San­na Jääs­ke­läi­nen

Miia Lindst­röm kii­ruh­taa haas­tat­te­luun Po­rin Te­at­te­rin Tuh­ki­mo-näy­tel­män päi­vä­e­si­tyk­ses­tä. Tuh­ki­mos­sa Miia on il­keä äi­ti­puo­li, mut­ta muu­ten tänä vuon­na hä­nen roo­lin­sa ovat te­at­te­ris­sa kie­tou­tu­neet lä­hei­ses­ti pre­si­dent­tei­hin. Po­ris­sa hän esit­ti Syl­vi – En­sim­mäi­nen nai­nen -näy­tel­mäs­sä kaik­ki muut roo­lit, pait­si Syl­vi ja Ur­ho Kek­ko­sen. Mii­an hah­mo­ja oli yh­teen­sä 13. Tu­le­va­na ke­sä­nä hän pis­tää kui­ten­kin pa­rem­mak­si, sil­lä Naan­ta­lin Em­ma Te­at­te­rin Kul­ta­ran­ta-näy­tel­mäs­sä Mii­al­la on 17 eri roo­lia.

– Tyk­kään teh­dä no­pei­ta vaih­to­ja, mie­hes­tä nai­sek­si, roo­lis­ta toi­seen. Ke­sä­te­at­te­ri tuo vie­lä li­sää haas­tet­ta, kun ol­laan ul­ko­na ja tila on eri­lai­nen.

Kul­ta­ran­ta-näy­tel­mäs­sä koh­tauk­set vaih­tu­vat no­pe­as­sa tah­dis­sa. Näyt­te­li­jän täy­tyy muis­taa, mis­tä koh­taa näyt­tä­möä me­nee pois, mis­tä tu­lee ta­kai­sin ja ke­nen hah­mos­sa. Roo­li­a­sut ja pe­ruu­kit vaih­de­taan len­nos­sa, mut­ta myös la­vas­teet vaih­tu­vat ja näyt­tä­mö­kin pyö­rii.

– Py­syy mie­li vi­re­ä­nä, Miia hy­myi­lee.

Kul­ta­ran­ta-näy­tel­mä on Tu­run Kau­pun­gin­te­at­te­rin ja Em­ma Te­at­te­rin yh­teis­tuo­tan­to, joka ker­too ko­me­di­an kei­noin Suo­men pre­si­dent­tien puo­li­sois­ta it­se­näi­syy­den alus­ta tä­hän päi­vään. Miia Lindst­rö­miä ky­syi mu­kaan näy­tel­mään Tu­run kau­pun­gin­te­at­te­rin tai­teel­li­nen joh­ta­ja Mik­ko Kou­ki, joka lait­toi hä­nel­le erää­nä yö­nä vies­tin: "Onks kesä kii?"

Miia: "Ei, kui ni?"

Kou­ki: "Olis ha­tun­vaih­to­hom­mia."

Miia Lindst­röm tai­taa­kin ol­la tun­net­tu roo­lin­vaih­to­ky­vyis­tään.

– En tie­dä, on­ko näin. Mut­ta joka ta­pauk­ses­sa kiin­nos­tuin näy­tel­mäs­tä, jon­ka ovat kä­si­kir­joit­ta­neet Satu Ra­si­la ja Jaak­ko Saa­ri­luo­ma, joka myös oh­jaa esi­tyk­sen. Ja kuu­lin, et­tä muut mu­ka­na ovat näyt­te­li­jät ovat van­ho­ja tut­tu­ja eli Kai­sa Lep­pä­nen, Mis­ka Kau­ko­nen ja Tom Pe­tä­jä.

Miia al­koi Kou­kin yh­tey­de­no­ton jäl­keen sel­vit­tää, on­ko ai­ka­tau­lul­li­ses­ti mah­dol­lis­ta har­joi­tel­la Kul­ta­ran­taa sa­mal­la, kun Tuh­ki­mo pyö­rii Po­ris­sa.

– Kun se näyt­ti mah­dol­li­sel­ta, pää­tin pit­käs­tä ai­kaa läh­teä mu­kaan ke­sä­te­at­te­riin. Olen yleen­sä pi­tä­nyt ke­säl­lä lo­maa, mut­ta he sai­vat näy­tel­män kuu­los­ta­maan ke­sä­lo­mal­ta, Miia ker­too.

– On hie­noa viet­tää ke­sää Naan­ta­lis­sa ja Tu­rus­sa ki­vas­sa po­ru­kas­sa. Ka­si­tie on tul­lut jo har­joi­tuk­sis­sa tu­tuk­si ja näy­tök­siä on elo­kuun puo­li­vä­liin saak­ka.

Vas­ta ylei­sön edes­sä näy­tel­mä syt­tyy leik­kiin. Miia sa­noo, et­tä ylei­sö on ai­na eri­lai­nen ja vai­kut­taa sii­hen, mi­ten esi­tys al­kaa hen­git­tää ja hah­mot elää. Omas­sa po­kas­sa­kin näyt­te­li­jöil­lä on pi­tä­mis­tä, kun la­val­la on jouk­ko ko­me­di­an am­mat­ti­lai­sia ja ryt­mi kiih­keä.

Juuri päättyneellä kaudella Miia Lindström on esiintynyt Porin Teatterissa kahdessa eri näytelmässä.

Pre­si­dent­tien puo­li­soi­den nä­kö­kul­ma te­kee näy­tel­mäs­tä kiin­nos­ta­van. Miia ku­vai­lee, kuin­ka puo­li­sot jou­tu­vat yh­täk­kiä va­paa­eh­toi­seen ko­ko­päi­vä­työ­hön, jo­hon ei voi kou­lut­tau­tua, mut­ta jos­sa pi­tää esi­mer­kik­si pys­tyä ta­paa­maan val­ti­oi­den pää­mie­hiä. Heis­tä tu­lee val­ta­kun­nan seu­ra­tuim­pia julk­kik­sia, joi­den kui­ten­kin on py­sy­tel­tä­vä taus­tal­la.

– Pre­si­dent­tien puo­li­sois­ta löy­tyy fak­to­ja, jois­ta em­me tie­dä mi­tään. Nii­tä tu­lee esiin näy­tel­mäs­sä ja tie­tys­ti, kun ko­me­di­as­ta on kyse, on myös asi­oi­ta, jois­ta ker­ro­taan kuin ne oli­si­vat tot­ta, Miia ker­too.

Har­joi­tuk­sis­sa on ol­lut haus­kaa, vaik­ka­kin ko­le­an ke­vään ta­kia kyl­mää. En­si-il­ta on 30. tou­ko­kuu­ta. Työ­ryh­mä toi­voo, et­tä tuo­re pre­si­den­tin puo­li­so Su­zan­ne In­nes-Stubb tu­li­si kat­so­maan näy­tel­män, jos­ta voi­si op­pia pal­jon.

Use­at roo­lit ovat Mii­al­le tut­tu­ja myös omas­sa elä­mäs­sä. Hän on pait­si näyt­te­li­jä, myös hah­mo­te­ra­peut­ti ja työ­noh­jaa­ja.

– Vä­lil­lä näyt­te­len, vä­lil­lä te­ra­poin – am­mat­ti­ni täy­den­tä­vät toi­si­aan. Saan ku­va­ta ih­mis­luon­toa ja ol­la ih­mis­ten kans­sa. Sen olen ym­mär­tä­nyt, et­tä ei mei­dän tar­vit­se kas­vaa vää­räl­lä ta­val­la ai­kui­sik­si.

Ke­sä­te­at­te­rin ta­kia yk­si ke­sän pe­rin­ne kat­ke­aa: Miia ei pää­se Pori Jaz­zin pää­kon­sert­tei­hin.

– Mut­ta Suo­mi­A­ree­naan on­nek­si pää­sen ja odo­tan sitä to­del­la. Juon­nan siel­lä yh­den kes­kus­te­lun­kin. Näy­tös­kau­den jäl­keen läh­den vii­kok­si joo­ga­lei­ril­le Kreik­kaan, hän ker­too.

Syk­syl­lä Miia näh­dään ai­na­kin Po­rin Te­at­te­rin ko­me­di­as­sa Palk­ka­mur­haa­jan pai­na­jai­nen.