Pau­lii­na Vil­pak­ka

Tänä ke­sä­nä ui­ma­paik­ko­jen lä­hel­tä piti -ti­lan­teis­sa ja on­net­to­muuk­sis­sa on ol­lut mu­ka­na myös usei­ta maa­han­muut­ta­ja­taus­tai­sia hen­ki­löi­tä. Tämä saa rau­ma­lai­sen Wa­lid Man­sou­rin miet­te­li­ääk­si. Man­sour on am­ma­til­taan ara­bi­an­kie­len tulk­ki ja ta­paa työs­sään maa­han­muut­ta­nei­ta jo heti ko­tou­tu­mi­sen al­ku­vai­hees­sa. Hän eh­dot­taa, et­tä ai­na­kin hä­tä­ti­lan­teis­sa toi­mi­mis­ta voi­tai­siin opet­taa maa­han­muut­ta­jil­le pe­rus­teel­li­sem­min. Hän ar­ve­lee, et­tä mo­ni­kaan ei tie­dä kuin­ka toi­mia sil­loin, kun on­net­to­muus ta­pah­tuu. Ko­tou­tu­jil­le voi­tai­siin esi­mer­kik­si opet­taa, mit­kä asi­at hä­tä­nu­me­roon soit­ta­es­sa pi­tää ker­toa.

– Et­tei vain huu­de­ta pu­he­li­meen ”apua, apua”, Man­sour sa­noo.

Man­sour to­te­aa, et­tä se­kin on kult­tuu­ri­ky­sy­mys, mi­ten on­net­to­muus­ti­lan­teis­sa re­a­goi­daan: esi­mer­kik­si no­pe­aan toi­min­taan tot­tu­neel­le ara­bi­taus­tai­sel­le hen­ki­löl­le voi ol­la häm­men­tä­vää, kun Suo­mes­sa am­bu­lans­sin hen­ki­lö­kun­ta ky­se­lee en­sin rau­hal­li­ses­ti, mitä on ta­pah­tu­nut. Hän it­se kan­nus­taa asi­ak­kai­taan la­taa­maan ai­na pu­he­li­meen 112-so­vel­luk­sen, jos­ta hä­tä­kes­kus saa sel­vil­le ai­na­kin soit­ta­jan si­jain­nin.

Walid Mansour kannustaa asiakkaitaan latamaan puhelimeen 112-sovelluksen hätätilanteita varten. Kuva: Pauliina Vilpakka

Walid Mansour kannustaa asiakkaitaan latamaan puhelimeen 112-sovelluksen hätätilanteita varten. Kuva: Pauliina Vilpakka

Man­sour on ko­toi­sin Egyp­tin Kai­ros­ta. Hän ker­too, et­tä siel­lä tai yli­pää­tään Lähi-idäs­sä, ui­ma­o­pe­tus ei kuu­lu kou­lun­käyn­tiin. Se, et­tä Suo­mes­sa se kuu­luu, on mo­nel­le yl­lä­tys. Asi­ak­kai­den­sa hän ko­kee ole­van kui­ten­kin hy­vin kiin­nos­tu­nei­ta las­ten ui­ma­kou­luun lait­ta­mi­ses­ta. Hän ar­ve­lee, et­tä suu­rin osa van­hem­mis­ta ha­lu­ai­si tar­jo­ta lap­sil­leen ui­ma­kou­lu­tus­ta, kun­han se ta­pah­tuu hei­dän eh­doil­laan. Mut­ta esi­mer­kik­si suo­ma­lai­sen ui­ma­hal­lin pu­ku­huo­ne on usein lii­kaa ih­mi­sil­le, joi­den kult­tuu­ris­sa ei ol­la il­man vaat­tei­ta edes toi­sen per­heen­jä­se­nen näh­den. Tul­kin työs­sään Man­sour koh­taa usein ti­lan­tei­ta, jois­sa maa­han­muut­ta­ja­taus­tai­nen per­he ha­lu­ai­si, et­tä lap­si jät­tää kou­lun ui­ma­hal­li­vie­rai­lut vä­liin juu­ri täs­tä syys­tä. Jos­kus ti­lan­ne rat­kais­taan esi­mer­kik­si si­ten, et­tä lap­si saa tul­la pu­ku­huo­nee­seen vii­mei­se­nä, kun luok­ka­ka­ve­rit ovat jo men­neet eteen­päin.

Man­sour huo­maut­taa, et­tei täs­sä asi­as­sa ole kyse niin­kään us­kon­nos­ta, vaan kult­tuu­ris­ta. Kun on jo­hon­kin tot­tu­nut lap­suu­des­ta as­ti, toi­sen­lai­nen toi­min­ta­ta­pa tun­tuu vaan lii­an ou­dol­ta. Sen hän tie­tää omas­ta ko­ke­muk­ses­taan. Hän ei it­se­kään ole ha­lun­nut men­nä Suo­mes­sa ui­ma­hal­liin, ei­kä ui, mut­ta naut­tii ke­säi­sin ran­nal­la is­tus­ke­lus­ta muun mu­as­sa Meri-Rau­man mai­se­mis­sa.

Man­sour on asu­nut Suo­mes­sa 18-vuot­ta. Hä­nen ker­too syn­nyin­maas­saan Egyp­tis­sä suu­rim­man osaan ih­mis­tä ole­van ui­ma­tai­toi­sia, mut­ta yleen­sä ui­maan ei opi­ta ui­ma­kou­lus­sa, vaan ys­tä­vien tai per­heen­jä­sen­ten opet­ta­ma­na. Ke­säi­sin egyp­ti­läi­set suun­taa­vat san­koin jou­koin me­ren ran­nal­le lo­mai­le­maan ja vii­len­ty­mään. Mut­ta ui­maan pai­kal­li­set ih­mi­set me­ne­vät mie­lui­ten sul­je­tuil­la, yk­si­tyi­sil­lä ui­ma­ran­noil­la, joi­ta ym­pä­röi­vät ai­dat. Usein nai­set käyt­tä­vät pit­kä­hi­hai­sia ui­ma-asu­ja.

Man­sour poh­tii, et­tä län­si­mai­nen ran­ta­pu­keu­tu­mi­nen ja ui­ma­hal­li­kult­tuu­ri ovat ara­bi­mais­ta tu­le­vil­le usein jon­kin­lai­nen kult­tuu­ris­hok­ki. Uu­sien tu­li­joi­den kans­sa hän käy­kin ai­na läpi suo­ma­lais­ta kult­tuu­ria ja sii­nä ohes­sa myös muun mu­as­sa pu­keu­tu­mi­sen ero­ja. Man­sour toi­voo, et­tä heti ko­tou­tu­mi­sen al­ku­vai­hees­sa maa­han­muut­ta­vil­le tar­jot­tai­siin vie­lä pe­rus­teel­li­sem­min tie­toa, vaik­ka ko­ko­nai­nen kurs­si suo­ma­lai­sen yh­teis­kun­nan toi­min­ta­ta­vois­ta ja kult­tuu­ris­ta. Näin voi­tai­siin lie­vit­tää uu­sien tu­li­joi­den kult­tuu­ris­hok­kia ja vält­tää mo­nia on­gel­mia, jot­ka Man­sou­rin ko­ke­muk­sen mu­kaan usein joh­tu­vat tie­don puut­tees­ta.

Po­riin suun­ni­tel­laan maa­han­muut­ta­ja­nai­sil­le suun­nat­tua ui­ma­o­pe­tus­ta

Po­riin on suun­nit­teil­la maa­han­muut­ta­ja­nai­sil­le suun­nat­tua ui­ma­o­pe­tus­ta. Asi­aa edis­tää Suo­men Mo­ni­kult­tuu­ri­nen Lii­kun­ta­liit­to Fimu ry, joka on aut­ta­nut käyn­nis­tä­mään vas­taa­vaa toi­min­taa mo­nis­sa kau­pun­geis­sa ym­pä­ri Suo­men.

Seit­se­män ker­ran mit­tai­set ai­kuis­ten ja tei­ni­tyt­tö­jen al­keis­kurs­sit si­joit­tui­si­vat en­si syk­syyn. Paik­ka ei ole vie­lä var­mis­tu­nut ja par­hail­laan kar­toi­te­taan yk­si­tyi­siä al­tai­ta Po­rin kes­kus­tan alu­eel­ta. Myös Meri-Po­rin ui­ma­hal­lia poh­di­taan vaih­to­eh­to­na. Pin­nal­la-hank­keen pro­jek­ti­pääl­lik­kö Riit­ta Lat­vio ker­too, et­tä kurs­sil­la ede­tään osal­lis­tu­jien ta­son mu­kaan:

– Jos on esi­mer­kik­si ve­si­pel­koa, en­sin to­tu­tel­laan ve­teen ja ope­tel­laan ta­sa­pai­non hal­lin­taa ve­des­sä. Lo­pul­ta voi­daan pääs­tä kel­lun­nan ja liu’un har­joit­te­luun.

Lat­vio li­sää, et­tä seit­se­män ker­taa ei vie­lä rii­tä ui­ma­tai­toon as­ti, mut­ta use­am­man jak­son jäl­keen voi­daan näh­dä jo mer­kit­tä­vi­ä­kin tu­lok­sia. Esi­mer­kik­si Tam­pe­reel­la kol­men vas­taa­van ui­ma­o­pe­tus­jak­son jäl­keen hen­ki­lö, joka oli alun pe­rin ve­si­pel­koi­nen, pys­tyi ui­maan ui­ma­tai­don mää­ri­tel­män mu­kai­ses­ti 200 met­riä.

– Tam­pe­re on ol­lut muu­ten­kin po­si­tii­vi­nen ko­ke­mus. Siel­lä on ol­lut nais­ten vuo­ro ui­ma­hal­lis­sa jo kak­si­kym­men­tä vuot­ta, mut­tei heil­le suun­nat­tua ui­ma­o­pe­tus­ta. Nyt moni nai­sis­ta on jo os­ta­nut vuo­si­kor­tin ui­ma­hal­liin ja saa­nut sa­mal­la en­sim­mäi­sen har­ras­tuk­sen­sa. Hen­ki­lö­kun­ta­kin on tyy­ty­väi­nen, kun osa nais­ten­vuo­ro­lai­sis­ta pys­tyy ui­maan jo mat­kaa pit­käs­sä al­taas­sa, ei­vät­kä kaik­ki enää olei­le ma­ta­las­sa al­taas­sa.

Kuvituskuva: SV arkisto

Kuvituskuva: SV arkisto

Hän ar­vi­oi, et­tä moni mus­li­mi­taus­tai­nen nai­nen jää joko ko­ko­naan il­man ui­ma­o­pe­tus­ta, tai lo­pet­taa ui­mi­sen vii­meis­tään tei­ni-iäs­sä. Maa­han­muut­ta­ja­nais­ten opet­ta­mi­nen ui­maan on Lat­vi­on mie­les­tä tär­ke­ää sik­si­kin, et­tä sil­loin he myös hel­pom­min in­nos­tu­vat vie­mään omia lap­si­aan ui­ma­o­pe­tuk­seen.

– Kyl­lä se niin on, et­tä kun sin­ne ui­ma­tai­don ää­rel­le pää­see, se mo­nes­ti le­vi­ää myös koko per­hee­seen. Moni nai­sis­ta on ker­to­nut kurs­sil­le osal­lis­tu­mi­sen mo­ti­vaa­ti­ok­seen, et­tä sit­ten on hel­pom­pi myös opet­taa lap­sia ui­maan ja vie­dä hei­tä ve­den ää­rel­le.

Po­ris­sa maa­han­muut­ta­ja­taus­tais­ten nais­ten al­kei­sui­ma­o­pe­tus­ta suun­ni­tel­laan yh­teis­työs­sä pai­kal­lis­ten toi­mi­joi­den kans­sa. Mu­ka­na ovat Sa­ta­kun­nan Mo­ni­kult­tuu­riyh­dis­tys, Po­rin Lii­kun­ta­pal­ve­lui­den Jo­kai­sel­la on oi­keus liik­kua -han­ke, In­ter­na­ti­o­nal Hou­se Pori, Po­rin Pu­nai­sen Ris­tin vas­taa­not­to­kes­kus ja Uin­tik­lu­bi Ne­reus.