Tui­ja Saa­ri­nen

– Jos ra­kas­ta sa­noi ja fä­rei ko hul­lu, mitä muut voi teh­rä ko fä­ri­ru­no­kir­ja!

Näin to­te­aa Heli Laak­so­nen tuo­reim­mas­sa kir­jas­saan Ilo­ne: Ru­noi­li­jan vä­rin­kä­si­tyk­siä (Ora­va-kir­jat 2025). Kir­ja il­mes­tyy kir­ja­kaup­po­jen hyl­lyil­le tä­män kuun ai­ka­na.

Vaik­ka kir­jan jul­kai­si­ja on las­ten­kir­ja­kus­tan­ta­mo, se so­pii kai­ke­ni­käi­sil­le lu­ki­joil­le.

– Olen aja­tel­lut, et­tä se oli­si se­ni­o­reil­le, ju­ni­o­reil­le ja vil­li­o­reil­le. Iäl­lä ei ole vä­liä, mut­ta vä­re­jä täy­tyy ra­kas­taa. Sain ku­vit­ta­jak­si Eli­na Wars­tan, joka on ihan huip­pu. Hie­no yh­teen­sat­tu­ma oli, et­tä hän­kin oli unel­moi­nut vä­ri­kir­jan te­ke­mi­ses­tä, to­te­aa Rau­man La­pis­sa asu­va sa­na­mai­ja.

Heli Laaksoselta ilmestyy tässä kuussa uusi kirja, Ilone: Runoilijan värinkäsityksiä. Kirjan on kuvittanut Elina Warsta. Kuva: Miikka Lappalainen

Lop­pu­tu­los oli pai­koin Laak­so­sen mu­kaan jopa maa­gi­nen, niin hy­vin Wars­ta osa­si ru­noi­li­jan maa­il­maa ku­vit­taa.

– Ta­pa­sim­me vain ker­ran, mut­ta tun­tui ai­van ih­meel­li­sel­tä, mi­ten Eli­na näki sie­lun­ku­va­ni ja mitä ru­noil­la yri­tän sa­noa. Yk­si lem­pi­ku­vis­ta­ni ku­vit­taa ”Lem­pi­fä­ri”-ru­noa. Runo poh­jau­tuu omaan muis­too­ni ai­van tie­tyn­lai­ses­ta het­kes­tä, jol­loin kan­noin pien­tä sis­kon­tyt­töä pyyh­kee­seen kää­rit­ty­nä sau­nas­ta elo­kui­sen pi­han yli tu­paan. Ru­non lap­si on unoh­ta­nut lem­pi­vä­rin­sä ja ker­too, et­tä se on juu­ri tuo het­ki. Ru­nos­sa­han ei sa­no­ta mis­tä vä­ris­tä on kyse, mut­ta oli suo­ras­taan maa­gis­ta, mi­ten Eli­na osa­si käyt­tää juu­ri oi­kei­ta vä­re­jä tai­vaan­ran­nas­sa ja ku­kis­sa!

Tältä uusi kirja näyttää.

Oman ru­non­sa on saa­nut muun mu­as­sa orans­si. ”Lip­lak pois pääst si­säl” -ru­non ku­vas­sa nor­sul­la on Hank­ki­ja-lip­pa­lak­ki. Orans­siin vä­riin liit­tyy Laak­so­sel­la pal­jon muis­to­ja.

– Kun olin nel­jän, isä sai töi­tä Hank­ki­jal­ta mark­ki­noin­ti­mie­he­nä. Hank­ki­jan edus­ta­jan ko­dis­sa oli luon­nol­li­ses­ti hank­ki­ja­no­rans­si pe­su­va­ti, hank­ki­ja­no­rans­si äys­kä­ri ja hank­ki­jan­vä­ri­set t-pai­dat. Nyt tänä päi­vä­nä Sa­na­toi­mis­to Hu­li­maa -yri­tyk­se­ni tun­nus­vä­ri on orans­si.

Laak­so­ses­sa on ai­mo an­nos tut­ki­jan vi­kaa, ja tä­tä­kin kir­jaa var­ten hän ot­ti sel­vää mitä ih­meel­li­sim­mis­tä tie­teel­li­sis­tä fak­tois­ta. Kir­jan lo­pus­sa on esi­tel­mä vä­reis­tä.

– Mi­nul­la on vaan sel­lai­nen luon­ne, et­tä en voi ol­la, jol­len tie­dä, mikä on orans­sin ety­mo­lo­gia. Si­säl­lä­ni asuu pie­ni neu­vo­ja. Ko­ro­na-ai­ka­na­han opis­ke­lin ja val­mis­tuin luon­to- ja ym­pä­ris­tö­neu­vo­jak­si. Neu­vo­mi­nen so­pii mi­nul­le to­del­la hy­vin, nau­raa Laak­so­nen.

Yk­si mie­len­kiin­toi­sis­ta tie­teel­li­sis­tä, vä­rei­hin liit­ty­vis­tä fak­tois­ta, jo­hon Laak­so­nen ker­too tör­män­neen­sä, on ih­mi­sen il­mi­ö­mäi­nen kyky erot­taa vih­re­än eri sä­vy­jä.

– On tut­kit­tu, et­tä ih­mis­sil­mä pys­tyy erot­ta­maan tu­han­sia eri vih­re­än sä­vy­jä. Ih­mi­sen ke­hi­tys­his­to­ri­as­sa kyky on ol­lut elin­tär­keä, kun on esi­mer­kik­si pi­tä­nyt erot­taa myr­kyl­li­nen syö­tä­väs­tä.

Lapin koulun tokaluokkalaiset ovat toimineet uuden värirunokirjan "testiryhmänä". Koululla järjestetään myös kirjan esittelytilaisuus, jossa lapset esittävät valitsemiaan runoja kirjasta. Kuva: Hanne Linnavuori

La­pin kou­lun to­ka­luok­ka­lai­set ovat toi­mi­neet vä­ri­ru­no­kir­jan ”tes­ti­ryh­mä­nä”.

– Lap­set in­nos­tui­vat niin ko­vas­ti, et­tä kou­lul­la jär­jes­te­tään en­si vii­kol­la kir­jan esit­te­ly­ti­lai­suus, jos­sa ker­ron ru­no­jen taus­tois­ta, ja lap­set esit­tä­vät it­se va­lit­se­mi­aan kir­jan ru­no­ja. Pai­kal­le on kut­sut­tu kou­lun kaik­ki op­pi­laat van­hem­pi­neen.

Vä­ri­ru­no­kir­jan kump­pa­nik­si on il­mes­ty­mäs­sä vie­lä Ilo­ne: Vä­ri­har­joi­tuk­sia -har­joi­tus­kir­ja, joka si­säl­tää Wars­tan muo­toi­le­mia vä­ri­tys­ku­via ja Laak­so­sen mie­li­ku­vi­tus­ta mul­jaa­via teh­tä­viä.

Värirunokirja Ilone: Runoilijan värinkäsityksiä muodostaa trilogian aikaisemmin ilmestyneiden aakkosrunokirjan ja numerorunokirjan kanssa. "Tykkään teemoista", toteaa Laaksonen.

Loka-mar­ras­kuus­sa Laak­so­nen kier­tää Suo­mea Ilon­hi­laa­ja! Heli Laak­so­sen suk­ke­la ru­no­eh­too -kier­tu­eel­la 18 kau­pun­gis­sa. Kier­tue start­taa Rau­mal­ta Kult­tuu­ri­kup­pi­la Brum­mis­ta tors­tai­na 9.10. Po­rin Ra­kas­ta­jat -te­at­te­ris­sa kier­tue py­säh­tyy 15.11. Sa­ta­kun­nas­sa voi Laak­so­sen näh­dä myös Huit­tis­ten isos­sa Ris­to Ryti -sa­lis­sa 22.10.

– Iloa täy­tyy tänä päi­vä­nä eh­kä vä­hän ”hi­la­ta”, se ei ole it­ses­tään sel­vää, sii­tä nimi Ilon­hi­laa­ja. Vä­rit ovat ru­no­eh­toos­sa­kin kes­ki­ös­sä, vaik­ka se ei uu­teen kir­jaa­ni kes­ki­ty­kään muu­ta­maa lai­naus­ta lu­kuun ot­ta­mat­ta.