Pau­lii­na Vil­pak­ka

Lin­nun len­tä­mi­nen ik­ku­naa päin on to­den­nä­köi­ses­ti ih­mi­sen ai­heut­ta­mis­ta lin­tu­jen kuo­le­man­syis­tä se mer­kit­tä­vin. Ik­ku­naan tör­mää­mi­siä ta­pah­tuu Suo­mes­sa mil­joo­nia vuo­sit­tain. Bird­Li­fen suo­je­lu­a­si­an­tun­ti­ja Aa­po Sal­me­la ker­too, et­tä eni­ten tör­mäyk­siä ta­pah­tuu kä­sil­lä ole­vaan vuo­de­nai­kaan, eli syk­syi­sin. Sil­loin me­neil­lään on muut­to­ai­ka, jo­ten lin­tu­ja on pal­jon liik­keel­lä. Kaik­kein alt­tiim­pia la­siin len­tä­mi­sil­le ovat nuo­ret lin­nut.

Kaik­ki ik­ku­naan tör­mäyk­set ei­vät ole tap­pa­via, vaan usein lin­tu vain pö­ker­tyy ja het­ken ku­lut­tua to­ke­nee taas len­to­kun­toi­sek­si. Jos ik­ku­na­la­sis­sa pau­kah­taa, Sal­me­la ke­hot­taa ih­mis­tä käy­mään kat­so­mas­sa, kuin­ka tör­mäyk­ses­sä kävi.

– Kan­nat­taa het­ki kat­sel­la, hen­git­tää­kö lin­tu vie­lä. Jos se on elos­sa, sitä voi yrit­tää aut­taa nos­ta­mal­la sen tur­val­li­sem­paan paik­kaan toi­pu­maan, esi­mer­kik­si pus­kan juu­rel­le pois au­ke­al­ta pai­kal­ta, tai laa­ti­kos­sa het­kek­si si­sä­ti­loi­hin. Het­ken pääs­tä voi ko­keil­la, läh­ti­si­kö se sii­tä it­se len­tä­mään, hän neu­voo.

Eniten ikkunaan törmäämisiä tapahtuu lintujen muuttoaikaan syksyisin, kun lintuja on paljon liikkeellä. Kuvassa vihervarpunen. Kuva: Maarit Kautto

Eniten ikkunaan törmäämisiä tapahtuu lintujen muuttoaikaan syksyisin, kun lintuja on paljon liikkeellä. Kuvassa vihervarpunen. Kuva: Maarit Kautto

Lin­nut ei­vät hah­mo­ta la­si­pin­to­ja es­tei­nä. Ne nä­ke­vät mai­se­man hei­jas­tu­van ik­ku­nan pin­nas­ta, ereh­ty­vät luu­le­maan sitä to­del­li­sek­si ja yrit­tä­vät len­tää ik­ku­nas­ta läpi. Sal­me­la ker­too ylei­sim­piä ko­ti­kons­te­ja, joil­la lin­tu­jen tör­mää­mis­tä ik­ku­naan voi yrit­tää es­tää.

– Jos on sel­lai­nen tila, jos­sa ei sään­nöl­li­ses­ti it­se oles­ke­le, voi pi­tää ver­ho­ja tai sä­le­kaih­ti­mia kiin­ni. Se­kin aut­taa jo yl­lät­tä­vän pal­jon, Sal­me­la sa­noo.

Myös ik­ku­noi­den pe­se­mät­tä jät­tä­mi­nen voi aut­taa, sil­lä sil­loin hei­jas­tus vä­he­nee, ja aut­taa lin­tu­ja hah­mot­ta­maan pa­rem­min, et­tä edes­sä on es­te. Sen si­jaan, jos ik­ku­na, jo­hon lin­nut eni­ten tör­mäi­le­vät si­jait­see pa­raa­ti­pai­kal­la olo­huo­nees­sa, to­den­nä­köi­ses­ti edel­lä mai­ni­tut kei­not ei­vät tule ky­sy­myk­seen. Sil­loin tar­vi­taan apu­vä­li­nei­tä.

– La­siin voi ko­keil­la teh­dä eri­lai­sia ku­vi­oin­te­ja. On ole­mas­sa esi­mer­kik­si UV-tus­se­ja, joi­den jäl­ki on ih­mis­sil­mäl­le nä­ky­mä­tön­tä, mut­ta lin­nut nä­ke­vät sen, Sal­me­la ker­too.

Mark­ki­noil­la on myös hau­kan muo­toi­sia tar­ro­ja, joi­ta voi lii­ma­ta ik­ku­na­la­siin. Sal­me­la huo­maut­taa, et­tä tar­rat voi­vat aut­taa, jos nii­tä on la­sis­sa tar­peek­si mon­ta ja ti­he­äs­ti. Mut­ta lin­tu ei ym­mär­rä, et­tä tar­ra esit­tää hauk­kaa, ei­kä sik­si pel­kää sitä. Tar­ro­jen teho pe­rus­tuu sii­hen, et­tä ne vä­hen­tä­vät la­sin hei­jas­ta­vuut­ta, eli tar­ra voi­si ol­la pe­ri­aat­tees­sa min­kä muo­toi­nen ta­han­sa.

– Yk­si vaih­to­eh­to on myös, et­tä sii­hen ik­ku­nan ul­ko­puo­lel­le ri­pus­taa vaik­ka kuk­ka-amp­pe­lei­ta tai jo­tain muu­ta vas­taa­vaa. Ne­kin aut­ta­vat, Sal­me­la vink­kaa.

Hän jat­kaa, et­tä oi­ke­as­taan mel­kein mikä ta­han­sa, mitä ri­pus­te­taan tar­peek­si lä­hel­le ik­ku­naa on hyö­dyk­si. Muun mu­as­sa kau­pois­sa myy­tä­vät jää­pui­kon muo­toi­set spi­raa­li­pe­lot­teet tai välk­ky­vät cd-le­vyt ovat hy­viä. Ne aut­ta­vat lin­tua hah­mot­ta­maan, et­tä edes­sä on es­te, ja ai­na­kin vä­hän hi­das­ta­maan vauh­tia. La­sin si­sä­puo­lel­la ole­vat ko­ris­teet ja ik­ku­naan lai­te­tut as­kar­te­lut ei­vät vält­tä­mät­tä tuo sa­maa te­hoa, sil­lä ik­ku­nan ul­ko­puo­li hei­jas­taa edel­leen. Sik­si pe­lot­tei­den tu­li­si ol­la ik­ku­nan ul­ko­puo­lel­la.

Pöl­lö-pat­sai­ta ja hauk­ka­lei­jo­ja Sal­me­la pi­tää jok­seen­kin hyö­dyt­tö­mi­nä.

– Ai­ka mo­net lin­tu­la­jit op­pi­vat äk­kiä, et­tei niis­tä ole mi­tään vaa­raa, ja et­tä pai­kal­laan ole­va esi­ne ei ole mi­kään uh­ka. Niit­ten kar­ko­tus­te­ho on ai­ka ra­jal­li­nen.

Ny­ky­ään maa­il­mal­la lin­tu­ja huo­mi­oi­daan ra­ken­ta­mi­ses­sa käyt­tä­mäl­lä lin­tu­ys­tä­väl­lis­tä la­sia. Se on ku­vi­oi­tu niin, et­tä lin­tu ky­ke­nee hah­mot­ta­maan sen es­teek­si. Lin­tu­ys­tä­väl­li­sen la­sin käyt­tä­mi­nen on pa­kol­lis­ta mo­nis­sa suur­kau­pun­geis­sa, jois­sa on iso­ja pil­ven­piir­tä­jiä ja pal­jon muut­to­lin­tu­ja.

– Siel­lä on usein jo kau­pun­gin mää­räyk­sis­sä­kin, et­tä asia pi­tää huo­mi­oi­da ra­ken­nus­vai­hees­sa. Jon­kin ver­ran näi­tä on Suo­mes­sa­kin käy­tet­ty ja esi­mer­kik­si Hel­sin­gis­sä on ole­mas­sa lin­tu­tur­val­li­sen ra­ken­ta­mi­sen oh­je, Sal­me­la ker­too.