Mar­ko Lep­pä­nen

Sami Vat­tu­lal­la oli 1990-lu­vun lo­pul­la kä­des­sä tra­de­no­min ar­vo­ni­men li­säk­si Eng­lan­nis­ta han­kit­tu lii­ke­ta­lou­den kan­di­daa­tin tut­kin­to. Hän yrit­ti ha­kea tois­tu­vas­ti tu­lok­set­ta alan töi­tä ym­pä­ri Suo­mea.

– Erääs­tä fir­mas­ta sa­not­tiin, et­tä lu­men­luon­ti­hom­mia kyl­lä oli­si. Sii­nä vai­hees­sa ajat­te­lin, et­tä ei hem­met­ti, ai­ka ei ole vie­lä kyp­sä täl­lai­siin kiil­tä­viin ul­ko­mail­ta han­kit­tui­hin to­dis­tuk­siin. Ei ku­kaan tien­nyt mitä ne ovat, Vat­tu­la nau­rah­taa.

Vat­tu­lan haa­vee­na oli ol­lut ai­na työs­ken­nel­lä ul­ko­mail­la. Ti­lai­suus sii­hen avau­tui, kun hän työs­ken­te­li 2000-lu­vun alus­sa No­ki­al­la, joka haki jat­ku­vas­ti työn­te­ki­jöi­tä myös Poh­jois-Ame­rik­kaan.

Hän sai vuon­na 2002 kut­sun työ­haas­tat­te­luun Dal­la­sin pää­kont­to­riin.

– Ha­lu­sin lait­taa ja­lan oven vä­liin ja pi­tää huo­len, et­tei se mene kiin­ni. Sain työ­pai­kan. Kun muu­ta­maa viik­koa myö­hem­min aloi­tin työt, ryn­tä­sin len­to­ken­täl­tä suo­raan töi­hin käy­mät­tä ma­ja­pai­kan kaut­ta.

Dal­la­sin jäl­keen hän asui ame­rik­ka­lai­sen vai­mon­sa kans­sa Phi­la­delp­hi­as­sa, jos­ta mat­ka jat­kui ny­kyi­seen ko­ti­kau­pun­kiin Pit­ts­burg­hiin.

– Ajat­te­lim­me, et­tä itä­puo­lel­la olem­me lä­hem­pä­nä vai­mon Bos­to­nis­sa asu­vaa per­het­tä. It­sel­lä­ni ei si­kä­li ole vä­liä, kun äi­ti asuu Rau­man Uo­ti­las­sa.

Per­hee­seen kuu­lu­vat 10- ja 14-vuo­ti­aat po­jat. Nuo­rem­pi pe­laa jää­kiek­koa Pit­ts­burgh Pen­guin­sin ju­ni­o­ri­sar­jois­sa ja van­hem­pi puo­les­taan pyr­kii to­sis­saan jal­ka­pal­lo­am­mat­ti­lai­sen ural­le. Van­hem­pi poi­ka on ol­lut mu­ka­na Pal­lo-Ii­ro­jen vuon­na 2009-syn­ty­nei­den tree­neis­sä per­heen lo­mail­les­sa ke­säi­sin Rau­mal­la.

– Käym­me yleen­sä Pit­si­vii­kon ai­koi­hin. Sen ta­kia per­he on saa­nut vä­hän vää­rän ku­van Rau­mas­ta. He viih­ty­vät kyl­lä tosi hy­vin.

Tätä ny­kyä Vat­tu­la työs­ken­te­lee joh­to­teh­tä­vis­sä oh­jel­mis­to­ja val­mis­ta­van sak­sa­lai­sen SAP:in mark­ki­noin­nis­sa. Vat­tu­la sa­noo, et­tä hän on ame­rik­ka­lais­tu­nut hy­väl­lä ta­val­la yli 20 vuo­den ai­ka­na.

– Olen muut­tu­nut pa­kos­ta­kin so­si­aa­li­sem­mak­si. Tur­ha ka­teel­li­suus on ra­pis­sut pois. Jos naa­pu­ril­la on hie­no au­to, ajat­te­len mie­luum­min niin, et­tä mitä mi­nun pi­tää teh­dä saa­dak­se­ni sa­man­lai­sen.

Ison maan ra­jat­to­mat mah­dol­li­suu­det kieh­to­vat Vat­tu­laa. Hän pää­si ylei­sen ha­ke­muk­sen kaut­ta avus­ta­ja­na näyt­te­le­mään van­kia Ma­yor of Kingst­rown -te­le­vi­si­o­sar­jaan.

– Pi­dän työ­kult­tuu­ris­ta si­kä­li, et­tei siel­lä kat­so­ta pa­pe­rei­ta. Tär­kein­tä, et­tä mi­ten osaa hoi­taa duu­nit.

Kai­kes­ta ”ame­ri­kan­her­kus­ta” huo­li­mat­ta Rau­mal­la on ai­na tär­keä osa Vat­tu­lan elä­mäs­sä. Pit­ts­burgh Pen­guin­sin in­to­hi­moi­nen kan­nat­ta­ja oli in­nois­saan pääs­tes­sään kol­men vii­kon Rau­mal­la vie­te­tyn etä­työ­jak­son ai­ka­na kat­so­maan Lu­kon pe­liä en­sim­mäi­sen ker­ran sit­ten 1990-lu­vun alun.

– Nuo­re­na Rau­ma tun­tui ta­ka­pa­ju­lal­ta, jos­ta oli kau­hea kii­re pois. Nyt on ta­jun­nut, et­tä Rau­ma on ihan pa­ra­tii­si. Isos­sa maa­il­mas­sa et­si­tään ra­hal­la täl­lai­sia paik­ko­ja.