Jan­ne Ran­ta­nen

Jan­ne Us­sa on puo­li­vä­lis­sä pes­ti­ään Rau­man kaup­pa­ka­ma­rin toi­mi­tus­joh­ta­jan tuu­raa­ja­na. Riik­ka Piis­pa pa­laa opin­to­va­paal­ta toi­mis­tol­le tek­no­lo­gi­a­ta­lo Sy­tyt­ti­meen en­si syk­sy­nä.

– Tosi kieh­to­vaa on ol­lut tu­tus­tua Rau­man seu­dun elin­kei­no­e­lä­mään laa­jas­ti. Isos­sa yri­tyk­ses­sä kat­so­taan usein omaa toi­mi­a­laa, ei­kä eh­kä näh­dä mi­ten mo­ni­puo­lis­ta te­ol­li­suut­ta tääl­lä on, sa­noo Us­sa, jol­la on ta­ka­na pit­kä ura UPM:n lei­vis­sä.

Met­sä­te­ol­li­suu­den Us­sa tie­tys­ti tun­tee hy­vin ja me­rik­lus­te­ri­kin oli tie­dos­sa.

– Suu­rin yl­lä­tys on ol­lut elin­tar­vi­ke­a­lan suu­ri koko, var­sin­kin kun tar­kas­tel­laan koko ket­jua al­ku­tuo­tan­nos­ta, te­ol­li­suu­teen, kul­je­tuk­siin ja kaup­paan saak­ka. Myös huol­to­var­muu­den nä­kö­kul­mas­ta elin­tar­vi­kek­lus­te­ri on tosi ar­vo­kas.

Ahaa-elä­myk­siä ovat tuot­ta­neet myös vie­rai­lut pk-yri­tyk­sis­sä. Rau­man seu­dul­la on hy­vin mo­ni­puo­lis­ta tuo­tan­toa.

– Alu­een pk-yri­tyk­sil­lä on pal­jon vien­tiä. Eräät ovat spe­si­aa­li­a­lal­laan ihan maa­il­man­luo­kan toi­mi­joi­ta.

Ot­saa kurt­tuun ve­tää ta­lous­ti­lan­ne. Sii­tä seu­dun yri­tyk­sis­sä kan­ne­taan huol­ta. Taan­tu­ma nä­kyy tuot­tei­den ky­syn­näs­sä. To­tut­tua kor­ke­am­pi kor­ko­ta­so ja Ve­nä­jän hyök­käys­so­dan ai­heut­ta­ma epä­var­muus saa­vat lyk­kää­mään in­ves­toin­te­ja.

Mel­kein joka fir­mas­sa ja joka ti­lai­suu­des­sa puhe kään­tyy en­nen pit­kää kuu­maan ky­sy­myk­seen. Mi­ten saa­daan hou­ku­tel­tua tar­peek­si osaa­jia Rau­man seu­dul­le?

– Isos­sa haas­tees­sa ol­laan. Esi­mer­kik­si in­si­nöö­ri­toi­mis­tot saa­vat sel­väs­ti enem­män ha­ke­muk­sia, jos voi­vat tar­jo­ta töi­tä Tam­pe­reel­la tai Tu­rus­sa.

Pa­tent­ti­vas­taus­ta ei Us­sal­la ole an­taa ve­to­voi­man vah­vis­ta­mi­sek­si. Hän nä­kee, et­tä yri­tys­ten, op­pi­lai­tos­ten, kun­tien ja mui­den toi­mi­joi­den pi­tää vain tois­taa sa­maa vies­tiä: Rau­mal­la on hyvä asua ja elää.

– Rau­mal­la on pal­jon vah­vuuk­sia, joi­ta keh­taa nos­taa esil­le. On mie­len­kiin­toi­sia työ­paik­ko­ja, koh­tuu­hin­tai­sia asun­to­ja, hy­vät pal­ve­lut. Van­ha Rau­ma tun­ne­taan, sa­moin meri. Olen iloi­nen, et­tä kau­pun­ki sat­saa me­rel­li­syy­teen pa­rem­min.

Tun­net­tuut­ta li­sää­vät ja ve­to­voi­maa vah­vis­ta­vat myös esi­mer­kik­si ta­pah­tu­mat, Luk­ko ja OKL.

– Kaup­pa­kes­ku­sa­si­aan toi­voi­si jo rat­kai­sua. Pa­ras­ta oli­si, jos han­ke to­teu­tui­si. El­lei lii­ke­ti­loil­le ole tar­peek­si ky­syn­tää, niin sit­ten jo­tain muu­ta.

Vih­re­äs­tä siir­ty­mäs­tä ja sen val­ta­vis­ta po­ten­ti­aa­li­sis­ta ta­lous­hyö­dyis­tä on pal­jon kir­joi­tet­tu. Elin­kei­no­e­lä­män kes­kus­lii­ton ra­por­teis­sa län­si­ran­nik­ko näyt­täy­tyy suu­rim­pa­na voit­ta­ja­na. Iso­ja hank­kei­ta on puu­hat­tu Rau­man seu­dul­le­kin.

– Suun­ni­tel­mia ja pu­het­ta on pii­san­nut. Toi­vot­ta­vas­ti vih­reä siir­ty­mä ei ole pal­lo, joka puh­ke­aa. Vih­re­än ener­gi­an tuo­tan­toon ei teh­dä suu­ria in­ves­toin­te­ja, el­lei ole tie­dos­sa myös te­ol­li­suut­ta, joka ener­gi­aa tar­vit­see.

Var­ma­na voi pi­tää, et­tä mer­kit­tä­vä osa jät­ti­hank­keis­ta to­teu­tuu. Mut­ta mis­sä? SSAB il­moit­ti hil­jat­tain ra­ken­ta­van­sa fos­sii­lit­to­man te­räk­sen tuo­tan­to­lai­tok­sen Ruot­sin Luu­la­jaan, ei­kä Suo­men Raa­heen. In­ves­toin­nin hin­ta on hui­mat 4,5 mil­jar­dia eu­roa.

Toki Rau­man seu­dul­la on mah­dol­li­suus hyö­tyä täs­tä­kin in­ves­toin­nis­ta vä­lil­li­ses­ti. Vaik­ka­pa ra­ken­ta­mal­la pari jään­mur­ta­jaa Ruot­sil­le, joka on si­tou­tu­nut pi­tä­mään poh­joi­set sa­ta­man­sa ai­na au­ki.

Us­sa on ko­toi­sin Vii­a­las­ta. Dip­lo­mi-in­si­nöö­rin lop­pu­työn­sä Us­sa teki Jäm­sän­kos­ken pa­pe­ri­teh­taal­le, jos­ta hän sai työ­pai­kan. UPM:ää mies pal­ve­li 33 vuot­ta.

Rau­mal­le Us­sa muut­ti teh­taan­joh­ta­ja Pert­ti Asun­maan hou­kut­te­le­ma­na 20 vuot­ta sit­ten. Mer­kil­le pan­ta­vaa on, et­tä Us­san työ­paik­ka oli vuo­des­ta 2008 läh­tien Tam­pe­reel­la ja osin Sak­sas­sa.

– Pää­tim­me, et­tä per­he jää Rau­mal­le ja isä reis­saa töi­den vuok­si. Lä­hin­nä las­ten ta­kia niin teh­tiin. Heil­lä oli kou­lu ja har­ras­tuk­set Rau­mal­la ja per­heel­lä ta­ka­na mon­ta muut­toa. Olim­me asu­neet Sak­sas­sa­kin. Ei­kä van­hem­mil­la­kaan ol­lut tar­vet­ta läh­teä mi­hin­kään. Rau­mal­la oli jo ys­tä­vä­pii­riä ja so­si­aa­lis­ta ver­kos­toa, ker­toi Us­sa.

Näin hä­mä­läis­mie­hes­tä ja kar­ja­lais­nai­ses­ta tuli yl­pei­tä rau­ma­lai­sia.

– Olem­me ny­kyi­sin ka­ra­vaa­na­rei­ta. Ke­sä­lo­mal­la lei­rin­tä­a­lu­eil­la ker­rom­me mis­tä tu­lem­me. Mo­net sit­ten ker­to­vat käy­neen­sä Po­ro­hol­mas­sa ja Van­has­sa Rau­mas­sa.