Jen­na Wes­ter­lund, Uu­tis­Rau­ma

Fera on ke­sän al­ka­es­sa saa­nut pe­lin uo­miin­sa, sil­lä ta­ka­na on jo vii­si pe­räk­käis­tä voit­toa. En­nen kaik­kea tiu­kat pe­lit ovat kään­ty­neet rau­ma­lai­sil­le, mikä ilah­dut­taa jouk­ku­een kap­tee­ni Au­ro­ra Frant­si­laa.

– Olem­me saa­neet sel­lai­sen ru­tii­nin, et­tä han­ka­lam­mal­la­kin pe­lil­lä pys­tym­me ai­na tais­te­le­maan voi­tos­ta. Myös oma pe­laa­mi­se­ni on läh­te­nyt au­ke­a­maan ha­lu­a­maa­ni suun­taan, Frant­si­la iloit­see.

Ti­lan­ne ei ai­na ole ol­lut yh­tä op­ti­maa­li­nen kuin nyt. Frant­si­la pe­laa Rau­mal­la tois­ta kaut­taan, mut­ta vii­me ke­sä­nä 20-vuo­ti­as Hä­meen­ky­rön Räp­sän kas­vat­ti eh­ti pe­la­ta vain vii­si ot­te­lua en­nen se­län ra­si­tus­mur­tu­maa.

Vam­mo­ja on ol­lut use­am­man ker­ran ai­em­min­kin, ei­kä kun­tout­ta­mi­nen ja kat­so­mos­ta pe­lien seu­raa­mi­nen ole ai­na ol­lut help­poa. Frant­si­la kiit­tää­kin per­het­tään saa­mas­taan tu­es­ta.

– Louk­kaan­tu­mi­set ovat ol­leet mi­nul­le erit­täin haas­ta­via paik­ko­ja. It­sel­lä on kui­ten­kin ai­na ol­lut lois­ta­vat tu­ki­jou­kot kun­tou­tu­mi­sen mah­dol­lis­ta­mi­seen, niin kyl­lä siel­tä ai­na on pe­li­ken­til­le täy­des­sä te­räs­sä pa­lat­tu, Frant­si­la kiit­tää.

Nyt kaik­ki on kui­ten­kin kun­nos­sa, ja Frant­si­la on pääs­syt jäl­leen täy­si­pai­noi­ses­ti mu­kaan.

Pe­li­ken­til­le pää­syn li­säk­si Frant­si­lal­la on ai­het­ta iloon sen­kin vuok­si, et­tä hä­net va­lit­tiin jouk­ku­een kap­tee­nik­si. Va­lin­ta oli yl­lä­tys, mut­ta myös suu­ri kun­nia. Ai­em­min nuo­ri mai­la­tai­tu­ri ei ole kap­tee­ni­na ol­lut, mut­ta va­ra­kap­tee­nin nat­so­ja hän on kan­ta­nut pari vuot­ta sit­ten.

– Olen pit­kään jo haa­veil­lut sii­tä, et­tä pys­tyi­sin jos­kus ole­maan jouk­ku­eel­le sel­lai­nen pe­laa­ja, et­tä täl­lai­sen roo­lin pys­tyi­sin täyt­tä­mään.

Frant­si­la ku­vaa it­se­ään ekst­ro­ver­tik­si, jon­ka vah­vuuk­siin ei kuu­lu hil­jaa ole­mi­nen. Hän tyk­kää ol­la ää­nes­sä, mut­ta ha­lu­aa myös omal­la te­ke­mi­sel­lään tu­kea jouk­ku­een toi­min­taa.

– En tar­koi­ta sitä, et­tä ha­lu­ai­sin ol­la mi­kään nä­ky­vä hah­mo tai vas­taa­vaa, vaan lä­hin­nä niin, et­tä oli­sin sel­lai­nen pe­laa­ja, joka ha­lu­taan jouk­ku­ee­seen myös sen ta­kia, et­tä on ihan kiva tyyp­pi.

Frant­si­la on tä­hän men­nes­sä ol­lut sekä esi­mer­kin näyt­tä­jä et­tä joh­ta­va pe­laa­ja, sil­lä hän on yh­dek­sän ot­te­lun jäl­keen lyö­nyt jo kuu­si juok­sua ja tuo­nut vii­si. Kär­ki­lyön­te­jä on 25 ja kär­ki­lyön­tip­ro­sent­ti on yli 58.

Pe­liä voi kui­ten­kin edel­leen pa­ran­taa ja tär­kein­tä on, et­tä pal­lo py­syy rä­py­läs­sä sil­loin, kun pu­do­tus­pe­lit al­ka­vat. Fera on ni­mit­täin jat­ku­val­la syö­töl­lä eden­nyt al­ku­sar­jas­ta jat­koon, mut­ta tie on nous­sut no­pe­as­ti pys­tyyn.

– Odo­tuk­set jouk­ku­ees­tam­me ovat tie­ten­kin to­del­la ko­vat. Joka vuo­si täs­sä seu­ras­sa on men­ty te­ke­mi­ses­sä eteen­päin, mut­ta nyt olem­me päät­tä­neet te­ke­väm­me sen tar­vit­ta­van harp­pauk­sen koh­ti huip­pua, Frant­si­la ker­too.

Asi­oi­ta on teh­ty me­nes­tyk­sen eteen ja kas­va­nut pe­sä­pal­lo­buu­mi nä­kyy myös kat­so­mois­sa.

– On ol­lut iha­na huo­ma­ta, kuin­ka jo­kai­si­na het­ki­nä fa­nit ovat ol­leet puo­lel­lam­me. Ei­kö­hän näh­dä Otan­lah­des­sa jat­kos­sa­kin ja teh­dään yh­des­sä unel­mis­ta tot­ta.

Ylei­sö sai myös oman­sa kuul­tu­aan en­sim­mäi­se­nä iloi­sen uu­ti­sen vii­me lau­an­tai­na, kun Fera pal­jas­ti Roi­hut­ta­ret-ot­te­lus­sa kun­na­rin­kin lyö­neen Miia Puo­la­kan jat­ko­so­pi­muk­sen. Jouk­ku­et­ta on ra­ken­net­tu pit­kä­jän­tei­ses­ti me­nes­tys­tä sil­mäl­lä pi­tä­en, ja pe­laa­jat tie­tä­vät, et­tä vain tai­vas on ra­ja­na.