Kotisoihtu kuvaa Kuunan kasvua – porilaisen opettajan esikoiskirja yhdistää maagisen realismin, tähtitaivaan ja ihmisyyden kasvutarinaksi
Annina Lönnberg
Esikoiskirjansa julkaissut Porissa asuva Tatu Mäenpää toivoo, että lukija tuntisi maailman muutaman millin isommaksi luettuaan hänen kirjansa Kotisoihtu. Kirjailija on sijoittanut esikoisteoksensa fantasiamaailmaan, jossa lukija pystyy itse mielikuvituksensa avulla sijoittamaan tarinan sellaiseen aikakauteen, mikä hänestä tuntuu siihen parhaalta, ja mihin mielikuvat vievät.
– Kirja on kuitenkin kasvutarina sekä henkilödraamaa. Kuvailisin sen olevan maagista realismia, Mäenpää sanoo.
Hänen mielestään tärkeintä on ihmisyys.
– Sekä se, miten kukin tarinan henkilö vaikuttaa toiseen henkilöhahmoon tai sen kasvuun, ja kuinka tarina siitä kehittyy eteenpäin, hän miettii.
Kotisoihtu julkaistiin viime tammikuussa omakustanteena. Sen syntytarina alkoi kuitenkin jo vuonna 2023, jolloin Mäenpää aloitti kirjan työnimellä Tähtisilmä ja Kassiopeia. Mäenpää työskentelee päivätöissään Länsi-Porin koulussa biologian ja maantiedon opettajana ja kesällä hänellä oli oivallisesti aikaa luoda tarinaansa. Ensimmäisen kirjoituskesän ja -syksynkin jälkeen kirja jäi tauolle sairausloman vuoksi. Mutta sairausloman loppuvaiheessa kirjoittaminen toi suuresti toivottua sisältöä ja rytmiä sairauslomalla vietettyihin päiviin.
– En haluaisi tehdä mitään muuta työtä, vaan koen opettajana yläkoululaisille olevani juuri siinä paikassa, jossa minun pitääkin olla, hän toteaa.
Mäenpäästä piti yläkoulun jälkeen tulla kirvesmies, sillä käsillä tekeminen houkutteli. Mutta hän kuitenkin päätyi ihan viime metreillä lukioon ja sitä kautta lukemaan biologiaa ja maantiedettä yliopistoon.
– Toki opettajan työ on melko kuormittavaa, mutta parhaimpia hetkiä ovat aidot kohtaamiset nuorten kanssa ja se, että saan kertoa heille luonnon ja biologian erityisyyksistä, Tervakoskelta kotoisin oleva Mäenpää kertoo.
Kotisoihdun ensimmäinen versio hivuttautui lähes 90 000 sanan mittaiseksi tiiliskiveksi. Sen jälkeen alkoikin kova editointityö ja lopullisessa versiossa sanoja on noin 50 000.
– Halusin hioa kirjaa, että se olisi julkaisuvaiheessa tosissaan otettava teos, hän toteaa.
Mäenpää on kirjoittanut toki jo aiemmin. Haaveet kirjailijaksi tulemisesta ovat peräisin 2010-luvun alusta.
– Pöytälaatikossa on tarinoita muhimassa ja seuraavaa kirjaakin olen jo suunnitellut. Kotisoihtu saattaa saada myös joskus jatkoa, hän kertoo.
Luonto ja biologia ovat Mäenpäälle tärkeitä ja se huokuu myös esikoisteoksessa, jossa käydään myös astronomian eli tähtitieteen kynnyksellä ja onpa mukana hipaus astrologiaakin. Kirja on suunnattu nuorille ja nuorille aikuisille. Sen tarinassa asustetaan mitä ilmeisemmin keskiajalla, jolloin kyläyhteisöissä elettiin vahvasti kanssaeläjien sekä heidän mielipiteidensä armoilla.
Kotisoihdun päähenkilö on Kuuna, tyttö, jota eivät kaikki hyväksy kyläyhteisön täysvaltaiseksi jäseneksi. Hänellä on kuitenkin rakastava ja huolehtiva perhe, joka tekee kaikkensa, jotta tyttö kuuluisi yhteisöönsä. Vaikeuksissa apua tuleekin yllättäviltä tahoilta, vaikka myytit sekä rituaalit meinaavat syöstä koko kylän tuhoon.
Kirjoittamisprosessissaan Mäenpää antaa tarinalle mahdollisuuden kehittyä ja kasvaa, eikä hän tee alun alkaen kovin tarkkaa suunnitelmaa siitä, mihin tarinan pitäisi kulkea.
– Koen, että tarina kehittyy itsesään. Kirjoittamisen alussa tein hyvinkin tarkkoja suunnitelmia, ja ne tuntuivat vangitsevan tarinaa enemmän kuin vievän eteenpäin. Mielestäni kirjoittamisessa on kuitenkin tärkeää suunnitella keskeisimmät tapahtumat ikäänkuin ankkureiksi, joita kohti tarina saa sitten melko vapaasti jatkaa elämäänsä.
Esikoiskirjailija on kiitollinen saamastaan avusta kirjaprosessin aikana.
– Naapurini Jari Mäkitalo sekä kollegani Katri Kolumäki ja vaimoni Suvi ovat olleet tärkeä osa prosessia, heidän oikolukiessaan ja kommentoidessaan raakaversioita. Kirjasta tuli juuri sellainen, mitä toivoin myös siitä syystä, että apunani olivat asiantunteva Olli Korpela kannen suunnittelussa ja kirjan painattamisen teknisissä yksityiskohdissa sekä Vesa Holopainen taitossa ja painotalon valitsemisessa, Tatu Mäenpää kiittää.
Toimittajalle kirjoittamaansa omistuskirjoitukseen Mäenpää tiivisti ajatuksen, joka kuvaa hyvin myös koko romaania:
– Muista pitää katseesi tähdissä.
Se on muistutus siitä, että arjen yläpuolella on aina jotain suurempaa – mielikuvitus, maailmankaikkeus ja mahdollisuus kasvaa ihmisenä.
