän ka­to­si jat­ko­so­das­sa. Koi­vis­to oli tuol­loin mu­ka­na vaa­ral­li­ses­sa van­gin­siep­paus­teh­tä­väs­sä, jos­sa oli tar­koi­tus pääs­tä huo­maa­mat­to­mas­ti vi­hol­li­sen lin­joil­le, sie­pa­ta van­ki ja pa­la­ta so­vit­tuun paik­kaan. Teh­tä­vä epä­on­nis­tui, ei­kä Koi­vis­to pa­lan­nut. Vaik­ka alue myö­hem­min saa­tiin suo­ma­lais­ten hal­tuun, ei Koi­vis­tos­ta löy­ty­nyt jäl­ke­ä­kään. Hä­net mer­kit­tiin tais­te­lus­sa ka­don­neek­si.

Nuo­res­ta iäs­tään huo­li­mat­ta al­ku­jaan La­vi­as­ta ko­toi­sin ole­va Ei­no Koi­vis­to oli jo saa­vut­ta­nut mai­net­ta. Hä­nel­tä oli jo jul­kais­tu muu­ta­mia kir­jo­ja ja ru­no­ja, kun hän voit­ti vuon­na 1939 jär­jes­te­tyn kil­pai­lun, jos­sa et­sit­tiin uut­ta Sa­ta­kun­nan maa­kun­ta­lau­lua. Sa­ta­kun­nan la­keu­del­le -ni­mi­nen teks­ti va­kuut­ti Sa­ta­kun­nan Nuo­ri­so­lii­ton tuo­ma­ris­ton. Muu­ten­kin elä­mä hy­myi­li, Ei­no oli men­nyt edel­li­se­nä vuon­na nai­mi­siin Es­te­ri Nur­men kans­sa, per­heen­li­säys­tä oli tu­los­sa ja mo­lem­mil­la oli työ­paik­ka Frii­ta­lan nah­ka­teh­taal­la.

Sit­ten syt­tyi toi­nen maa­il­man­so­ta. Ei­no Koi­vis­to si­joi­tet­tiin ns. po­ri­lais­pa­tal­joo­naan. Sum­man tais­te­lut jät­ti­vät jäl­ken­sä Koi­vis­toon, joka kir­joit­ti muis­to­ru­non Sum­man il­ta. Ru­non vii­mei­nen säe kuu­luu näin:

"Niin mo­nel­ta san­ka­ril­ta

tie käy­nyt on kun­ni­aan

– On Sum­man ken­til­lä il­ta

ja pi­meys kat­taa maan."

Vä­li­rau­han ai­kaan Koi­vis­to sai viet­tää ai­kaa ko­to­na vai­mon­sa ja poi­kan­sa kans­sa. Sit­ten kut­sui jat­ko­so­ta, jon­ka al­ku­vai­heis­sa Koi­vis­to ka­to­si. Vuo­det oli­vat lä­hei­sil­le ras­kai­ta, sil­lä ka­to­a­mi­nen an­toi toi­von elää les­ken sy­dä­mes­sä.

Koi­vis­ton vai­heis­ta kir­joit­ta­nut Tei­jo Val­ta­nen muis­tut­taa, et­tä jo­kai­nen ih­mi­nen on ta­ri­nan ar­voi­nen.

– Kuun­nel­kaa van­hem­pien­ne, jos mah­dol­lis­ta iso­van­hem­pien­ne ja isoi­so­van­hem­pien­ne ta­ri­noi­ta niin kau­an kuin on mah­dol­lis­ta. Heil­lä on ar­vok­kai­ta ko­ke­muk­sia. Jos et­te nyt ar­vos­ta nii­tä, niin var­mas­ti tu­lee ai­ka, jol­loin nii­tä ar­vos­tat­te, hän kir­joit­taa Koi­vis­ton ta­ri­nan lop­pu­teks­teis­sä.

Läh­teet: Ul­vi­lan kir­jas­ton vit­rii­ni­näyt­te­ly, Pert­ti Koi­vis­ton haas­tat­te­lu, Tei­jo Val­ta­sen ar­tik­ke­li Ul­vi­lan Ko­ti­seu­tu­leh­des­sä 2001.

Näyttelyssä kerrotaan muun muassa sodan vaiheista ja siitä, miten Eino Koivisto katosi taistelussa.

It­se­näi­syys­päi­vä­nä kynt­ti­lä­kul­kue

Ul­vi­lan so­ta­ve­te­raa­nien pe­rin­neyh­dis­tys vie Ul­vi­lan san­ka­ri­hau­dal­le kynt­ti­lä­lyh­dyt jo­kai­sel­le hau­dal­le it­se­näi­syys­päi­vä­nä ja jou­lu­aat­to­na. Kaik­ki kiin­nos­tu­neet voi­vat tul­la mu­kaan kynt­ti­lä­kul­ku­ee­seen, joka läh­tee Ul­vi­lan seu­ra­kun­ta­kes­kuk­sen luo­ta it­se­näi­syys­päi­vä­nä kel­lo 9.40 ja jou­lu­aat­to­na kel­lo 13.40.